Lehmäjoki!

Tämä kyltti piti nähdä tällä reissulla, ja noudattaa sen opastusta.
Karhut katselevat hämillään mitä nuo ovat?
Matkapyöriähän nuo.
Tallaisesta ohravainiosta löytyi...
Jo valmistumassa oleva tähkä, pariviikkoa vielä niin valmista puintiin.
Anssu tutustuu "pastorinmäkeen"
Tästä paikasta pitää ottaa aina kuva kun ohi ajetaan?
Lehmäjoen risteys, tästä alkoi reissun soratieosuus.
Myös tässä pitää pysähtyä kuvaamaan?

Jamaanveojen tiistai-ajelu oli taas alkamassa. Grammo ilmoitti työesteistä, ja aivan viime metreillä tuli Otoltakin viesti ettei pääse ajelemaan.

Mutta veljien Bemarijaos oli täysilukuisena retkelle lähdössä. Kokkolan Abc,tä starttasimme Anssun kanssa etelää kohti. Ilma oli pilvinen, kostea, parikymmentä astetta kuitenkin lämmintä. Voiko ajoilma tästä parata? Ei voi.

Lehmäjoki, siinä mainio paikan nimi. Paikkaan pitää tutustua tarkemmin. Mutta ei sinne suoraapäätä rynnätä, pieniä mutkia pitää olla matkassa. Ennen Kruunupyytä koukkasimme Öjan risteykseen, ajelimme seitsemälle sillalle, takaisin kasitielle mutkaista tietä Ähtävän kohdille. Riistapirtillä joimme kahvit. Jepualle ajelimme Lapuanjoen pohjapuolta, sieltä Oravaisia kohti. Mutta Mirkan Abc,llä tankkasimme. "Pastorinmäellä" kuvia, tuleentumassa oleva ohravainio tuoksui kypsältä viljalta, piti oikein tarkistaa, mutta ei vielä aivan valmista ollut.

Tie oli paikkapaikoin kostea, pilvet raskaita, kaiken järjen mukaan pitäisi sataa, kuitenkin pysyimme kuivana. Pyörät liikkuivat kevyesti, happea varmaan riittävästi ilmassa. Oravaisista ajelimme Vöyrin risteykseen, käännyimme loivasti kaartelevalle tielle. Jatkoimme Vöyrin jälkeen vielä jonkin matkaa. Lehmäjoen risteyksessä muutama kuva.

Soratietä jatkoimme eteenpäin. Nyt saikin taiteilla kunnon alustalla. Ensimmäinen tunne oli, että etukumi tyhjeni tyysti. Mutta kaasulla kun lipsutteli, ja unohti, että takakumikin vaileni huolestuttavasti, matka alkoi joutua. Pienissä sladeissa etenimme t-risteykseen, jossa alkoi jälleen päälyste. Ehkä tuon sorapätkän salaisuus oli vähän aikaa sitten tauonnut sade, joka oli liukastuttanut alla olevan savikerroksen, ja viestitti meille kumien olevan tyhjät? Nopeasti ne kuitenkin täytyivät kun lähdimme Ylihärmää kohti. Olipas mukavia mutkia tehty tähän tiehen, ja tiukkenivat entisestään kun ajelimme eteenpäin. Lehmäjoen taajamassa oli muutama talo! Ja kauppakin taisi olla vielä hengissä? Ylihärmä, Alahärmä, Voltti, josta volttasimme Kortesjärven tielle. Pysähdys paikassa, josta pitää aina ottaa kuvia. Purmoon päin käännyimme, loivia mutkia kaartelimme rannikkoa kohti, ajofiilinki oli aivan pilvissä. Purmosta Ähtävälle, josta jälleen merta kohti. Ytteressessä pari pojan naskalia nostivat kättä. Aika harvinaista nykyaikana. Ennen Kolppia käännyimme Kaustisille päin, suoraa tietä namitimme hyvää kyytiä, kunnes vasemmalle Kruunupyytä kohti. Kävimme lentokentällä katsomassa miltä siellä näyttää, ei mitään ihmeempää katsottavaa. Takaisin tielle, ennen taajamaa käännyimme Sokojaa kohti, mukavaa loivamutkaa ajelimme kunnes tulimme Sokojaksi kutsuttuun kylään. Täältä poistuimme Jyväskylän tielle, Biskobin mutkien kautta kasitielle, Vitikasta Ruotsalontielle, kahvit hörppäsimme Amin ja Satun huushollissa. Kuulumiset vaihdettiin, otin pienen etumatkan, tiesin, että Anssu osaa kotiin jo tästä, ja arvelin, kohta on kirkas valo perässä. Niin kävi, Marinkaisissa oli joukkio taas koossa. Vanhaa tietä kallistelimme hautuumaan risteykseen, Anssu jatkoi suoraa, ja minä käännyin oikealle.

Kotona puolikymmenen aikaan.

Tämän iltainen ajo oli tämän kesän ylivoimaisesti paras ajelu, ainakin tähän mennessä. Kaikki oli kohdallaan, jotenkin vain tuntui, että tällaista sen pitää olla. Hyvä oli matkaseura, Anssulle kiitos.