Suviseurat ja suvista gruisailua.

 Kuuluisat Kalajoen Hiekkasärkät, houkuttelevaa?

 Suviseurojen kenttää.

 Noin kaksi kilometriä ajoin kentän vierustaa, koko ajan näkymä tällainen.

 Pääteltta. Äänentoisto oli hfi luokkaa, visiiri auki kun matelin, kuulin koko ajan kaiken ohjeman vaivattomasti.

 Kuvat eivät kerro kuin kalpean aavistuksen kuinka valtavasta tapahtumasta kyse!

 Tässä jo rahallisemmissa maisemissa, F Kasi Gerdrusbon pysäkillä.

 Lämmin kesäinen päivä heijastelee vedestäkin.

 Jykevä tausta kulkuneuvolle.

 Tuo naku liikkui lujaa.

 Smöböndersin mutkia.

 Aiheellinen merkki, onkohan joku ajanut suoraa?

Samanlainen konsepti kuin F Kasilla. Kaksi sylinteriä,  kaksi ratasta jne....

Jannen kanssa tuumailtiin, kun tuli puhe Suviseuroista, millainen organisaation täytyy olla, että lähes satatuhatta ihmistä saadaan kesäiselle kedolle sovussa ja järjestyksessä kuuntelemaan Suviseurojen sanomaa.  Sitä piti lähteä paikan päälle ihmettelemään.
Lämmintä oli sopivat kuusitoista astetta, puolipilvinen ihanteellinen ajoilma, tuulesta huolimatta. Kasitietä jytistelin F Kasin kyydistä nauttien. Pyöriä tuli vastaan, samoin autojakin melkein ruuhkaksi asti. Meidän kaistalla kulki asuntoautoja ja autoihin kytkettyjä vaunuja tavallista enemmän pohjoiseen päin. Mattimyöhäiset menossa kai Suviseurojen huipentumaa seuraamaan. Matkailutielle poikkesin, huonoja kuvia Hiekkasärkistä, loma-asunto messut eivät vielä ruuhkauttaneet tietä lainkaan. Kalajoen liikenneympyrät jalkatappi asfalttia hipoen, vähitellen alon lähestyä määränpäätä. Mutta missä se on, Muutamia kylttejä, joissa luki salaperäisiä koodeja, aa av at sisään otto. No eivät nuo nyt niin hirveän koodattua tietoa olleet. Aloin odottaa suuria banderolleja joissa olisi Suviseurojen mainoksia. Ei mitään! Yppärissä annoin periksi, en aja Pyhäjoelle asti, olkoon. Käännyin Alavieskan tielle, saa F Kasi taasen uuden polun karttaansa. Mutta voihan! Puolen kilometrin päästä alkoi asuntovaunu - ja auto meri. Aukaisin visiirin, annoin F Kasin lipua tyhjällä käynnillä eteenpäin. Koko ajan kuulin kuin vierestä, seura ohjelmaa, loistavien äänentoistolaitteitten välittämänä. Pysähdyin muutaman kerran kuvaamaan. Tiesin, ettei kuva kerro totuutta alueen laajuudesta, eikä väkimäärän paljoudesta. Vajaa kaksikilometriä sai F Kasi hörskyttää tyhjällä käynnillä, koko ajan oikealla puolella oli vaunurivistöjä silmän kantamattomiin!  Vajaa satatuhatta ihmistä? Mietein, miltä näytti Voodstokin miljoonan ihmisen massa, toisin täällä massaa edustivat kulkuneuvot. Metsäkylän kautta palasin Kalajoelle mietiskellen näkemääni. Paljon ihminen saa aikaan, kun motivaatio on kohdalla! Kotona söin vähän, en edes ajokamppeita purkanut. Etelä seuraava suunta. Normaalisti ohitan Kokkolan "heittämällä" nyt juolahti päähän gruisailla hieman kaupungissa. Eihän siellä liikennettä paljoa ollut, eikä ihmisistä näkynyt jälkeäkään. Äkkiä pois. Kruunupyystä käännyin Öijan suuntaan, ennen niin mutkainen tie tuntui F Kasin käsittelyssä oienneen loivamutkaiseksi tiepahaseksi. Gertrudsbroossa pysähdyin, toinen pysähdys F Kasille. Nyt oli lämmin, ei palellut käsiä kun otin kuvia. Seuraava pysähdys Ennen Pännäisten risteystä tutulle pysäkille. Kuulin, että pohoisesta tulee pyörä lujaa, heitin kameran summassa kuin trap ampuja haulikon kohdetta kohti. Tietenkin pidin kiinni, ettei oikeasti lentänyt. Jälkeenpäin totesin onnistuneeni. Pännäisten tien mutkan F Kasi selvitti korrektisti, väistelin pahimmat routavauriot. Mukava pätkä kuitenkin. Kortesjärven tielle Pännäisten kylän kautta. Olen tainut Mitsillä viimeksi tehdä saman tempun. Koukkasin vielä Brännärin sivulenkin, tuntui yllättävän suoralta sekin tie. Mutta maisemat mukavat. Evijärvellä tankkasin. Kahvit join tutulla pysäkillä ennen pitkää suoraa. Kun olin lähdössä tuli pysäkille vanhempi herrasmies Versys Kavalla. Oli miehen ensimmäinen pyörä, tykkäsi kovasti, kertoi pitävänsä myös ajamisesta niin paljon, että haaveili Ruotsin keikkaa tälle kesälle! Asenne kohdallaan! Tovottelimme toisillemme turvallisia ajoja. Turvallisuudesta huolehti maija joka oli pysäköity Veteli - Halsuan risteykseen. Katselin, ettei tutka kerro pahojakaan ylilukemia F Kasin vauhdista. Smöböndersin mutkat piti Kasille näyttää, ei ollutkaan niitä nähnyt. Pidimme molemmat tien pätkästä. Veteliin jälkeen tulee Kaustinen, kun merelle päin ajaa, Kaustisilla ajelin Varilan tien kautta kylälle. Tiesin, että jos nyt ajan Lohtajalle, tämä ajo on tässä. No olihan tullutkin jo nelisensataa kilomertiä taivalta, joten ajoin Lohtajalle, toki vanhan tien kautta.  Kaksi sunnuntai ajelua, kolmaskin olisi mahtunut, sen teimme Volkkarilla Kaija, Tummu ja minä. Oli antoisa päivä!

