Aamu länsi-rannikolla valkeni kauniina, yön sade oli puhdistanut ilmaa, pakkasimme varusteet hätäilemättä, ja käänsimme suunnan etelään. (Tjaerborg 17.7 klo 9.37)
Jälleen lähellä Ribeä sijaitsevalla huolto-asemalla, Evästimme tässä. Tämä oli harvinaisen iso huoltamo Tanskan mittapuun mukaan, ABC luokan asemia emme nähneet Juuttien maalla.(Ribe 17.7 klo 11.30)
Kaakkois-Tanska muistuttaa sitä mielikuvaa, joka minullakin tästä maasta on. Laakea kuin pannukakku. Tiet ovat asfaltoituja viimeistä metriä myöten. (Brons 17.7 klo 12,00)
Mitähän tuo lehmä mainostaa, liittyy kai autoiluun? (Brons 17.7 12.07)
Tanskalainen majatalo, kutsuvat niitä Krooksi. (Brons 17.7 klo 12.07)
Maissipeltoja alkaa olla yhä enemmän. (Bredebro 17.7 klo 12.24)
Vaikka liikennettä oli, se ei pahemmin häirinnyt, toivottavasti emme mekään sitä. (Bredebro 17.7 klo 12.24)
Kyltit kertovat että tulemme Saksanmaalle. Tullissa nukuttiin. (Saksan raja 17.7 klo 13.15)
Tuo ei ole meidän pihalta, vaikka Volkkarin kylki kuvassa. Emme omista tuulimyllyjä. ( Saksan raja 17.7 klo 13.15)
Tässä "Atlannin valli" korkea maavalli suojaa syysmyrskyiltä, vaikka meri on kaukana horisontissa. (Schobull 17.7 klo 14.04)
Hyvällä mielikuvituksella voisi nähdä jopa veden pilkoittavan taivaanrannalla. (Schobull 17.7 klo 14.04)
Ehkä se meri joskus nousee tänne asti? Montako takajalkaa tuolla pässillä on? (Schobull 17.7 klo 14.05)
Tutun näköisiä aiv-torneja täälläkin, jos oikein ymmärrän on friisiläis-holstenilaisten lehmien juuret täältä ja Pohjois- Hollannista. (Schobull 17.7 klo 14.04)
Sakujen huoltoaseman pihalta ei löydy nakkipapereita, eikä mäyräkoirien nahkoja. (Silbersted 17.7 klo 15.10)
Tässä oiva evästyspaikka. Tammien suojassa oli vilpoisa aterioida. (Twedt 17.7 klo 16.05)
Kenkien tuuletusta. (Twedt 17.7 klo 16.05)
Saksalainen pikkukaupunki. Läpiajot ovat helppoja, liikenne viimeisen päälle sääntöjä noudattavaa. (Suderbraup 17.7 klo 16.43)
Kappelnin satamassa menettää euro merkityksensä. (Kappeln 17.7 klo 17.16)
Eurot ovat täällä vaihdettu Svan luokan purjehtijoihin, ja niitä on paljon! (Kappeln 17.7 klo 17.16)
Yritimme ynnätä paljonko tuossa on rahaa kiinni, ei onnistunut. (Kappeln 17.7 klo 17.18)
Meripartiolaiset saapuivat kahdella mahonkiveneellä purjehdusreissulta, kyllä touhasivat kovasti. (Kappeln 17.7 klo 17.16)
Tavallinen perhepaatti rantautuu. (Kappeln 17.7 klo 17.20)
Anssua mietityttää epätasainen tulonjakauma? (Kappeln 17.7 klo 17.20)
Tässä uteliaita Fynin lautalle pyrkijöitä. (Frynshavn 17.7 klo 20.39)
Tässä lautalta poistujia. (Frynshavn 17.7 klo 20.39)
Siihen seinään sidottiin Ksatanen. (Fynin lautta 17.7 klo 21.00)
Anssullekin kelpasi vanan suoruus. (Fynin lautta 17.7 klo 21.09)
Kyllä se Fyn siellä häämöttää. (Fynin lautta 17.7 klo 21.10)
Faaborgin pikkukaupungin taloja ja autoja. (Faaborg 17.7 klo 21.54)
Tällaisella leiripaikalla vietimme viidennen yön. Aamulla venyimme tielle tavanomaisen laiskasti, tällä reissulla aamut olivat luvattoman velttoja.
Ajelimme takaisin Ribeä kohti. Pysähdyimme jo eilen tutuksi tulleella huoltoasemalla, keittelimme kahvit siinä nurmikolla. Päivästä alkoi tulla lämmin. Pari muutakin pyörää pysäköi samaan paikkaan, nyökkäys asteelle jäi kontaktit Hollannista ajaneisiin motoristeihin.
Kahvit virkistivät kummasti, ja lähdimme ajelemaan Saksan rajaa kohti. Tämä nyt oli sitä oikeaa Tanskaa, tasaista kuin pannukakku, vihreää, tammikujia, maissipeltoja, isoja sikaloita tien varrella, autoja oli paljon sunnuntai-ajelulla, mutta rauhallista tahtia liikenne eteni. Sopiva levähdyspaikka sattui juuri ruoka-ajaksi tienvarteen, sinne koukkasimme. Nopeasti paikka täyttyi asuntovaunuista, ja autoista, mutta sopuisaa porukkaa ovat täälläpäin, hyväntuulista höpinää kuului ympäriltä. No, kai se puhetta oli, vaikka Kemppainen kutsuu tanskan kieltä puheviaksi...
Tonderin pikkukaupungissa pysähdyin ottamaan muutamat kuvat, Anssu ajeli horisonttiin. Saksan rajalla odotteli tullin pihalla. Mitään tullattavaa meillä ei ollut, emmekä tiedä, kuka sen toimen olisi hoitanut, näkyi aika hiljaiselta raja-asema.
Eivät maisemat mitenkään muuttuneet, valtakunnan vaihdon seurauksena. Ehkä enemmän oli "metsä" taipaleita. Sitten Anssu koukkasi oikealle, parin pikkukylän läpi ajettuamme tulimme suurelle kansallispuisto alueelle, Nordhfriesland on osa tätä aluetta, iso halli täynnä vuokrattavia polkupyöriä, pieniä retkeilyryhmiä liikkeellä. Pyörien sopivuutta testasivat tarkasti. Päätimme, että meille riittää konepyörät, ja kävelimme korkean vallin päälle. Sen toisella puolen levittäytyi Atlantin, tai Pohjanmeren ranta horisonttiin. Alue oli ojitettu, ihmettelimme vallin tarkoitusta, syysmyrskyillä kun nousuvesi korkeimmillaan kai koetellaan vallin kestävyyttä. Nyt ei vettä näkynyt, ihmisiä pyöräili horisonttia kohti, ja isoja lammaslaumoja liikui kedolla. Sitä ihmettelen että jos suolavesi huuhtelee usein laidunmaata, onko siitä haittaa eläimille?
Näihin kysymyksiin täytyy hakea vastaukset kunhan kerkiän.
Aikamme katseltua jatkoimme matkaa etelää kohti.
Teimme suunnitelman, että Husumin kaupungista otamme suunnan itää kohti, ajelemme Jyllannin niemimaan itäpuolelle, sehän ei aikaa paljoa vie. Tie Husumista Kapelniin oli mukavaa, rauhallista saksalaisittain maalaismaisemassa kulkevaa tietä. Muutaman kilometrin välein oli pieniä kyliä, joiden läpi tie kulki. Pari kertaa psähdyimme ihmettelemään tätä rauhallista elämän menoa. Kapelnissa ajoimme huvivenesatamaan, siellä kyllä selvisi missä päin maailmaa raha liikkuu, missä ei.
Veneitä oli paljon, ja suurin osa Svan luokan purjehtijoita.
Ei kumma kyllä muistuttanut Ohtakaria lainkaan, ja poikkesi siinäkin mielessä, että veneitä tuli ja meni koko ajan, ei niitä liotella satama altaassa viikkokausia.
Taivalla alkoi näkyä sellaisia pilviä, että laitoin muovit päälle, perusteena, on mukava olla kuivilla vaatteilla sateen jälkeen. Kalvopuku pitää veden, mutta kerää sitä mukaansa aika lailla. Lähdimme ajelemaan pohjoista kohti, sade alkoi heti, lämmintä, ukkoskuuromaista vedentuloa jatkui Tanskaan asti. Saksan raja ylitettiin huomaamatta, Anssu oli kuulemma huomannut...Täällä Tanska ei ole tasaista, mukavia mäkiä päästelimme niin pitkälle, että huomasimme olevamme melkein saaressa, ja tien loppuvan kohta mereen. Eipäs hätää, nyt olikin jo ruoka-aika, leiri pystyyn nuudelit pataan, söimme hyvällä tahdilla päivän toisen aterian. Palasimme muutaman kilometriä takaisin päin, päätimme, että nyt ajetaan herroiksi lautalla Fynin saarelle takaisin.
Lauttasatama olikin melkein heti edessämme, lautta tulossa toiselta rannalta, moottoripyörät ohjataan täällä ensimmäisiksi, ja jäimme odottelemaan lautan saapumista. Seinään köytettiin Bemarit, ajattelin ettei tällaisella välillä kannattaisi, mutta kyllä Vähä-Belttikin keinutteli ei nyt pahasti, mutta eihän vara pyörää kaada. Katselimme komentosillan vierestä kun vanaa alkoi tulla lautan perää, eikä pahemmin mutkitellut vaikka rattimies istui jalat pöydällä Tanskalaista Gottonia lukien.
Jonkin verran tökkäsi keula kun painui laituria vasten. Ensimmäisten joukossa hyökkäsimme ulos, Fynin saaren leppoisaan tunnelmaan. Päätimme etsiä nyt hyvässä ajoin yöpaikan, se löytyikin helposti, tilaa löytyi teltalle, eikä tehnyt edes ahdasta. Iltatoimet kahveineen ja taas unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti