Toinen Schuberth menossa.

Nyt onnistui sävy sävyyn valinta, "hopeaa" kypärän sisällä ja päällä.

Uusi Schuberth kotiutui vajaa kaksitoista vuotta edellisen, Schuberth Conceptin tulosta. Edellinen oli musta, vaikka jo silloin olisi pitänyt valita aivan saman värinen kuin nyt. Täytyisi mennä lähes kolmekymmentä vuotta taaksepäin, että musta olisi sointunut väri väriin.
Koeajo illan lämpimässä, joten kylmä ominaisuudet jäivät vielä testaamatta.  Paljon muistutti Conceptia kun se oli uusi. Aika kuitenkin syö kaikkea jota käytetään. Mukavan tuntuinen lakkihan tuo, tukevan ja tiiviin oloinen.  Jospa tuollakin kaksitoista vuotta?
Muuten koeajo sujui leppoisissa merkeissä, ilmassa lämpöä lähes kolmekymmentä astetta, Väliviirteen kautta  Kajaanitielle, Kälviälle, Peitson kautta kotiin. Kun uudesta kypärästä kyse, pysyi visiiri auki juuri siinä asennossa kun sen asetti. Kotona uu käännös, kun ei malttanut vielä lopettaa, vanhantien lenkki mausteeksi, eikä ensivaikutelma muuttunut, Schuberth se on, aitoi Schuberth!!

Järki sanoo....

 Tässä todisteita, että perillä on käyty. Tuo ei ole rypsiä tai rapsia, se on kesantopellon rikkakasveja.

 Mahlun vanha käytöstä poistettu koulu toimii monitoimitalona.

Tuon oikealla näkyvän Tojotan yli kun kävelis, ja jatkaisi matkaa muutaman kilometrin vois törmätä Honkosen Eetlan syntymäkodin pihalle. Eedla oli äitini äiti.

Koirakisat Saarijärvellä, Kaija tarvitsi autoa, mikäs neuvoksi?  Eipä paljoa tarvinnut funtsata. Satanen tulille ja  matkaan. Ei aivan niin yksinkertaista, perillä piti olla jo seitsemän jälkeen aamulla, aamut hieman viileitä vielä. Sivulaukut tämmäsin Sataseen, sinne kisavarusteita, sekä jotakin muutakin tarpeetonta. - Viiden aikaan painoin Satasen starttia, kylmäkäynnistys onnistui hyvin, hyvin vaatetettu kuski potki pyörän ulos, matka alkoi. Pienen episodin aiheutti vanha kunnon palvelija Schuberth! Alkoi hylkiä hyypiöltä ostettuja visiirin kiinnityspaloja. Ilmastointiteippiä palojen tehtävää hoitamaan, ei tuollainen saa matkantekoa hidastaa. Mutta meinasi hidastaa. Tiiviydestään tunnettu kypärämerkki ei ollut tiivis. Raaka neljän lämpöasteen ilma tunkeutui estotta sisään joka raosta. Harkitsin jopa visiirin irti repäisemista, mutta siinä olisi tullut muita vaikeuksia. Suora pohti ei ole niin ilkeä kuin muutamasta millin raosta tulevat kylmän ilman piikit. Tässähän alkoi olla extrime matkailun makua.  Sadassakahdessa kympissä piikit olivat suhteellisen teräviä ja tuntuvia.Kun siitä vielä yritti pykätä, täytyi ajatus hylätä nopeasti.
  Kaikkeen tottuu. Ei siihen mitä tapahtui Kyyjärvellä; ajoin kuin seinään! En piirutettuun lautaseinään tai muurattuun tiiliseen, vaan sumu seinään. Se tuli erään mäennyppylän takaa eteen täysin yllättäen. Näkyvyys putosi etusuojan puoleenväliin, Hätäinen refleksiliike visiirin ylös nostamiseen. Nythän se ei luonnistunut. Onneksi uusissa hanskoissa on vielä puhtaat etusormet, nopeasti yritin pyyhkiä enimpiä sumuja pois, se auttoikin näkyvyyteen sen verran, että sain laskettua nopeuden lähes nollaan. Sen tiesin ettei perään kukaan aja, oli nopeutta ollut kohtalaisesti ennen sumuseinää. Sumu oli tiheää, mutta näkyvyyden esti visiiriin iskostuva vesipatsas. Eipä tuollaista ilmiötä joka reissulle satu. Tiivistynyttä sumua oli litrakaupalla, vaatteissa, pyörän tankinpäällä, eniten tuntui kuitenkin kerääntyvän näköalaikkunaan. Kilometrin verran tätä kesti, koko ajan oli "tuulilasin pyyhkijä" päällä, kuitenkin vettä virtasi enemmän kuin ehdin pyyhkiä. Kankaalle nousu helpotti näkyvyyttä, eikä ennen Saarijärveä samanlaisia seiniä enää esiintynyt, vaikka sumua oli runsaasti. Kun Perhon kohdilla lämpö oli käynnyt kolmessa asteessa, Saarijärvellä  lähenteli jo kymmentä. Hyvin kerkesin perille sovittuun aikaan. Jos onnistuu keskinopeuden saamaan yli sadankilometrin tunnissa, pitää hätäillä. En kerro onnistuinko?  Kuuden aikaan illalla takaisin tielle, päällä vain tavalliset varusteet, muut tungettu laukkuihin. Yhdellä pysähdyksellä päätin tämän sivun ajaa, koska tankkaus sen vaati. Kyyjärvellä sen tein. Alkulämpö oli kaksikymmentä viisi astetta, Kokkola Lohtaja välillä putosi seitsemääntoista. Nyt jäi keskinopeus huomattavasti alemmaksi kuin aamulla.
Otsikkoon, onko tässä mitään järkeä? On tietenkin. Joku ajattelee, että tarkoitin tuota aamun matkaa? Siinä vasta järkeä olikin.  Moottoripyöräily kumoaa monessa kohtaa järjen äänen. Kylmässä vuotavalla visiirillä sumuseinien läpi tuntuisi olevan viheliäinen juttu. Kuitenkin tuo menomatka oli oikeaa nautittavaa? Moottoripyöräilyä! Miksi ihmiset ui avannossa, juoksevat räkä poskella maratonia, kulkevat kymmenien kilojen rinkat selässä tuntureissa, ajatuksella, tuonne kun vielä elävänä jaksan niin hyvä on?Vastapainona voisi istua lämpmässä olohuoneessa katsella "hyviä" tv-ohjelmia kastella kukkia,  varoa ettei minkäänlaista vetoa tule ovien raoista ikkunoista, jne....
Miksi tuo aamullinen sivu oli vaikuttavampi repäisy?

Mitä jos kävis Parhialasa?

 Lähellä olevat mukavat näkymät jäävät usein kuvaamatta. Vihtori

 Nyt on kaikki vakiopaikat kirjattu ja kuvattu tälle vuodelle.

 Viheriä alkaa olla ylesiväri, onneksi vain luonnossa.

 Ei ole ennen tullut käytyä Parhialassa.

 Mukava puron poikanen polveili talojen välissä.

 Oho, kangaskin ratkennut.

 Tästä tilasta otettuja sateliittikuvia on Natossa tutkittu hartaasti, oletan.

 Tämä taas saa puhtaat paperit.

Drinkkitauko ei juoppokankaalla vaan ennen Sieviä olevalla taukopaikalla.

Jotenkin vain pinttyi mieleen sana Parhiala, se näkyy  tienviitassa kun ajaa Sykäräsistä Toholammille. Mikä estää käymässä katsomassa, Parhialaa. Satanen hengessä mukana. Vihtorissa pudotin kirjeen postilaatikkoon, ja näppäilin muutaman kuvan. Tien kutsu oli kuitenkin niin kova, että kuvien laatu jäi huonoksi. Alaviirteen kautta painuimme Kannukseen, pohjapuolta Jarin ja Heleenan konsernin pihalla pysähdyin, taisivat olla perunan istutuksessa, valmiinakin näkyi olevan satoja penkkejä eikä pahoja mutkia näkynyt. Penkit olvat tikkusuoria. Olisiko sateliittinavikoinnilla osuutta? Korpelan padon kautta joen yli, tietenkin pysähtyen sillalla. Toholampia kohti laissa säädettyä suurinta nopeutta suhisi Satanen, ehkä vähän puhisi harmissaan pitkää kahdeksankymmenen rajoitusta. Koukkasin Anssun ja Miian kautta mutta en pihalle saanut Satasta kääntymään. Joten Parhiala olisi sitten seuraava etappi. Pohjapuolelle Lestijokea siirryimme hiljalleen, Sykäräisiin päin käänsin Satasen, muutaman sadan metrin päästä oli risteys josta ajelin suoraa aivan outoon paikkaan. Maanviljelys on Parhialassa kunniassa. Isoja tiloja, isoja peltoja, koneet aivan mahottoman isoja. Olin päättänyt ajaa niin pitkälle kuin päälystettä riittää. Sitä riitti muutama kilometri. Aina välillä pysähtelin kuvaamaan. Kannatti tämä koukkaus. Takaisin ja suuntana Sievi. Taukopaikalla palkitsin itseni kahdella desilitralla puolimautonta virvoitusjuomaa.  Tielle taas. Tähän voisi kirjoittaa taas ylistyslaulun moottoripyörämatkailusta, mutta lyhennetää lauseeseen. - Olin, olen hyvin hyvin tyytyväinen Sataseen - . Raution kautta Kalajoelle, uutta asfalttia lasketaan Kalajoelta Ylivieskaan menevään tiehen, se kaista jota ajoin oli vielä vanhan jäljillä. Sileän näköistä pintaa oli vasen kaista. Onko muut huomanneet, että pinnoitteen laatu on parannut viimevuosina?
Hiekkasärkän kautta koukkasin, Rantakallan viereen on rakennettu useitan kerrostaloja, aivan yhtä äkkiä! Rautiossa oli lämpö pudonnut kahdeksaantoista asteeseen, täällä taasen nousi kahteenkymmeneen. Merkillistä.  Kasitie houkutteli mukavaan matkavauhtiin, Rahjassa näkyi tiessä jälkiä päivällisestä kuorma-autojen kolarista. Nesteen tankkerin perässä ajelin vähän aikaa, kunnes sopiva suora muutti tankkerin perässä tulijaksi.  Puoli kymmeneltä kotona, Parhiala nähty, tehtävä suoritettu.

Katoavaa kansanperinnettä kuvaamassa.

 Väiski vetelee viimeisiä, kuvakin hunnuttui kai järkytyksestä.