Satasen comeback

 Satasen kotiuduttua, värkkäilin sille uuden pohjallisen sivuseisontatukeen.

 Tässä maagiset lähtölukemat Satasen comeback,iin.

 Tutun näköinen matkaan lähtijä tutulla paikalla.

 Tutuksi on tullut Sataselle tämäkin paikka seitsemän vuoden aikana.

 Tuuli oli varmaan ihanteellinen leijasurfaukseen.

 Satasen ensimmäiset kilometrit takana. Köykärin mäen alikulku.

 Tämäkin tuttu paikka Sataselle, on F Kasikin jo käynyt.

 Meinasin joutua töihin Miian ja Anssun piharemonttiin!

 Tässä ajokalustoa, MZ on vielä ruuvihuoneessa.

Noista kahdesta ei voi valita, pitää olla molemmat!

Eilen illalla kotiutunut Satanen rantautui Sepon avustuksella maihin puolilta päivin tätä päivää. Sivujalan tuunaus on siirtynyt ja siirtynyt. Nyt otin itseäni niskasta kiinni, päätin etten lähde ajelulle ennenkuin asia hoidettu. (toki postin hain Satasella) Vanha lypsykone sai luovuttaa osiaan projektiin, Satanen sai uuden mukavan tossunpohjallisen sivujalkaansa. Pleksin kiinnitin myös.
Puoli kuuden aikaan olin valmis Satasen tervetuliais koeajoon. Niin taisi olla Satanenkin? Vaikka tankki oli melkein täynnä, ajelin Systeemille, täytin sen  piripintaan. Ohtakaria kohti tietenkin. Siellä tutulla paikalla kuvia, tuuli olin erittäin kova, kymmenen astetta näytti Satasen mittari. Tuskin huomasin kylmyyttä, olihan koeajo vasta alkamassa. Leijasurffaaja liiteli aaltoja pitkin, vauhtia melkoisesti. Myötätuuleen käänsin Satasen, meillä ei vauhtia ollut melkoisesti, nautiskelin pyörän uudesta tulemisesta, tavallisesti reissussa rähjääntyy, Sataselle ei näin käynyt. Alla uudet Mezlerin kumit, edessä ME Marathon takana Lasertek. Etuhaarukka laakeroitu uudelleen, uudet stefat ja öljyt etuteleskoopeissa, takana Vp mono huollettu, nämä ajo-ominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä. Satasen yliohjaava ominaisuus poikkeaa F Kasin aliohjautuvuudesta, tässä suurin ero pyörien ajo-ominasuuksissa.  Mutta nyt Satasen kulku on niin stabiilia, etten olisi uskonut isoa pyörää näin jouhevaksi ja joustavaksi. Karhin mutkat olivat yhtä juhlaa, vaikka Satasella hyvin oli toimeen tullut seitsemän vuotta, esitti se nyt vasta sen, mihin pyörä pystyy. Biscopin mutkat tietenkin, pysähdys ennen alikulkua kuvausta varten. Jyväskylän tiellä oli aluksi takatuuli, muuttuen sivutuuleksi Ala-Vetelin jälkeen. Kaustisen liikenneympyrässä ajoi moottoripyöräpoliisi, ei toisin montakaan rinkiä, koska jatkoi Kauhavalle päin. Me Satasen kanssa Ylivieskaa kohti vastatuuleen. Ali-Haapalan kaupassa kävin, täällä oli lämmintä seitsemäntoista astetta! Toholammille Satanen olisi varmaan osanut yksinkin,  tuttu on tie. Mutta kyyti oli hyvää, joten pysyin pyörän kanssa samassa matkassa. Anssun ja Miian pihalle parkkeerasin, meinasin kyllä kääntyä samantien takaisin, oli jonkinlaiset talkoot menossa, eristeitä kaivoivat kivijalan viereen. Onneksi mp-kamppeet antoivat aiheen pysyä lapiottomana. Hetken hommaa katseltuani käänsin Satasen tielle. Kannukseen ajoin rajoituksia noudattaen, tuuli ei ollut niin rajua kuin lähtiessä. Toki Kälviän kautta kasitielle, jossa liikenne jatkui yhtä vilkaana kuin alkuillasta. Kotona vähän yli yhdeksän. Melkein vauhdissa pyörän vaihto, F Kasilla liikenteeseen. Kasitietä Marinkaisiin, vanhaatietä takaisin. Sitten pyörän valokuvaukseen.
Nyt pitäisi tietenkin tehdä vertaus Satasesta ja F Kasista? Se on mahdottomuus. Niin ovat erilaiset pyörät! Ero on koettava tien päällä.  Nyt kun sain ajaa peräkkäin molempia, tajusin, että eri planeetoilta ovat Satanen ja F Kasi. Molemmat loistavia moottoripyöriä!!!

Satasen kotiutus

Kymmenen aikoihin illalla saavuimme kotiin Satanen peräkärryssä ja uusi koiranhäkki Volkkarin uumenissa. Matkaa kertyi toistatuhatta kilomeriä, melkein puolet siitä kärry perässä.
Kova ukkoskuuro yllätti juuri kun saavuimme häkkimaakarin pihaan. Loppui yhtä nopeasti, kuin alkoikin. Tarkasti mitoitettu häkki sopi kuin valettu sille varattuun tilaan. Sitten oli vielä Satasen haku Hämeenlinnasta. Myllymaan verstaalla odottikin  pesty ja viallisilta osilta uusittu Satanen kärryyn lykäystä, kärry oli pitänyt sille seuraa tämän runsaan kuukauden ajan. Liinat kiinni, hieman juttelua tehdyistä toimenpiteistä, enemmittä puheitta Volkkarin nokka Lohtajaa kohti. Niinkuin aina, ensimmäiset kilometrit korkea kuorma kärryssä hirvittää, tuliko liinat oikeisiin paikkoihin, onko kärry siinä kunnossa, että kestää perille asti. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen huomasin, että vilkku hakkaa hädissään, kun sitä vasemmalle tarjoaa. Onneksi on Abc huoltamot. En tarkoita, että sieltä apua saa, mutta tavallisesti niillä on niin suuret parkkipaikat, että pysäköinti on helppoa. Vilkun hätäily loppui, kun resetoin auton ja peräkärryn välistä liitintä muutaman kerran. Liinat olivat yhtä tiukalla kuin lähtiessä, joten matka sai jatkua. Laitoin moottoritiellä vakionopeuden todelliseksi nopeudeksi kahdeksaankymmeneen neljään.  Ei tarvinnut sitä miksikään muuttaa ennen Pirkkalan liittymiä. Parkanossa pieni pysähdys, toinen, pitempi olikin sitten kotipihalla. Liinat irti pyörästä, saa vähän hengähtää jousitus,  nyt onkin kehiteltävä se vielä tuolta kärryltä alas!
Mielenkiintoista!

Kuukausi ja yksitoista päivää

Satanen on uudistunut perusteellisesti otsikossa mainitun ajan kuluessa. Torstaina on kotiuttaminen. Siinä on sitten arpomista, kummalla lähtee baanalle, jääkö toinen pölyttymään, vai ovatko tasapäisesti kuluttamassa kumejaan etupäässä asfaltti alustana.

Öljynvaihto ja testiajo

 Lämmittelylenkki kirkonkylän kautta sai öljyt notkeiksi.

 Tuo ilmanohjain pois.

 Kolmella kuusiokolo ruuvilla oli kiinni.

 Öljypropu hyvässä paikassa.

 Samoin putsari.

 Tämän propun tarkastelu aina jännittää. Puhdas oli kuin pulmunen.

 Kilometrejä vaihdon aikana 18135 km. Putsarin tyyppi Mahle OC 306. Öljy Castrol mineraali. 3 litraa.

 F Kasi näkee tämän kevään ensimmäiset aallot!

 Tämäkin jännittää, ensimmäinen pysähdys. Onko lammikko alla?

 Ei vaikea arvata, mistä entisestä pitäjästä polkijat ovat?

Loppulukemat ajon päätteeksi. Lämpömittarin lukema pitäisi olla plus 12.5 ehti jo lämmetä liikaa moottorin vaikutuksesta.

Kuusituhatta kilometriä edellisestä öljynvaihdosta, eiköhän olisi uusien litkujen aika? Päälisin puolin näytti helpolta tempulta. Niinhän se olikin. Casrolia ja Mahlen suodatin, taasen on yksi takapiru mielestä poissa. Öljyn pitää pysyä myös siellä mihin se laitetaan. ( Ei koske Englantilaisia pyöriä)
Sen voi todeta, että pysyykö, kun ajaa moottorin tarpeeksi kuumaksi. Tuumasta toimeen. Mukavan leuto ilma kaikesta huolimatta. Vaikka luoteinen yritti puhaltaa tosissaan vastaan, hyökkäsi F Kasi innokkaasti Ohtakaria kohti. Siellä lämpö putosi pari astetta, asettui kymmenen lukemiin. Kuvien oton aikana tarkkailin F Kasin alustaa, josko ilmestyisi öljyläikkiä asfalttiin.  Ei onneksi näkynyt  hälyttäviä pisaroita. Tyytyväisenä ajelin mantereelle päin, vanhaa tietä Marinkaisiin. Koukkasin Ruotsalon kautta. Kiepautin jopa Amin ja Satun pihalle, mutta olivat kai päiväunilla, (päikkäreillä)   kello oli vähää vaille seitsemän! Jatkoin vanhaa tietä Vitikkaan, ohitin pyöräilijälauman, heillä oli niin näkyvät ja komeat ajokamppeet, että piti pysähtyä ottamaan valokuva! Tuollainen sinisenturkoosi näkyy valoisassa jopa paremmin kuin oranssi keltaiset häly liivit! Kasitietä takaisin, Peltokorven kautta kuitenkin Kälviälle, Haapaniemen risteys on saanut alikäytävän. Peitson tietä kallistelin takaisin kasille. Sivuvastaisessa tormissa F Kasi paukutti voimainsa  tunnossa eteenpäin. Niin oli kova tuuli, että kulutusmittari kertoi pahimmillaan viiden litran lukemia! Olihan vauhtiakin kymmenen tusinaa. Usein ennenkin, samoin nyt jouduin tarttumaan oikein lujasti ohjaustankoon saadakseni pyörän kääntymään Koivistonperän tielle. Oli aivan hilkulla, etten ajanut ohi, sehän olisi merkinnyt melko varmasti  pitkää latua! Tämä ilma oli niin ajoon kutsuva, ettei  tänäkeväänä ole vielä vastaavaa ollut.

Kosteahko juhannusajelu

 Tällainen varustemäärä pitäisi saada mukaan.

 Unohtamatta näitä.

 Riipan pysäkillä ei edistystä radan rakentamisessa.

 Vaikka otsikossa kosteahko juhannusajelu, kuivalta näytti Riipassa.

 Täytyy verrata kevään kuviin, onko edistystä tapahtunut

 Tästä kun lähdin, laitoin N kasin töihin. Teki yllättävän hyvää ajovideoa.

 Ei Dallasista, vaan Sievin Asemakylältä!

 Kulkuneuvoja pitää aina vähän passata, kuva silloin tällöin, on kyyti taattu.

 Ruotsissa on tällaisia rakennuksia, tämäkin "vain" Sievin Asemakylältä.

 Alaviirteen talon vanhaosa on jo päälystetty.

Kaksi maamerkkiä, nylly ja seurantalo. Sitä en tiedä minkä seuran tällä hetkellä?

Viimeiselle juhannuspäivälle jäi juhannusajelu. Kymppiä näytti lämpömittari. Hieman kosteutta ilmassa. Romppeet päälle, F Kasi jytisemään. Taas huomasi, mitä on menettänyt kun ei ole päässyt ajelemaan. Tältä varmaan tuntuu varsoista kun pääsevät laitumelle keväällä. Kasitien suorakin tuntui niin mukavalta, että pakkas naurattahan ihtekseen. Parempi kuitenkin pitää naama peruslukemilla hiipumassa olevassa juhannusliikenteessä. Peitsolta Kälviälle, Kajaanitiellä ei oikein taivas tiennyt sataako, vai pitääkö poutaa. Teki molempia. Riipassa katselin, että ratatyö tällä osalla rokuulissa. Kannukseen vanhaa sanontaa käyttäen -lensimme- Kasin kanssa hetkessä. Jatkoin Sieviä kohti, Eskolan sillalla yritin saada selvää, onko kyhäelmään tullut jatkoa? Asensin N kasin kypärän sisään, video käyntiin. Kosteakoa tietä Vanhankirkon risteykseen. Asemalle johtavan tien risteyksessä sammutin nauhoituksen. Kotona katseltuna aivan laadukasta ajovideota suoralta tieltä. Vanhankirkon tiellä tuli muutama mutkakin kuviin. Sievin Asemakylällä pysähdyin katselemaan suurta kenkälaatikkoa, pitihän siitä kuvakin ottaa. Jos joku sopii maisemaan niin tuo nyt ei ainakaan. Tai on niin ihme rakennus, että sopiihan se. Kannukseen käännyin takaisin Ylivieska tiellä. Ajofiilinki pyrki vieläkin nousemaan, vaikka melkein kypärän katossa koko matkan ajan. Alaviirtellä muutama kuva myllystä ja Ns. talosta. Kasitiellä ajelin hyvillä mielin kotia kohti. Ajatus juhannusajelun pois jäämisestä kauhistutti. Onneksi ei jäänyt!

Aina vain paranee....

Nivalassa lumi katkonut puita, Ylivieskassa melkein aurauskalusto liikenteessä. Täällä vielä toistaiseksi sula maa, mutta jos tuuli tyyntyy ensi yöksi, voi routaa olla kymmenen senttiä....

Tulee lyhyt "kesä"

Näillä lukemilla ajettiin vuosi sitten Keskiseen Suomeen ja takaisin.
Taitaa mennä jopa viikkoja, että päästään tänä kesänä samoihin numeroihin?
Voi olla, että muutamana päivänä käväsee siedettävissä lämpötiloissa, mutta
kaikki merkit viittaa siihen, että tulossa KYLMÄ kesä.

Öljynkatkuinen ilta-ajelu.

 Norpanjärvellä on kesä puhjennut kukkaan.

 F Kasia eivät kukkaset kiinnosta, tielle pitää päästä!

 Tällä laanilla oli muitakin mukavia koneita.

 Halsuan raitti.

 Jälleen F Kasi odottaa malttamattomana.

 Vähän tämän näköiset pyörät antoivat ajelulle otsikon ja tekivät siitä vieläkin mukavamman.

 Kaks kakkosella on keskittynyt ilme.

