Hyvät ajokelit jatkuu! Oli asiaakin lähteä ajelemaan. Napsautin kaksi pykälää jännitystä takajouseen lisää, ja hieman paluuvaimennusta tiukemmalle. Sitä kokeilemaan. Karhin mutkatie parhaita testiratoja. Puoli kuuden aikoina tielle, plus viisitoista lämmintä. Paluuvaimennuksen lisääminen näyttää rauhoittavan jousitusta, jousen tiukennuksella en havainnut suurta tapahtuneen. Mutta kyyti tuntui vakaammalta. Hyvin toimi jousitus mutkissa, jos nyt jotain parannusta olisi edes haettava...
Peitson kautta Kälviälle, Riipalla ensimmäinen pysähdys ja kuvia. Kannukseen kääntelin parin ohituksen jälkeen omaa vauhtia, myötävalo ja auringon lämmön tuntuminen selässä teki matkustamisesta taasen ylellistä. Olihan Kasillakin siihen osuutta! Junkalan tielle ajelin katsastuskonttorin kautta, tosin en edes vilkaissut sinne päin, tuntui Kasikin kiihdyttävän hieman kun ohi pääsimme... Vasta aurinko tervehti etu vasemmalta, kun käännyin Junkalan tielle. Ajelin suoraan soratielle joka jatkuu Välikannuksen kohdalla, päällystettyhän kääntyy jyrkästi oikealle ylittäen Lestijoen. Tämä soratie kulkee Saarenpään kautta Tomujoelle, jossa yhtyy Kasitiehen. Loppuosa on päällystettyä. Mutta surkeus, niin pahoja kuoppia piilotettu sinne tänne, ettei niihin voinut olla puolittaisessa vasta auringossa osumatta. Oikein pahaa teki. Kakkonen päälle, jos vähän olisivat järkytykset pienempiä. Onneksi kuoppainen osuus loppui kun tien pinta muuttui kosteaksi. Kai suolan ansiosta. Tässä tiessä ei mutkia ole kuin nimeksi. Kasiteillä annoin Kaima Kasin tuulettaa itsestään sorakuoppien kauhut hieman ripeämmällä liikehdinnällä. Vähää vaille kahdeksan kotona. Kuopista huolimatta, mukava reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti