Moottoripyörän tuunaus ei tarvitse aina olla, suuria projekteja, pienilläkin tempuilla saa paljon aikaan. Tässä kaksi "temppua". Edellisissä jutuissa olikin jo puhetta avattavan kypärän "ominaisuudesta" siihen on vaikea, jopa mahdoton kiinnittää lippaa. Esim. Centuriossa ja Agv,ssä ei näitä ongelmia ollut, edellinen avokypärä, jälkimmäinen suljettu kokokypärä. Onneksi Schubertissa on liikuteltava tummennettu "aurinkolasi" se auttaa keskipäivällä kun taivaalta tulee yleistä valoa niin että silmiin koskee. Mutta on jopa vaarallinen ilta-auringossa alas laskettuna. Hieman auttaa, kun raottaa vain pari senttiä yläosaan, voi sen taakse aurinkoa piilottaa, mutta läpihän se tulee. Tämän idea on tehdä muoviin läpinäkymätön osa, joka korvaisi puuttuvan lipan. Prototyypissä on maalarinteippi liimattu muoviin, ja mustalla tussilla väritetty. Nyt ei aurinko tule läpi. Jos haluaa ajaa aurinkolasi asennossa, voi sen vetää täysin alas, jolloin voi katsella mustatun osan yläpuolelta, eikä se haittaa yhtään. Erittäin toimiva ratkaisu, Ullavasta vasten aurinkoa ajo on ollut jopa pelottavan tuskaista, nyt ei mitään ongelmaa. Parannettavaa tuohon protoon, siistimpi toteutus, ja kaksi väritettyä maalarin teippiä päällekäin, silloin se on täydellinen.
Toinen tuunailun aihe on moottoripyörässä oleva pleksi. Toista kuukautta ajelin ilman mitään vain paljaat mittarit ohjaustangossa. Mutta niitä ei ole ehkä suunniteltu ottamaan vastaan edestä tulevaa, kovaa vesisadetta, tai kivisadetta. Emc huolto oli sitä mieltä, että kannattaa ehkä suojata mittaristo, on sen verran tyyris paketti. Mutta alkuperäinen pleksi huutaa! Otin puukkosahan, vedin siitä pois niin paljon kuin mahdollista, koska ruuvien paikat määräsi tämän. Maalasin uutta mustaa päälle, tuli aivan asiallisen näköinen. Tänään jännittävä testiajo kirkolle, vanhaa tietä Marinkaisiin, kasia takaisin. Testi on yksinkertainen, hitaasti nousta seisomaan jalkatapeille, jos äänimaisema muuttuu, hiljaisemmaksi, nostaa pleksi turhia pyörteitä kypärään. Kahdeksankymmenen vauhdissa ei mitään. Ohjaus tuntui ehkä vähän vakaammalta, kuin ilman pleksiä, nämähän ovat melkein henkimaailman juttuja, koska ilmaa liikkuu hyvin paljon ajajan ja pyörän ympärillä. Varovasti nostin kasilla sataan neljään kymppiin, hui! seisontatesti, ei mitään eroa tässäkään äänimaailmaan. Uskottava se on! Hyvä juttu, mittarit suojassa, ei turbulenssia, ehkä bonuksena ohjauksen vakauttamistakin.. Lofooteilla ensikesänä tulee vähän pitempi ja rankempi testi tuunausten hyvyydestä.
1 kommentti:
Käy joskus pyörällä Gerda Weneskosken, Väinö Raition ja muiden musiikillisten vaikuttajiesi alkujuurilla, tulis mielenkiintoinen blogi. Pistät radiosta soimaan vielä karjalaisen hevosenlaukan niin tunnelma on täydellinen. Mun pyörä on muuten yamaha fzs6 eli fazerin sininen 600. On luettu plogeja, hyviä on ollut. Ajokilometrejä tullut itselläki tuplaten edelliseen kesään ja jos kelit sallii tarkoitus käydä vielä jossain. J.Uusitalo
Lähetä kommentti