 Taideteos Väiskin näyttämön taka menevässä ovessa. Tuostakin kamoja useita kertoja raahattiin.

 Tehokasta arkkitehtuuria, laatikkomainen leveä rakennus paljon hyötyneliöitä seinäpinta alaan nähden.

 KPO kokee kovia.

 Ikkunat ammottaa tyhjyyttä, hurjalla vauhdilla katoaa S-Market.

 Tässä vähän pysvämpää.

Mutta mikä säikkä tuohon on tullut?

Pienelle kuvausreisulle sonnustauduin. Ulkona humisi tuuli, ja vilvoitti auki olevien ikkunoitten kautta sisätiloja. Nyt näköjään tarvitsee laittaa kunnon varusteet, päättelin. Laitoin. Ulkona iski lämmin henkäys vastaan. Virhe. En palaa enää vähentämään, reissukin lyhyt. Satanen olisi pettynyt, jos aavistanut kuinka lyhyt. Väiskistä muutama kuva, samon Kpo, oosta. Kaupa oli jo saanut siipeensä, ja sai jatkuvalla syötöllä kaivinkoneen kauhasta. Väiski oli vielä säästynyt, vain pehmeillä pensseleillä oli kutiteltu.
Ohtakarissa päätin käydä, ettei aivan kirkonkylän reissuksi jää. Toki sieltä vanhantien kautta Marinkaisiin, hikimärkänä kasitietä kotiin.  Olisi ajanut pitenmpääkin, mutta kun olin näin päättänyt.

Ksatasen harharetket, eli miten Ksatasesta tuli Satanen.

                                  Ksatasen harharetket Eli miten Ksatasesta tuli Satanen.

Kahdeksas päivä toukokuuta kaksituhatta yksitoista alkoi seikkailu ja sekoilu, jonka uskaltaa sanoa loppuneen vasta kahdestoista tätä kuuta tänä herran vuonna kaksituhatta kolmetoista.

Kaaos alkaa.

Kun pysähdyin katsomaan autiotalon tulipaloa Sievissä huomasin, että pyörän jäähdytysflekti pyörii, jota se ei ole tehnyt kuin pari kertaa ennen, Tampereen ruuhkassa, ja Juutinrauman sillan ruuhkassa. Nyt ei ollut edes kuuma ilma,  olin tullut reipasta vauhtia joten viimakin jäähdytti. Kotona sama ilmiö.

Hieman hämmästelin asiaa, mutta lähdin parin päivän kuluttua Anssun kanssa Kokkolaan, ennen Kokkolaa syttyi moottorin ylikuumenemisesta kertova varoitus valo. Nyt säikähdin todella. Ksatasen lämpömittari ei ole toiminut täällä ollessa lainkaan, mitä en pitänyt puutteena, sillä vain LT Ksatasessa oli kyseinen kapistus. Muut Koot saivat pärjätä ilman. Hissukseen ajelimme kotiin, koko ajan odotin milloin matka päättyy kesken, tietenkään en odottanut vaan pelkäsin.

Kotiin päästiin, eikä motti sen kummempia lämpöhalvauksen oireita esittänyt. Kun sammutin ja käänsin uudelleen virrat päälle ei flekti lähtenytkään pyörimään jonka sen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tehdä?

Alkoi loputon vian etsintä. Netti tutut gurut jopa Englannin Ksatas kerho tuli tutuksi. Aivan yksin en tuon ilmiön kanssa ollut, mutta ymmällään tuntui olevan Bemarikansa tällaisesta ilmiöstä.

Vianetsintää: Maadoitukset, termostaatti, flektiä ohjaava rele. Lämpötila anturi. Menin maadoitukset läpi, uusin nuo muut komponentit. Ei vaikutusta. Kesäkin humahti siinä syksyä kohti, elokuussa tein pieniä ajokokeiluja, kuitenkin kiusallinen vika seurasi kuin varjo perässä. Olin mitannut veden lämpötilan silloin kun flekti alkoi pyöriä, eikä se ylittänyt paljoa seisemääkymmentä astetta, varoitusvalo välähti joskus jopa ennen flektin starttaamista.  Sähköissä häikkää. Mutta missä? Johtoja, releitä ja vaikka mitä on Ksatasen tankinalusta täynnä. En ole auto-enkä mp sähkömies, en muunkaan alan sähköttäjä joten toivottomalta tuntui. Naapurissa tosin asuu todellinen taitaja Virsiheimon Hannu, Häntä huusin apuun, Hannu kävikin jo katsomassa, mutta kerroin etten ole enää kiinnostunut ko. laitteesta, katsotaan talven päälle.

Engelsmanni neuvoi katkaisemaan flektin johdon, ja sijoittamaan säätövastus väliin, jolla voi pyörittää halutessaan ropelleja. Tein tämän, ja flektivaiva poistui. mutta valo vilkutti. Vedin mustaa teippiä päälle! Todellinen mp-sähköguru!

Koska Ksatasen lämpömittari ei toiminut,  ostin Biltemasta uuden mittarin, eihän sekään toiminut, vika oli mittarille tulevassa anturissa. Ei sama anturi joka ohjaa flektiä. Ksatasen oma mittari oli rikki muutenkin, ei olisi tointunut anturin vaihdollakaan. Lievästi kylmää suihkua toi tieto, ettei ko antureita saa mistään, olivat erikoista kokoa, vertailin saatavilla olevia, mikään ei sopisi. Taasen Biltemaan ja sieltä vakio anturi, sille istukka joka sopi alavesiletkuun, letku poikki, ja siihen istukka kiinni. Virrat päälle, uusi mittari ei reagoinut mitenkään. Kävin varmuuden vuoksi koe ajolla, ei noussut lämmöt mittarin mukaan.  Kotiin tullessa välähti, mikäs se ylimääräinen ruuvi siinä sovittimen kyljessä? Voi tyhmää, eihän se voi saada maata siinä kahden kumiletkun välissä. Maadotusjohto kiinni sen "ylimääräisen" ruuvin alle, mittari reagoi heti.

Mutta pitihän saada luottamus mittariin. Anssu avuksi, hän hommasi lainaan huippulaatua olevan lämpökameran, se ei ollut niitä Bilteman parinsadan euron, vähintään nolla perään ja nelonen eteen. Koeajon teimme, Anssu kuvasi moottorin joka puolelta, sekä vesireitit useita kertoja matkan aikana. Kamera näytti juuri oikeat lukemat, termostaatin aukeamiset, ja kun vertasimme lukemia Bilteman mittariin saatoimme huokaista helpotuksesta.  Mitään lämpö ongelmia ei ollut olemassakaan oli vain sähköhäikkä.

Ajoin tällä virityksellä kesän kaksitoista vähäiset ajot. Ksatanen pelas kuin kello, hieman äänekkäämmin ja ärhäkkäämmin. Kuitenkin ajofiilinki poissa.

Syksyllä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, heitän nuo katteet elosuojan nurkkaan, on Virsiheimonkin sitten helpompi tutkia jos hätä tulee, ei tarvise tuntikausia muoveja purkaa. En laskenut montako kertaa olin osakatteen purkanut ja koonnut, mutta kuitenkin monta.

Ajatus virkisti kummasti apeaa mieltä. Loppuvuodesta toimeen, purku on helppoa kun ei tarvitse ajatella osien takaisin asettelua.

Aluksi ajattelin, että säilytän katteen ehkä myöhempää takaisin laittoa silmällä pitäen, mutta kun pääsin pääkatteen purkuun totuus selvisi.

Sehän oli aivan viimetipassa, kun tein tämän operaation.   Ksatanen oli hyvällä tuurilla pysynyt katteen osalta kasassa. Etukatteen molemmat kiinnityspisteet olivat vain muutaman lasikuitusäikeen varassa, iso kuoppa tiessä, olisi tullut jättirämähdys. No eipä tarvinnut niin huolella tehdä loppupurkuja. Toki kate, tai mitä siitä on jäljellä on hyvin taltioituna.
 Tässä vaiheessa Ksatasesta tuli Satanen, kun K niinkuin kate poistui Satasen yltä.

Katteen mukana lähtivät vilkut, valot ja alta tyytyttimet. Nämä ainakin joudun investoimaan. Lisäksi lähti bensamittarin, lämpömittarin ja pistokkeitten, sekä flektin katkaisimen paikat. Näille tein uuden paneelin tankin viereen, ei niin kaunis, jos ei rumakaan. Katteitten mukana katosi paljon kiloja, sekä kymmeniä metrejä sähköjohtoja, heitin kaikki ylimääräiset romukoppaan. Tööttien mukana meni myös edellisten kesien sähköongelmat! Eräs guru oli kiihkeänä tietojenvaihto aikana ehdottanut, mittaa huudattimet, ne voi sotkea mitä vain. Naurettavaa ajattelin. Nyt kuitenkin tuli mieleen, ennen kuin hylkäsin vanhat, minäpä mittaan. Toinen täydessä oikosessa! Mitäs se guru sanoi. Maalasin tankin, voitelin etuhaarukan laakerit, uudet teleskooppiöljyt, johtojen siistimistä, uusi lamppu, vilkut, ja töötit. Sitten käynnistin, käytin niin lämpimäksi että mittari alkoi lähestyä punaista. Flektin katkaisin tietenki kytkettynä. Tuttu suhahdus, jota olin alkanut inhota todella paljon, mutta nyt se sammui muutaman ajan kuluttua! Se sammui! Vähän ajan päästä uusi suhadus, ja sammui! Tein näitä kokeita ainakin viitenä päivänä, ja aina Ksatanen toimi juuri ohjekirjan mukaisesti.

Ensimmäinen ajo keväällä kolmetoista oli paluuta kunnon moottoripyöräilyyn, kunnes Riipan kohdilla  Satasen käynti muuttui ontuvaksi. Hiljalleen onnuimme kotiin, ja pahoja ääniä kuului.

No Anssu ratkaisi pulman, paikat joihin imutestimittari tulee olivat menettäneet korkkinsa, ja vuoto sekoitti ruiskun ohjausyksikön. Uusi koeajo, mutta ykköspytyn tulppa oli ehtinyt jo vaurioitua, pimeni nyt lopullisesti. Onneksi osasin päätellä vian, ja ostin uudet sytytystulpat, taas pelas kone! Kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta, ontumista, ja todella ikävää terävää ääntä moottorista. Jälleen onnuimme kotiin, nyt Marinkaisista. Oli täysin varma venttilliviasta. Ehkä lievästi alkoi NYT ottaa päähän! Kuuntelimme miehissä kolkkoa naputusta, pojat puisteli päätään, tosin yrittivät sitä salata minulta, huomasin tietenki. Anssu oli porukan toiveikkain, epäili, ettei vika sittenkään niin suuri ole. (Onkohan sillä joku röngtenkatse)? Seuraavana päivän päätin synkyydessä mitata puristuspaineet, aloin nykkiä tulpan johtoja irti, nelonen, kolmonen, kakkonen, ahaa se olikin jo irti. Se olikin jo irti! Äkkiä johdot takaisin, Satanen käyntiin,  Satanen käy ja on aina käynyt mielestäni aika nätisti!
No ei se nyt aivan näin käynyt. Kylkiäsinä oli Satanen saanut "haukkaus" ominaisuuden, kun lähti vedättämään nelosella, joskus jopa kolmosella, viitosesta puhumattakaan. Ei tämä tavallista ajoa pahemmin häirinnyt, enemmän koetteli kallon sisäistä mielenrauhaa. Melkein tilasin jo testeriin ajan. 
Kunnes!
Sivujalan painike taipui mutkalle, vaati hitsausta. Jari Kannuksesta, Helken sulhanen omaa hyvän hitsaustaidon ja koneen. Sinne ajelin, kun hitsari on huolellinen Hän vaatii ettei jännite riko hitsattavan sähköjä. Mutta olin niin laiska, että tyydyin vain akunjohdon irroittamiseen.  Kyllähän sekin paljon auttaa, eikä virrat hitsatessa olleet mitään satoja amppeereja. Tikillä kun tikkasi. Huomasin kotiin ajaessa että kello on nollilla. Helppo juttu. Sitä en heti huomannut, että haukkaaminen oli jäänyt Perttulan korjaushalliin. 
Nyt olen tyhmänä funtsannut, että yksiköiden restetointi asetti säädöt ennalleen. Pois olivat ehkä menneet niiden ilmavuotojen seurauksena.  Paljon olen ajanut sen jälkeen, eikä kertaakaan ole nykäissyt. Ettei mikään sattuma, koska se kirkonkylän reissullakin muutaman haukkauksen tapas tehä. 

Ajoja tulee tälle kesälle paljon. 

Olis ajanut enemmänkin.

 Näillä lukemilla uudet öljyt moottoriin, vaihteistoon ja perään.

 Vaatetta pois tällaisella taukopaikalla, vähän ennen Resjärveä.

 Tässä Reisjärven tapuli.

 Kirkko oli remontin alla, mutta piirteistä selvää saa.

 Haapajärven kirkko näyttää pienemmältä mitä on.

 Eikös tuo auto ole vähän kummasti.

Vaikea sanoa mitä on tapahtunut. Onko otettu ratas irti, ettei ajettaisi. Pieni naarmu tiessä ehkä pukattu autoa. Kilvet ainakin viety parempaan talteen.

Toukokuu on parasta ajoaikaa, kun vielä tällainen lämpöaalto päällä, niin tuhlausta jäädä pyhänä kotiin. Uudet öljyt Satasessa, kypärän visiiri teipillä kiinni, (hätä ei lue lakia) puoli kymmeneltä tienpäälle.  Kaksikymmentä kolme astetta leppoisaa lämpöä, pientä tuulen virettä, eikä ilma ollut edes kovan tuntuista.  Raution kautta Sievin Asemakylälle, hyväpintaista tietä Kajaanitielle, vilkku vasemmalle, hetkessä ohitimme Satasen kanssa Sievin ainokaisen liikenneympyrän. Vielä ei ollut oiken suunta selvillä, pienellä arpomisella selvisi, Reisjärvelle! Pieniä routaheittoja oli Kiiskilän kohdilla, kuitenkin hyvin ajettavassa kunnossa oli tie. Satanen hyrräsi tasaista satasen vauhtia, alkoi olla melkein nirvanaa lähentelevä ajofiilinki. Teippikypärä päästi sopivasti tuulenvirettä viilentämään oloa, lämpömittari oli kohonnut kahteenkymmeneen kuuteen. Kevään ensimmäinen vaate vähennys sattui ennen Reisjärveä. Muistin, ettei kirkoista ole tullut otettua pariin vuoteen kuvia, johdannainen ajofiilingin aallonpohjasta? Reisjärven kirkko oli remontin alla, ei häirinnyt kuvien ottoa. Hyvillä mielin tielle. Nyt oli jälleen loton aika, ajanko lähelle Pihtipudasta ja siitä Keihärinkoskelle, vai Haapajärven suuntaan. Jokin painoi vaa,an Haapajäven eduksi. No onko se H-järven etu, että Satasen kanssa sinne ajamme? Nojailin kyynärpäillä polviin, oikein rönötysasennossa, virkistävä ilmavirta piti lämmön kypärän sisällä siedettävänä, Satanen suhisteli kuin sukkasillaan nyt vähän päälle nimensä mukaista vauhtia. Tälle välille ei ole mitään lisättävää tai pois otettavaa, tällaista on moottoripyörällä ajo parhaimmillaan. Haapajärven kirkosta otin myös kuvia, katselin olisiko Aulis Myllylän m-p liikkeessä mitään nähtävää, ei ollut. Ei ollut koko liikettä? Kurvailin vähän aikaa Haapajärven tienpätkiä, sitten nousin Nivalaan menevälle tielle, muutama moottoripyöräkin tuli vastaan.  Tien reunaan langennutta autoa piti pysähtyä tarkastelemaan  lähemmin.  Nivalassa on nyt liikenneympyrä, vasta ympyrässä tein päätöksen mistä liittymästä poistun. "Poistu kolmannesta liittymästä" sanoin itselleni. Paljon oli Kalajoessa vettä, tai sitten sitä säännöstellään alajuoksulla olevaa voimalaitosta / laitoksia varten? Onko niitä, joka tietää kertokoon. Nivalan ja Sievin erottavaan mäkimuodostelmaan Satanen hyökkäsi kuin nuoret pyörät, ei ollut mitään tietoa enää menneitten aikojen ongelmista, menohaluista oli tietoa! Sievistä Kannukseen, pakotin itseni kääntymään Väliviirteen tielle, helpotti vähän kun eteen tuli japsikustomi oppaaksi. Selvää kahdeksaakymppiä ajelimme letkassa kasitielle, siellä kustomi kääntyi Himankaa kohti. Käsiä heiluteltiin. Tilasto: Yksi vastaantulija noin paristakymmenestä pyöränajurista ei tänään nostanut kättä. Menomatkalla päätin laskea kaikki näkyvät peltotraktorit, lopetin neljäänkymmeneen kolmeen paikka ennen Sieviä, joten liikkeellä olivat, ja isot traktorit!  Jäi hurjasti ajovelkaa kassaan, miten tässä taas näin kävi?
ps. Ajellessa uskalsin jo miettiä menneitä kahta vuotta, ja sitä mitä tapahtui. Ja kun alkaa miettimään tulee ajatus dokumentoida nämä mietteet, muuten ne haalistuvat menneitten hämärään. Dokumentista voisi jopa ottaa opikseen. Täytyypä alkaa näppäillä.

Hellettä ja Wanhoja koneita? Hupsista!

 Kuvassa kyllä, jos tuon vanhan peräkärryn voisi sanoa olevan?

 Ei tämäkään niin hirmu vanhalta näytä!

 Lämmintä riitti, kun tarkasti katsoo niin yli 26 plussaa.

 Ali-Haapalan tutuissa maisemissa tankkailin. Kun tarkasti katsoo näkee pleksin nerokkaan kiinnityksen..

Öljyt olivat varmasti kuumia pois laskettavaksi.

Keskipohjanmaan netti lupasi, että lauantaina on Wanhojen koneitten päivät Kaustisilla. Ei sovi aikatauluun. Päättelin kuitenkin, varmaan rakentavat aluetta jo perjantai iltana? Sitä olisi mukava seurata. Nyt oli kuuma ilma. Nakupyörän toivekeli, niimpä valitsin Satasen Volkkarin sijasta ja suunnistin Kaustista kohti. Oli niin kuuma, että nakunkin teho alkoi viilentäjänä hiipua. Aukaisin Schubertissa kaikki tuuletusaukot ammolleen, visiiriä en, koska itikka kausi on alkanut eikä silmään lentävä pörriäinen tunnu mukavalta. Vastatuulta oli mukavasti, kun nautiskelin Kaustisille. Ei siellä vielä mitään wanhoja koneita ollut, kuitenkin jo näki, mihin kohtaan tapahtuma sijoitetaan. Jatkoin matkaan, en pettyneenä, matkahan se tärkein, teema toiseksi. Ali-Haapalalla tankkaus, tukevia Jontikoita majaili bensakentällä. On ne suuria nykyajan traktorit! Kälviää kohti taivalsimme sopivassa myötäisessä, etuaurinkokin meni pilven taakse, ajo oli taas yhtä juhlaa, kunnes.....
Välikylän jälkeen kuului muikea rämähdys, toinen puoli visiiriä putosi pari senttiä alaspäin. No niin, tajusin heti,  tietää  uuden joko kypärän ostoa, tai jos hyvä tuuri on, varaosan odottelua hyvässä lykyssä vaikka koko kesän. Ei siihen en lähde. Schuberth,in visiirin kiinnitystä olen joskus pähkäillyt että kun se ajanmyötä (12 vuotta) on löyhtynyt voisi sattuakin jotain. Turhaa yritin etsiä kahden euron kokoista muoviläpyskään.
Onneksi tässä mallissa on aurinkovisiiri, se alas ja tielle. Tällä ilmalla sopi oiken ajella puoliavo kypärällä. Kotona, kun moottori ja vaihdelaatikko olivat kuumia sisältä ja päältä aukaisin öljyproput ja päästin vanhan voiteet norumaan astioihin. Kilometrimäärät eivät vielä olisi hätyyttäneet, mutta parempi ottaa ennakkoa. Kyllä nakulla on mukava ajella, viikonlopun joudun ainakin tyyräämään visiiri teipattuna,  ei mikään esteettinen näkymä, siis kypärä.

Kameralaatikon testiajo.

 Norpalla pitkästä aikaa. Nätin näköinen kameran säilytysboksi.

 Norpasta miten sattuu kuva.

 Satanen siellä jossain.

 Toholampi on komeaa maalaismaisemaa..

Ja kaupunkilais..

Nyt oli hyvä syy lähteä tien päälle, vaikka olisin lähtenyt ilman syytäkin. Eilinen sade säikäytti niin paljon, että päätin etten lähde ilman jonkinlaista sateen suojaa liikenteeseen. Kamera ainakin, ja jos varavaatetta, niin hyvä saada suojaan. Kiwin laukku on turhan iso. Miksi en kokeilisi Satasen omaa vähän ajettua laukkua? Kiinnitysrautojen vaihto vei vajaa kymmenen minuuttia, ja tuo Bmw,n alkuperäinen solahtaa paikalle nostamalla. Ei ehdi hep sanoa. Ensin äimistelin, miksi laatikko aukeaa etu reunasta. Nyt tiedän, ei tarvitse poistua ohjaamosta, jos haluaa joitan lotjusta hamuta.
Varsinainen koeajo alkoi tuulisessa, kirkkaassa, kovassa, lämpimässä ilmatilassa.  Eilinen kosteus kun rätillä pois pyyhkäisty. Ei niin hyvä keli, kuin vuorokausi sitten. Mutta riittävän hyvä testiajoon. Väliviirteen kautta Kannukseen, josta Ullavaa kohti. Oli talvi tehnyt tuhojaan tälle tielle, kuten usein ennenkin. Kuuttakymppiä kun ajeli, ehti väistää ainakin joka kolmannen kuopan ja joka toisen töyssyn. Kuitenkin Norpan järvelle tulimme Satasen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä, Satanenhan ne enimmän kolhut sai vastaanottaa. Norppa oli yllättävän kesäisen oloinen. Vettä huomattavan paljon järvessä, tulvinut maantien ojiinkin. Kuvia tietenki testin kohteesta ja Norpasta.  Samanlaista töyssytystä jatkui Kälviä - Haapala tielle, eikä sekään tie ollut säästynyt talven pahoinpitelystä.  Mutta nakupyörän meno oli joustavaa, tällä tiellä pystyi jopa kiertämään pahimmat paikat ja samalla vähän kapulaakin. Kauhavan tietä oikealle, se tie on hyvässä kunnossa. Eikä Halsualle kääntyvänkään tien tarvitse hävetä pintaansa. Kruisailin tyytyväisin mielin Halsuaa kohti, samalla arpoen, Kokkolan tai Lestijärven kautta kotiin?
Kerta kun ajo kulki niin mitä sitä Kokkolaan, Kanalan mutkiin kiirehdimme Satasen kanssa myötätuulessa! Retken kauimmaisessa kohdassa pysähdyin ikuistamaan sen ihmeen!
Lestijärellä odotti pitkät suorat rannikkoa kohti. Vastatuuli huuteli pleksin sivusta tai omasta mielestään kai lauleli. Meinasin minäkin... laulella. Sykäräisissä vaihdoin joen pohjapuolelle. Hiljalleen ajelin sillan yli, samalla ajeli pieni perämoottori hiljalleen sillan ali!
Sykäräisten viljelymaisematie on aina yhtä sykähdyttävä ajettava. Ei tarvitse lujaa ajaa, riittää kun vauhtia sen verran, että pyörä pystyssä pysyy. Mutta ympärille kannattaa vilkuilla, kumpuilevat pellot ovat silmää hivelevä näky jo näin keväälläkin.  Toholammilla otin parit kuvat paikasta, josta usein olen meinannut ottaa ne parit kuvat. Nyt kun saattoi ottaa kameran pyörältä nousematta se tuli helpommaksi.
Eteläpuolta suhisteli Satanen kevyesti korkeinta sallittua nopeutta Kannusta kohti. Melkein suora tie, loivia mutkia mutta eivät mitään kallistelukurveja, kuitenkin yksi mahtavimpia pätkiä. Samoin tikkusuora Kannus - Kälviä väli on suosikkeja. Kumma kyllä? Eivät nytkään houkutelleet Väli-Viirteen kuopat vasta aurinkoon, Kälviää kohti taivalsi Satanen. Toki olin vielä kyytissä mukana. Kasitiellä liikennettä jopa jonoksi asti, kaksi autoa, Satanen ja minä.  Hyvässä yhteis sovussa kuitenkin hermostumatta selvitimme tämän ruuhka-ajon ja Koivistonperäntielle käännyin vähän ennen puolta kymmentä.
Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja hillitä hieman ajohaluja, mutta kun on kypärä päässä?

Ei se vain jaksa sataa...

 Ohtakarissa alkoi näyttää lupaavalta sadetta ajatellen.

 Ukkonen kolkutteli silloin tällöin ja taivas tummeni.

 Jokisuulla alkoi pisaroida vähän vilkkaammin.

 Sade yltyi nopeasti.

Tässä mukava silta Lestijoen yli Väli-Kannuksessa.

Nyt oli ilman laatu muuttunut toiseksi. Kosteaa mutta lämmintä hönkäili etelänpuolelta. Ukkonenkin jyrähteli. Töpselit irti sähkövehkeistä, ajovehkeet päälle. Ulkona sateli hiljalleen, lämpimän ilman tunsi visiirin alle. Hieman varovaisuutta liukkaalla tiellä, kunnes Koivistonperäntien asfaltti toi pitoa renkaitten alle. Näytti, että pilvet olisivat väistymässä merelle päin, joten perään vain. Ohtakarissa oli taivaalla kaikenlaisia törskyjä, merellä näkyi sadekuurojen aiheuttamaa sumua.  Olkoon sade tällä kertaa, ajattelin ja ajelin Kalarantaan! Siellä ei ole Satasen kanssa useastikaan käyty. Laitoin pyörän parkkiin, kamera esille ja sitten alkoikin ropista. Jostain päin pääsi pilvi yllättämään?! Muutamat kuvat, mutta kamera alkoi kastua uhkaavasti. Kuten noista kuvista näkyy, ennakoin kotona sadetta sen verran, että laitoin kameralle takaboksin Sataseen, sateen suojaksi. Sinne tökkäsin Olympuksen juuri kun taivas aukesi.  Oli taitelua päästä pois ihmisten ilmoille Kalarannasta. Tie muuttui sateen ansiosta jään liukkaaksi, menoa ei auttanut tiehen uurtuneet raiteen, jotka täyttyivät nopeasti vedellä, visiirin näkyvyys putosi nollaan, kun kävelyvauhtia yritin kytkimellä luistattamalla eteenpäin. Keula meni omia teitään parasta oli antaa mennä. Komeat salamat ja jyrähdykset saattelivat hidasta kulkuamme Satasen kanssa. Poikkesin Rannanperällä sisälle, mutta märät vaatteet päällä eivät houkutelleet jäämään pitemmäksi aikaa.
Tielle siis. Sade alkoi jäädä jälkeen, eikä kirkolla tullut kuin tihkua. Pitäisikö mennä kotiin vaihtamaan kuiviin pukimiin? Miksi? Marinkaisissa näkyi vähän auringon syrjää. Käännyin Peitsoltä Kälviälle. Kajaanitie oli kuiva. Besthallin kohdalla ei ollut satanut varmaan viikkoon! Kannusta kohti kulki Satanen kuin siivillä,  kuskia meinasi naurattaa, kun vain olisi kehdannut, mutta pelko, että joku näkisi,  pani naaman perusyrmeään ilmeeseen.  Vaikea oli pitää kuitenkin pokka, se nakupyörä fiilinki, josta en ole tainut ennen mainita? Painoi päälle.  Kannuksen liikenneympyrästä vasemmalle Junkalan tielle, ja aivan outoa siltaa ylitin Lestijoen ennen Väli-Kannuksen isoa siltaa. Hillilän kankailla tuuli vastaan lujasti. Mutta se ei menoa haitannut. Kasitie oli märkä, ei sekään menoa haitannut.
Ei tarvitse enää pakottaa itseään lähtemään moottoripyöräilemään, näin siinä sitten kävi!

Ei mitään lisättävää.

 Tuo lieriö tankissa on bensaputsari, sen vaihto tuli ajankohtaiseksi.

 Gertrusbron vakiopaikka, sula meri, ja vino horisontti....höh.

 Kluput hurvitteli öykillä.

 Perälaudassa ainakin kaksikymmenheppanen.

 Tästä otin kuvan muutama aika sitten.
Alla vanhempi kuva.

 Parkkipaikalla ennen Pännäisiin menevän mutkatien risteystä.

Tämä siilo ei päästä ohi ilman kuvan ottoa.

Lievää törkeämmän shokin kokenut Satanen,  hamusi tielle kuumeisesti toukokuun kolmantenatoista päivänä kello seitsemäntoista kolmekymmentä.
Koivistonperäntien kautta Karhin mutkiin, niitä Satanen haukkoi ainakin kuudenkymmenen kilometrin nopeudella.  Kasitiellä nopeus nousikin sitten jonkin verran. Ruotsalon kautta koukkasin, tie on hyvää, mutta kuudenkympin rajoitus on niin suoralla tiellä väsyttävää. Kokkolan ohi pohjosta väylää. Pysähdys Gertrusbron vakiopaikalla.  Lämpötila oli ollut jo alkumatkassa kesäisen leppoisa. Täällä saaristossa meri  viilensi hieman. Tällä kertaa en ala enempää ylistellä nakupyörän ajofiilinkiä, se pitää itse kokea, ei siihen sanat oikein pysty. Pietarsaari on saanut hulppean ABC konserinin, samalla kolmannen liikenneympyrän rantatielle, ei sitä joka kioski omaa ympyrää...
Pysähdys tutulla parkkipaikalla, muutamat kuvat ja mieli korkealla Pännäisten mutkatielle. Mutta kuopat pilasivat kallistelunautinnon,  pahoja heittoja routa saanut aikaan. Kasitiellä käännyin etelään, Riistapirtin parkkipaikalla tein u-käännöksen, johonkin on raja vedettävä. Kuitenkin käännyin Edsevössä Alajärvi tielle, siitä Kaustista kohti.  Suuri aiv-siilo käski jälleen pysähtyä ottamaan kuva Milk Hillistä. Mukavasti vilisti tie Satasen rattaitten alla, kolmentoista risteys tuli joutusaa eteen.  Vähäistä liikennettä myötäillen laskettelin Kokkolaa kohti, ei tietenkään perille, Biskopin mutkat piti kallistella rauhallisesti ja arvokkaasti. Arvokkaasti päätin retken noudattamalla säntillisesti nopeusrajoituksia, taas koukkasin Ruotsalon kautta,  Jatkojoellakin kuudenkympin rajoitus. Vajaa parisataa kilometriä Satanen taittoi taivalta........