 Olisiko F Kasista tuonne radalle? Totta kai, kun kuski löytyisi.

Kumit ovat lujalla, vaikka kurvi ei mikään mahoton.

Kun säägurut kertoivat, että kesä loppuu tähän iltaan, päätin ottaa kaiken hyödyn irti niin kauan kuin  tiet ovat sulana. (höpö höpö, ennusteet ennenkin menneet pieleen). Lämpöä mukavat kaksikymmentä astetta, parempaa ajokeliä ei voisi toivoa. Jos laittaisi Norpan etapiksi, siellä uusi suunnitelma. Kannusta kohti siis. Joskus palaset loksahtavat täydellisesti paikalleen, niin kävi nyt. No pieni särö meinasi palojen väliin tulla, otin kiinni aika äkkiä himmeän valkoisen Transportenin, huomatakseni, että jotain sinistä siellä katolla on. Sitten köröteltiin kahdeksaa kymppiä Kannukseen asti. Volkkari ajoi suoraa, minä käännyin Roikon verstaan kohdalta oikealle. Rekilän tielle ajelin jo siinä toivossa, että Kannuksessa olisi alikulkusilta pantu remontiin, siitähän oivia kuvia. Ei mitään muutosta vuosikymmeniin sillan seutuvilla! Kannus - Ullava tie on jälleen routinut. Näköjään joka toinen vuosi nostaa kissanselkiä näkyviin. Vastaan tuli pari Harrikkaukkoa vetäen perässään ainakin kilometrin pituista öljynkäryistä haju juovaa. En usko, että se niin vahvaa oli, että siitä ekstaasiin menin, muuten vain tuli nostalgiset ajat mieleen, kun bensa haisi bensalta ja kaikki ajoneuvot käryttivät ainakin vähän öljyä ajaessaan. Tämä jo nosti reissun tasoa huomattavasti! Hieman ihmettelin noiden lokasuojan päällä istuvien häntäluun kestävyyttä, eivät kuitenkaan mateluvauhtia vastaan tulleet! Norpan kesäisissä tunnelmissa ottelin muutamat kuvat. Kauhavatielle ajelin hiljalleen, tuntui turhalta hätäillä näin mukavassa ajofiilingissä. Pienen romulaanin kohdalle pysähdyin, otin parit kuvat. Halsualle on mukava tulla Köyhänjoen kautta, kuivassa kangasmaastossa kulkeva tie on rauhallinen ja jopa hyväpintainen. Pysähdyin Halsuan kirkon kohdalla, kamera tietenkin laukusta. Kolmelletoista menevä tie on kauniissa maalaismaisemassa, vauraan näköistä, hyvin hoidettua seutua. Jopa vanhanajan koivukujakin sisältyy tähän maisematiehen. Kolmellatoista kaasuttelin Kokkolaa kohti hieman viilenevässä ilmassa, Kemoran risteys houkutteli kääntymään pomppuiselle mutkatielle, muutamat pyörät kierteli rataa, oli nelipyttyistä, ja kaksipyttyistä äänen perusteella pääteltynä. Anteeksi Triumphistit, ehkä myös kolmipyttyisiäkin? Kaksitahtisten ininää ei nyt kuulunut. Katselin vähän aikaa menoa, laitoin kameran laukkuun ja tielle. Silloin, kun ajo maistuu tulee usein poikettua pääväylältä sivuteille, nyt kiertelin Veteliä vähän aikaa. Kaustisilla testasin Nesteen huoltoaseman vesitilanteen. Saa täyden kympin. Puhdasta, lievästi pesuainetta sisältävää vettä, sekä puhtaat sienet.  Puhtaan visiirin takaa oli mukava katsella kun kolmetoistanen vilisi F Kasin etusuojan alle, muuta liikennettä ei ollut ennen Emetin järveä, jolloin kahdeksankymmen luvun Volvon perä ilmestyi näkyviin. Ajeli kuitenkin niin joutuisasti ettei ohitus tullut mieleenkään, eikä tällä tunnelmalla muutenkaan. Hieman putosi lämpötila Kokkolassa, ero Halsuaan viitisen astetta. Kotiin puoli yhdeksän aikoihin, taitaa olla tämän vuoden top kympissä nyt ykkönen tämä lenkki.