Lämmintä, mutta hieman kovahkoa näytti säätila olevan, kun kävin ulkona sitä haastattelemassa. Kamppeet niskaan, Kasi tulille, vaikka oli puhe Satasella lähteä, laiskuus iski, en viitsinyt peruuttaa sitä navetan uumenista lähtökuoppiin. Pohjoiseen päin suunta. Lämpöä piisasi Alaviirteelle asti, putoaminen neljästätoista seitsemään ja puoleen oli melkein sadanmetrin sisällä. Sumun sisään painuimme Kasin kanssa, visiiriä piti pyyhkiä kuivaksi. Käännyin Kannukseen, ennen Hillilää oli jo kaksitoista astetta, itikoita visiirissä! Pysähdyin putsaamaan, muutamat hiehot seurasivat toimitusta kuka kiinnostuen kuka välinpitämättömästi. Jospa Niskankoskella ottelisin muutamat kuvat! Niin tein, kokeilin Lumiaa ja Nikonia samoihin kohteisiin. Tuloksia yllä. Kannukseen päin hujuttelin menemään, kevyttä oli kyyti, Kasi tuntuu paranevan koko ajan. Eskolaa kohti käännyin, ajelin maltillisesti Toholammin risteykseen, siitä oikealle, tämä tie on suoraa hieman heikkopintaista öljysoraa, ajettavaa kuitenkin. Riuttasissa käännös vasemmalle, Toholampi alkoi lähestyä vauhdilla. Taasen oli liikenneympyrässä mahdollisuuksia, suoraan Lestijärveä kohti, vasemmalle Sieviin päin, käännyin oikealle Kaustisten suuntaan. Lämpöä Toholammilla kahdeksantoista astetta. Ei se paljoa laskenut soisellakaan osuudella. Ullavaan käännyin, uusi asfaltti houkutteli ripeään menoon, mutkat kuin tehyt Kasin kaarrekäyttäytymiselle. Mukava tuneta kengänpohjassa asfaltin kosketus, tietää, että vielä on paljon varaa kallistaa, mutta kun ei tarvitse. Ullavan jälkeen pysähdyin putsaamaan visiirin,
olikin kertynyt iso lauma. Ennen Välikylää muuttui tien pinta täysin ala arvoiseksi. Kevään paikkaukset olivat pahentuneet, jos tämä on Destian laatukriteerin raameissa, on jossakin pahasti vikaa. Ennen Kälviää alkoi asfaltti ja pinta tasoittui heti. Olikin mukava lasketella melkein tyhjällä käynnillä kirkonkylää kohti. Mutta taajamamerkin jälkeen sukelsimme Kasin kanssa melkein talveen. Tiheä sumu kasteli visiirin, tiputti lämpötilan kymmeneen. Tätä kesti vain liikenneympyrään asti kun ilma kirkastui ja mittari kohosi kahteentoista asteeseen. Lämpöä ei kestänyt kuin hetken, linkkimaston kohdalla pysähdyin kuvaamaan lähestyvää sumurintamaa lämpö putosi jatkuvaa vauhtia, nyt enää kahdeksan astetta. Ajon vetiseen sumuun, visiiri meni tukkoon kuin rankka sateella, pyyhkäisin vedet pois, koska vauhtia oli niin vähän, ettei se kyennyt näkymää kirkastamaan. Kasitiellä ajelin hyytävässä kosteassa tunnelissa, näkyvyys vähän eturattaan etupuolelle! Hirvenmäellä laantui sumu niin paljon, että nostin nopeuden yli sadan, ettei kukaan törmäisi takaapäin. Peilit olivat olleet ahkerassa käytössä sumun sisällä ajaessani. Sorrossa paistoi aurinko, kun laskin Houraatin mäkeä iski sumu ja kylmyys jälleen, sitä kestikin kotiin asti, vaikka Koivistonperäntien risteyksessä selkeä kohta. Mielenkiintoinen ajelu, noin sata neljäkymmentä kilometriä vaihtelevaa säätä, ajopuku oli pinnalta kuin suihkussa käynyt kun otin päältä pois!
saldo: Yksi moottoripyöräilijä vastaan, henegenheimolainen käden nostosta päätellen. Visiiri tukkeutui itikoista aika vilkaasti.
ps. Emc oli sitä mieltä, että olisi hyvä suojata tuo mittaristo vaikka pienemmällä pleksin palasella, tuunausta ennen syys sateita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti