(Piteå 13.7 klo 21.04)
Piteån kohdalla aloimme harkita vakavasti yöpaikan etsimistä, löytyihän se, pieni leirintäalue Piteåjoen suulta. Paikan haltijatar rahasti aikamoisen kasan euroja yöpymisoikeudesta.
No, käyttihän Anssu paikan sähköä kännykän lataamiseksi. Minulla oli Ksatasessa virranulostulo jolla latailin parikertaa Nokialaisen akkua. Aamulla karistimme paikan ruohot vaatteistamme ja häivyimme tien päälle, suuntana etelä.
Kuin varas pohjolan yössä. (Piteå 13.7 klo 21.45)
Saapuminen Höga Kustenin sillalle on yksi merkki siitä, että matka on todella alkanut. (Kramfors 14.7 klo 17.20)
Tohtorin jälkeen kaipaa jotain jytinää korviin. Bemari ei sitä aiheuta. (Delsbo 14.7 klo 19.20)
Uumajassa tiekyltit hämäsivät senverran, että kiersimme kaupungin kertaalleen ympäri. Saavutus sekin, ei tosin kunniakas. Ksatasen kuskille risuja. Sundsvallin selvitimme sitävastoin kunnialla, iso alumiinitehdas vaikutti hieman luotaantyöntävältä. Hudskivallissa käännyimme länteen, maisemat muuttuivat hetkessä "kainuulaisiksi". Delsbon ohitimme vauhdilla, Ljusdalissa tankkasimme. Nyt alkoi matkanteossa olla moottoripyörä retken tuntua, oli mukavaa, kaartelevaa ja kumpuilevaa Ruotsalaista maantietä, pyörä surisi rauhoittavasti, ei ollut mihinkään kiire, kuitenkin matka joutui. Korskrogenista pujahdimme tielle 311 ja luottamus Ruotsin tielaitokseen katosi hetkessä. Pinta oli kuoppaista, kuin pahimpana kelirikko aikana. Losiin tulimme kuitenkin ehjinä, ajajia lähinnä tarkoitan.
Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi leirintäalue, jonka reseptioni kiinni. Onneksi oli puhelinnumero jätetty infotaululle. Anssu kielimiehenä soitahti ja sai kuulla, että majat yksi ja kolme vapaina. Avaimet pitäisi löytyä oven pielestä. Ei löytynyt, kollasimme aikamme avaimia paikoista, joihin ne tavataan kätkeä. Uusi soitto, hetken kulutta paikalle saapui ulkomaalaisen näköinen mies, ison koiran kanssa. Nyt alkoi selvittely, missä voisimme yöpyä. Tarjosin jo paikkakunnan vaihtoa, mutta se ei käynyt herralle. Antoi ajo-ohjeet kotiinsa, sinne suunnistimme. Sieltä löytyi iso piharakennus meidän käyttöön, täydellinen sviitti kahdelle pyöräilijälle.
Selvisi, että parsikunta oli Hollannista, tehneet päätöksen lopettaa turvallinen opettajan ammatti, ja ostivat Ruotsin korpimailta myynnissä olleen tilan, ja tämän kaupan hedelmiä saimme mekin nyt poimia.
Sänky oli pehmeä ja leveä, uni syvää ja makeaa.
Tällaisessa kelpaa vedellä hirsiä. (Los 14.7 klo 23.16)
Oikeanpuoleisesta varoitetaan? (Åmådalen 14.7 klo 09.42)
Olisiko tuo suora reitti ollut makeampi? Tällaista sitä miettii aina matkan jälkeen. (Johannishoff 15.7 klo 11.37)
Taivas lupaa vettä, ja piti lupauksensa. (Grums 15.7 klo 15.00)
Kyllä tuo on kaksitahti Saabbi, ääni sen kavalsi, vaikka savuverho jäi vähäiseksi. (Fristad 15.7 klo 20.00)
Bensan juottolat eivät olleet Ruotsissa Abc veroisia ostosparatiiseja. (Fristad 15.7 klo 20.00)
Tässä sitten kontrastia yöpaikolle. Kolmannen yön "sänky" ei muistuta vähääkään toisen yön nukkumapaikkaa, kovistella piti Anssua että luopui tuosta petistä. (Hjordsberga 16.7 klo 07.15)
Aamulla tuntui turhalta herätä, täällä olisi voinut viettää vaikka viikon. Kukon kellokaan ei pahemmin edistänyt olihan se Ruotsin ajassa.
Moraa kohti suuntasimme pyörien keulat, puukkokaupunki on siisti puistomainen taajama, Vaasahiihdosta tutuksi tullun kirkontornikin näkyi aivan samanlaisena kuin televisiossa.
Malungissa söimme, e neljäävitosta ajelimme etelään päin, Karstadista tuleva e kahdeksantoista yhtyi nelivitoseen, ja melkein heti alkoi sade! Ehdimme katetulle bussipysäkille, jossa laitoin muovit päälle, Anssu korjaili myös varusteitaan sadetta vastaanottamaan.
Pilvet näyttivät olevan laajalla rintamalla, joten tiedossa oli pitempiaikainen kosteus. Niinpä pääsi tapahtumaan, että seurasimme tai minä seurasin, E kahdeksaatoista niin innokkaasti, että olisimme olleet muutaman sadankilometrin päästä Oslossa. Kymmenisen kilometriä meni hukkaan, mutta hätä ei ollut tämän näköinen, löytyi oikotie Säffleen, mutkainen märkä pätkä ei ollut Ksatasen mieleen, ihmettelin miksi takakumi lipsahteli urissa? Uddevallan tienoilla sade taukosi, lähestyimme Trollhattania. Päätin ottaa käyttöön Nokian karttaohjelman, ja noudattaa puheliaan rouvan ohjeita.
Trollhattan on komealla paikalla Värnerin etelärannalla, Göta kanava menee korkean sillan alta järveen. Tässä kohdassa näimme vasta tämän Ruotsin suurimma järven, vaikka olimme muka ajaneet aivan sen rantoja koko länsirannikon. Näin kartta voi erehdyttää. Borås oli seuraava etappi, iso kaupunki tämäkin, rouva ohjaili kaupungin läpi tyylikkäästi.
Vaikka pidän kartoista, on oudossa kaupungissa mukava totella korviin tulevia käskyjä, kunhan ne pysyvät ajan tasalla. Voi katsella ajaessa hieman nähtävyyksiäkin.
Ennen Gislavjedin kumikaupunkia söimme, ilta alkoi painaa päälle, mutta kun ajohaluja oli jatkoimme matkaa, emme pahemmin katselleet leiripaikkoja, eikä niitä täällä liiemmin ollutkaan. Kumikaupunki, ja Anderstropin moottorirata ohitettiin hyvää kyytiä, nyt alkoi ilta pimetä nopeasti, Värnamon jälkeen hyvin nopeasti. Pitäisi yösija löytää, Ruotsissa ei kuulemma saa telttaa pystyttää levähdysalueille, en tiedä onko väärää tietoa. Päätimme, ettemme pystytä, pienen järven rannalla oleva asfaltoitu alue sai toimia alustana kun majotuimme. Puolilta öin kömmimme makuupusseihin makuualustojen päälle. Järvi puhalteli kosteita sumupilviä ylitsemme, emme antaneet sen häiritä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti