
























Heräilimme jo seitsemän aikoihin yömajan virkaa toimittavalla parkkipaikalla. Viereinen järvi oli levittänyt sumuista kosteutta makuupussien päälyksiin, mutta aurinko oli jo kuivattamassa asfalttia, siihen oli hyvä levitellä leiriytymisvälineet kuivaamaan. Trangian mukava pöhinä tiesi, että kohta on kahvia tulossa.
Hitaasti valmistauduimme päivän ajosuoritukseen, nyt olisi Tanskanmaa tähtäimessä. Paikallistimme leirimme johonkin Jhorbergan seutuville, Alvesta olisi seuraava suurempi kylä.
Eihän se kauaa vienyt kun Alvestan ohi suhadimme, ennen Växjötä käännyimme tielle kaksikymmentä kolme. Hyväpintainen moottoriliikennetie alkoi vetää etelää kohti. Enerydassa täydensimme vesivarastoja ja samalla tankkasimme. Maisemat olivat kuivan ja karun näköistä nummea. Tammi vallitsevana puuna. Yhdeltätoista pysähdyimme evästämään autiolle levähdyspaikalle. Älmhult olisi seuraava ohitettava taajama. Aurinko paistoi unettavasti, Assu oli jo syvässä unessa, ja parkkipaikka majoitukseen tottuneena aukaisin makuualustan, eikä mennyt kuin hetki kun kaksi matkaajaa oli syvässä unessa. Toistatuntia siinä vierähti unten mailla, kamat äkkiä kasaan ja matkaan. Horbyn kylässä kaksikymmentä kolme tie yhtyi e kaksikakkoseen. Nyt saikin kiertää kahvasta jo kolminumeroisia lukemia mittariin. Malmön itäpuolelta kiertävä moottoritie vei nopeasti Juutinrauman siltojen maksukopeille, Anssu toimi rahastonhoitajana, puomi ylös, olimme vapaita ylittämään ja alittamaan Juutinrauman ja siirtymään Tanskan puolelle. Emme hätäilleet, salmeen avautuva näkymä oli komea, purjeita liikkui kevyen tuulen kuljettamana ison sillan alta.
Hiljalleen ajelimme sillalle, kaikki eivät ajaneet hiljaa. Mutta näköalat olivat sen arvoiset, ettei hätäillä kannattanut. Tuulta ei ollut haitaksi asti, kun lähestyimme tunnelia, huomasimme, että oikea kaista oli suljettu, ja samalla jyrähti takaa paloauto ohi. Vasemmallakin oli nopeus ohjattu vain viiteenkymppiin. Mitähän siellä edessä löytyy. Tunnelin Tanskanpuoli päässä oli jokin auto vetänyt kaiteeseen, nopeasti keräsivät romun pois. Sjellanin saarta ajelimme täydessä perjantaihuumassa. Kolmikaistainen tie eli koko ajan. Joskus joku kaista melkein pysähtyi, toiset vetivät sataakolmeakymppiä ja ylikin, kunnes ruuhka hiljensi vauhdin matelemiseksi. Poikkesimme huoltoasemalle tankkaamaan ja juomavarastoja täydentämään. Viereinen tie piti inhottavaa meteliä, ei hyvä paikka asua. Takaisin vauhdin maailmaan, kunnes iso-Beltin sillan tornit alkoivat näkyä, jälleen lippukoppien kautta, ja pienelle hengähdystauolle ennen Fynin saarelle siirtymistä.
Tämä Tanskan ylpeys taitaa käydä korkeammalla kun Ruotsinpuoleinen silta. Pitkä se ainakin oli. Melkein heti Fynille saavuttuamme Anssu koukkasi pois motarilta, ja sukelsimme Tanskalaiseen maalaismaisemaan, kontrasti moottoritien hektiseen ilmapiiriin oli valtava.
Fynin saari on kumpuilevaa kaunista seutua, tammikujat antavat suojaa auringon paahteelta, täällä ei liikennettä ollut ruuhkiin asti, pitkästi sai ajella näkemättä yhtään autoa. Ajelimme saaren yli Assensin kaupunkiin. Siellä jalkauduimme, kävimme kaupassa, katselimme ihmisten kiireetöntä oleskelua katukahviloissa ja terasseilla. On sanottu että Tanska on leppoisa maa, pitää paikkansa. Assensista lähdimme pohjoista kohti, pidimme evästauon mukavalla levähdyspaikalla. Suunnittelimme reittiä Pohjanmeren rannalle, Koldingin ohi, ja siitä Ribeä kohti. Moottoritie jyrisi jälleen, kun sille poikkesimme, komea silta oli mantereellekin mentäessä. Koldingissa valmistetaan ainakin SAC lypsykoneet, ja oliko Strango myös Koldigilaisia.
Isohko taajaama satamineen. Ribeen menimme sikaloiden hajujen saattelemana, täällä näkyi Tanskan maatalouden voima. Isoja peltoja, vielä isompia sikaloita, ja kylät mukavia siistejä taajamia. Riben pohjoispuolella olevalla huoltoasemalla pysähdyimme, tankkasimme jatkoimme Esbjegiä kohti. Pilviä alkoi kerääntyä taivaalle sen näköisenä, että voisi vettäkin olla luvassa. Esberg on isohko kaupunki, ajelimme satamaan, katselemaan miltä pohjanmeri näyttää, ei erikoiselta. Sadetta alkoi tulla jo tiheämpänä mattona, kiertelimme vähän aikaa kaupungilla, yöpaikan löytymisen toivossa, ainut hostelli joka löytyi oli pistänyt ovet kiinni jo alkuillasta. Mutta tämä sadekuuro näytti paikalliselta, päättelimme että palaamalla takaisin Ribeä kohti voimme pystyttää teltan kuivissa olosuhteissa. Toistakymmentä kilometriä satoi, kunnes alitimme pilven reunan,ja sade loppui, toistaiseksi.
Melkein heti löytyi tien vierestä levähdyspaikka, jonka nurmikko oli kuin tehty teltan pystyttämistä varten. Sitä emme tieneet saako siihen teltan asettaa, emmekä aikoneet sitä keneltäkään kysyä. Muutama pisara sai vauhtia majoittumiseen, eikä kestänyt kuin hetken vetoketjun sulkemisesta, kun teltan kattoon alkoi rapista.
En uskonut, että Minimanista ostettu yksinkertainen teltta vettä pitäisi, taitaa tulla märkä yö.
Kovasti yritti tuulikin riepostella pientä majapaikkaamme, mutta olimmehan kaksi painona teltan pohjalla, ja kiireessä vielä ehdimme asentaa myrskynarut tuulen varalle. Yöllä Esbjergin lähettyvillä kiertelevä ukkospilvi kävi karjahtelemassa parikertaa telttamme päällä, ja vettä tuli. Kuitenkin ihmetelttamme kesti veden hyökkäyksen mainiosti, eikä päästänyt pisaraakaan nukkuvien niskaan. Pari teinijumputus autoa ajoi pysäkin kautta, eivät häiriköineet sen kummemmin.
Annoin teltalle täyden kympin pätevyydestä, ei se hinta näköjään aina ratkaise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti