Parin viimeisen vuoden ajosaldot jäivät häpeällisen pieniksi. Syitä oli monia, ehkä tämän kirjoittaja suurin. Tänä kesänä on onneksi tie kutsunut sitäkin enemmän. Niin teki eilen illallakin. Varusteet päälle, uusia Metzlereitä kuumentamaan viidentoista aseen lämmössä. Action myös kuvaamaan. Ei mitään tietoa suunnasta, ajamaan piti vain päästä. No niin paljon, että tiellä kuitenkin pysyttiin, muös Karhin mutkat, vaikka kenkien reunat vähän asfalttia raapivatkin. Luonteva suunta Kokkola. Biscopin mutkat, nythän voisi käydä katsomassa on rottisten kentää lainkaan olemassa. Kenttää jossa tuli muutama vuosikymmen sitten vietettyä useita viikonloppuja joka vuosi. Olimme Amin kanssa tuumailleet avattavan kypärän heikkoudesta vasten aurinkoa ajaessa. Nyt oli ne kelit jolloin aurinko paistoi vasten! Lippaa olisi kompensoinut tämän vian, laitappa avattavaan lippa? Schubertissa on toki aurinkolasit integroituna varsinaisen visiirin taakse, tummennuksen voi vetää alas, jos haluaa häikäsyä pois. Eihän se toimi kovassa etuvalossa. Mutta, maalarin teippi tummennuksen alaosaan, teippi tussilla mustaksi, siinä ratkaisu. Niin olikin, ajelin tyytyväisenä suoraan aurinkoa kohti Kokkolaan mennessä, ja minulla oli "lippa" kypärässä. Suosittelen. Puomi pysäytti kentälle ajon juuri oikeaan kohtaan. Kävilin katselemaan tuttua maisemaa, joka ei ollut muuttunut vuosikymmenien kuluessa mihinkään suuntaan, ehkä ruohonleikkuri parempi kuin ennen? Hieno rauhallinen tunnelma, ainut mikä puuttui, oli reenaavat ohjaajat koirineen. Lähdin hartaissa tunnelmissa kotiin päin. Ilma oli vähän toistakymmenä astetta selsiusta lämpimän puolella, ei tippaakaan kylmä, myötä auringossa ajelin Karhin mutkien kautta kotiin. Lyhyt, mutta vaikuttava reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti