Anssun kanssa Kemoralla

Sami Penna savuttelee saavutetun SM-n kunniaksi. Pyörä kas kummaa BMW. Joo, olisi kelvannut myös Suzuki, tai MZ, tai Lawerda, tai Ducati. Mitäs tästä puuttuu, no ainakin ne kolme....
Ei jouda sivuille vilkuilemaan.
Keulat keveinä.
Kilvanajoa.
Hupsista.
Jätehuolto toimii.
Myös jatkokuljetus.
Kyllä se paranee.

Anssu tarjosi juhlan kunniaksi Kemora reissun, SM-huipentumaan. Lohtajalla ei merkkejä kosteasta ilmasta, lämpöä toistakymmentä astetta. Näillä eväillä suunnistimme Kemoraa kohti. Repussa oli vielä lisäevästä. Kokkolassa tankkaus, hiljalleen Veteliä kohti. Kemoralla olikin jo kosteampaa. Pyörät parkkiin, kävelimme pääkatsomoon, jossa Matti ja kaverit odottivat. Kamerat esille, kuvia sateisesta kisasta alkoi tallentua biteille.

Kahvit joimme pienellä tauolla, kotoa tuotu eväs maistui. Taas oli nähtävää, kostea rata teki tepposet monelle kuskille, onneksi ei pahempaa sattunut.

Nordic-cpin voiton vei Sami Penna Bemarilla.

Takaisin ajelimme Ullavan kautta, jo muutamalla kerralla ollut fiilinki jatkuu näköjään tänä syksynä aina vain parantuen. Oli mukava kallistella Kälviää, ja Lohtajaa kohti. Kotona olimme viiden maissa. Mahtava reissu. Kiitos taas reissukaveri Anssulle ja Mateille Kemoralla.

2 X Ylivieska

Anssun uusin........ Ei vaiteskaan, Ksatanen varoo tulemasta liian lähelle Engelsmannia, Mitsin kokemukset kai mielessään?
Hellesäätä ja purjeita.
Nyt on ilma viilennyt parikymmentä astetta, syksykö tulossa?
Lestijoki riveri virtailee rauhallisena uomassaan.
Toholampi city.

Kaksi Ylivieskan reissua on ajeluiden saldo Lehmäjoen jälkeen. Ensimmäinen lauantaina neljästoista elokuuta, kävin täydentämässä kalastusvälineistöä Ylivieskan kaupungissa. Ilma oli helteistä, pysähdyin Hiekkasärkillä muutaman kuvan ajaksi.

Mutta tänään, tiistaina kahdeskymmenesneljäs oli taasen Jamaanveojen ajeluilta.

Tutuksi tulleella miehityksellä lähdimme Systeemiltä ajelemaan Ylivieskaa kohti. Nyt oli ohjelma sellainen, että Anssu menee Kannuksen kautta, ja minä Raution. Mitään kisaa ei ollut tarkoitus järjestää, vaan katsoa, kumpi on joutuisampi reitti laillisilla nopeuksilla.

Vaikka kesä on kääntymässä syksyyn, tuntuu ajofiilinki senkuin paranevan. Nyt on jossain vika! Eihän sen näin pitänyt mennä? Ajokausihan päättyy juhannukseen.

No hyvä näin. Rautioon siis ajelin, sieltä jatkoin Alavieskaan. Lämpötila oli kahdentoista asteen tuntumassa, kahvareita käytin parikertaa päällä.

Jostain on menoon tullut ylimääräistä keveyttä, pyörä kulkee kuin siivillä, olisiko oikeat ilmanpaineet, ja jousituksen säätö nyt kohdallaan?

Ylivieskan Abc,llä Anssu oli jo kahvilla. Joten myytti Raution nopeasta reitistä tuli kumottua.

Otimme uuden suunnan Toholammille, Sieviin hujahdimme hetkessä, ympyrästä Kauhavan suuntaan, ja ajo maistui. Toholammilla pieni kuvaustauko Maitokolmion kohdalla. Reitin päätimme tuunata vanhaa maantietä pitkin Kannukseen. Koukeimme aina kun mahdollista joen rantaa, ei tarvinnut käydä kuin pari kertaa isolla tiellä. Mukavaa sorapintaa ajelimme hiljalleen. Eskolan jälkeen tie kapeni ja raiteissa oleva vesi kavensi sitä entisestään, keskikohtaa taiteilimme muutaman kilometrin, kunnes tie jälleen leveni ja muuttui normaaliksi soratieksi. Parikilometriä ennen Kannusta nousimme asfaltille. Kannus ohitettiin hiljaisella vauhdilla, oli mukava kruisailla kiireettömästi Kajaanitielle, ja Väliviirteen tietä kasitielle. Aivan liian pian loppui tämä matka, mutta jäipä nälkää seuraaviin ajoihin. Kiitokset taas matkaseura Anssulle.

Lehmäjoki!

Tämä kyltti piti nähdä tällä reissulla, ja noudattaa sen opastusta.
Karhut katselevat hämillään mitä nuo ovat?
Matkapyöriähän nuo.
Tallaisesta ohravainiosta löytyi...
Jo valmistumassa oleva tähkä, pariviikkoa vielä niin valmista puintiin.
Anssu tutustuu "pastorinmäkeen"
Tästä paikasta pitää ottaa aina kuva kun ohi ajetaan?
Lehmäjoen risteys, tästä alkoi reissun soratieosuus.
Myös tässä pitää pysähtyä kuvaamaan?

Jamaanveojen tiistai-ajelu oli taas alkamassa. Grammo ilmoitti työesteistä, ja aivan viime metreillä tuli Otoltakin viesti ettei pääse ajelemaan.

Mutta veljien Bemarijaos oli täysilukuisena retkelle lähdössä. Kokkolan Abc,tä starttasimme Anssun kanssa etelää kohti. Ilma oli pilvinen, kostea, parikymmentä astetta kuitenkin lämmintä. Voiko ajoilma tästä parata? Ei voi.

Lehmäjoki, siinä mainio paikan nimi. Paikkaan pitää tutustua tarkemmin. Mutta ei sinne suoraapäätä rynnätä, pieniä mutkia pitää olla matkassa. Ennen Kruunupyytä koukkasimme Öjan risteykseen, ajelimme seitsemälle sillalle, takaisin kasitielle mutkaista tietä Ähtävän kohdille. Riistapirtillä joimme kahvit. Jepualle ajelimme Lapuanjoen pohjapuolta, sieltä Oravaisia kohti. Mutta Mirkan Abc,llä tankkasimme. "Pastorinmäellä" kuvia, tuleentumassa oleva ohravainio tuoksui kypsältä viljalta, piti oikein tarkistaa, mutta ei vielä aivan valmista ollut.

Tie oli paikkapaikoin kostea, pilvet raskaita, kaiken järjen mukaan pitäisi sataa, kuitenkin pysyimme kuivana. Pyörät liikkuivat kevyesti, happea varmaan riittävästi ilmassa. Oravaisista ajelimme Vöyrin risteykseen, käännyimme loivasti kaartelevalle tielle. Jatkoimme Vöyrin jälkeen vielä jonkin matkaa. Lehmäjoen risteyksessä muutama kuva.

Soratietä jatkoimme eteenpäin. Nyt saikin taiteilla kunnon alustalla. Ensimmäinen tunne oli, että etukumi tyhjeni tyysti. Mutta kaasulla kun lipsutteli, ja unohti, että takakumikin vaileni huolestuttavasti, matka alkoi joutua. Pienissä sladeissa etenimme t-risteykseen, jossa alkoi jälleen päälyste. Ehkä tuon sorapätkän salaisuus oli vähän aikaa sitten tauonnut sade, joka oli liukastuttanut alla olevan savikerroksen, ja viestitti meille kumien olevan tyhjät? Nopeasti ne kuitenkin täytyivät kun lähdimme Ylihärmää kohti. Olipas mukavia mutkia tehty tähän tiehen, ja tiukkenivat entisestään kun ajelimme eteenpäin. Lehmäjoen taajamassa oli muutama talo! Ja kauppakin taisi olla vielä hengissä? Ylihärmä, Alahärmä, Voltti, josta volttasimme Kortesjärven tielle. Pysähdys paikassa, josta pitää aina ottaa kuvia. Purmoon päin käännyimme, loivia mutkia kaartelimme rannikkoa kohti, ajofiilinki oli aivan pilvissä. Purmosta Ähtävälle, josta jälleen merta kohti. Ytteressessä pari pojan naskalia nostivat kättä. Aika harvinaista nykyaikana. Ennen Kolppia käännyimme Kaustisille päin, suoraa tietä namitimme hyvää kyytiä, kunnes vasemmalle Kruunupyytä kohti. Kävimme lentokentällä katsomassa miltä siellä näyttää, ei mitään ihmeempää katsottavaa. Takaisin tielle, ennen taajamaa käännyimme Sokojaa kohti, mukavaa loivamutkaa ajelimme kunnes tulimme Sokojaksi kutsuttuun kylään. Täältä poistuimme Jyväskylän tielle, Biskobin mutkien kautta kasitielle, Vitikasta Ruotsalontielle, kahvit hörppäsimme Amin ja Satun huushollissa. Kuulumiset vaihdettiin, otin pienen etumatkan, tiesin, että Anssu osaa kotiin jo tästä, ja arvelin, kohta on kirkas valo perässä. Niin kävi, Marinkaisissa oli joukkio taas koossa. Vanhaa tietä kallistelimme hautuumaan risteykseen, Anssu jatkoi suoraa, ja minä käännyin oikealle.

Kotona puolikymmenen aikaan.

Tämän iltainen ajo oli tämän kesän ylivoimaisesti paras ajelu, ainakin tähän mennessä. Kaikki oli kohdallaan, jotenkin vain tuntui, että tällaista sen pitää olla. Hyvä oli matkaseura, Anssulle kiitos.

Jamaanveojen tiistai-ajelu 3.8.

Ottoa odotetaan Kälviän st ykkösellä.
Anssu.
Otto.
Norpanjärvellä ensimmäinen pysähdys
Tässä ollaan jo matkan summaamispisteessä.
Otto lisää, tai vähentää vaatetta?
Pyöräkasa.

Kutsu kävi veljien ajoiltaan, Grammo ja Matti olivat estyneet. Anssun kans ajelimme Kälviän st ykköselle, siellä juotin Ksatasen, niin ilmestyi Ottokin paikanpäälle.

Reittisuunnitelmat olivat vähissä, mutta Norpanjärvi tuli ensimmäiseksi etapiksi. Ullavaa kohti suunnisti kolmen pyörän karavaani. Ilma melkein helteistä, ajokeli ja fiilinki huippua. Norpalla pysähdys, siellä oli muutama onkija kaloja narraamassa, tai narrasivatko kalat onkijoita, koska saalista ei näkynyt. Kauniin järven rannalta lähdimme ajelemaan Kannusta kohti. Olipas mahtava keli, mukavasti taittui matka. Olimme sopineet Sievin Abc,n etapiksi. Mutta nyt pysyi joukko koossa, kun olin uhanut ajaa Vanhankirkon kautta, ei kukaan halunut jäädä kyydistä. Missä sellainen Vanhakirkko olisi? Eskolan jälkeen käännyin Kukkonkylän tielle, nyt tuli pakollinen soratie osuus. Komea mäkikin sattui taipaleelle. Ennen Sievin asemaa käännyimme oikealle, ajelimme vasta päälystettyä tietä Vanhankirkon risteykseen, kapeaa kylätietä Kajaanitielle, ja Sieviin päin. Siinä se Vanhakirkko. Sievin Abc, lla joimme kahvit, Anssu osti ässäarvan. Ja voitti kaksikolmasosaa arvan hinnasta. Kannatti hmm....

Pihalla Otto vaihtui Anssun pyörän kuskiksi. Huikkasin, että ajan Ylivieskan kautta, en odottanut vastausta, ja lähdin ajelemaan. Mutta vielä ennen Järvikylän risteystä ei valoja ilmestynyt peileihin. Käännyin takaisin. Ja nyt näkyivät tutut valot tulevan. Käännyin jälleen satakahdeksankymmentä astetta. Ylivieskassa ajelimme joen rantaa vähän matkaa kunnes nousimme Kalajoelle vievälle tielle. Vaikka aurinko paistoi vastaan, oli ajo helppoa, laillisia nopeuksia ajelimme kasitielle. Torvenkylän risteyksen jälkeen Anssu vetäisi Oton Suzukilla ohi. Römeät oli röpinät. Otto teki saman tempun Alaviirteen kankaalla. Kevyesti suhahti K-1200 ohi. Systeemillä teimme yhteenvedon retkestä, Otto oli töpinässä kun oli saanut ajella isolla pyörällä. Reissu oli kaikin puolin onnistunut, saimme ihmetellä Sievin Abc,llä kylttiä, joka kehoitti kaikkia alle kaksikymmentäkolme vuotiaita nuoren näköisiä ihmisiä näyttämään paperinsa, ennenkuin pääsevät baariin asiakkaiksi. Siinä riitti ihmettelemistä.

Niin ja muutenkin reissu oli mahtava. Kiitokset: Otto. Anssu.

Käväisimme Tampereella

Jalasjärvellä toinen etappi.
Hallituskatu Tampereella.
Hopealinjan vesibussi
Orituvalla oli tungosta.
Uuden kaluston tarkastelua.
Harvalla koiralla oma vuori!
Karstulan palkkisilta
Nähtävästi tyytyväinen uuteen kalustoon?

Tarjous Tampereen reissusta tuli Anssulta, heinäkuun viimeisenä päivänä tienpäälle. Nyt oli käytössä etappiajosysteemi, jonka aiomme patentoida. (emme aivan ehtineet, ovat melkein kaikki muut huomanneet sen edut meitä ennen.) Mysingillä ensimmäinen etappi ja tankkaus ja kahvit. Ajoilma oli pilvinen lämmin, mitä vielä tuohon lisäisi, ei mitään, no sen, että laitoin muovit päälle, tihkua tulikin jonkin verran. Jalasjärvellä sorruimme roskaruokaan, menihän se paremman puutteessa, Trangiakin oli jäänyt kotiin. Ikallisisissa oli seuraava pysähtyminen. Anssu loikoili nurmikolla kun ajelin paikalle. Poliisit katselivat tarkkaan, keulivatko pyörämme kun lähdimme Tamperetta kohti, Anssu noin viisiminuuttia ennen.

Hallituskadulle parkkeerasin, Anssu oli jo kameraliikkeessä. Niin, matkan tarkoitus oli kamerakaluston lisääminen. Ostinkin yksijalkaisen tuen, joka mainio esimerkiksi moottoripyörä matkoilla. Anssu osti sitten "vähän" enemmän.

Näsijärven rannassa piti jo kalustoa kokeilla. Nyt sovimme Orituvan seuraavaksi pysähdyspaikaksi. Anssu häipyi Jyväskylää kohti. Ajelin hiljalleen rallia katsomaan menevien ja sieltä tulevien joukossa. Orituvalla oli niin paljon väkeä, että hylkäsimme heti suunnitelman poiketa sisään. Muutamat kuvat pihalla, ja Keuruun taajamamerkki etappimerkiksi. Anssu ehti jälleen keulille, no, en hätäillytkään siinä asiassa. Oli leppoisaa ajella mukavia metsäisiä teitä, liikenne ei ollut tukkoista, joskus ohittelin, mutta muuten oli rauhallista ja mukavaa tunnustella moottoripyöräilyn syvintä olemusta. Salaisuudeksi se vieläkin jäi. Pari kertaa pysähtelin ottamaan kuvia metsäisistä maisemista. Merkillä odotti tietysti Anssu, ajelimme Keuruun keskustaan, Abc oli aivan täynnä, mutta sivummalla oleva Neste näytti vajaalta, pizza olisi kuitenkin vienyt melkein puolituntia, tyydyin juomaan, Anssu otti kylmän sämpylän. Jälleen reittipiste selväksi, Karstulan palkkisilta. Sinne häipyi Anssu Bemarillaan, ja seurasin vähän ajan päästä minäkin. Sillankorvassa jälleen kamerat rapsahtelivat, liikenne oli vilkasta, rallin vaikutusta? Paletti sovittiin etapiksi, Anssu jäi vielä kuvailemaan kun kurvasin Käärmejärvelle. Siellä tankkasimme, ja ostimme pientä vielä aukiolevasta kaupasta. Nyt Anssu lähti keulamieheksi, Perkkiö etappina. Mutta suunnitelman sotki Kaustisilla alkanut sade. Pysähdyin Hankkijan lipan alle laittamaan muovit päälle. Siihen tupsahti Anssukin, oli käynyt katselemassa missä kunnossa Kemora myrskyn jäljiltä on. Ajelimme peräkkäin kotiin asti, kahdeksan aikoihin illalla kotiuduimme. Mukava kalustonhankinta reissu, ja etappiajatus toimi!

Ensimmäinen päivä

Tästä se potkaistiin reissu liikkeelle. (Perkkiö 13.7 08.15)
Raahessa ensimmäinen pysähdys, täydensimme jo täynnä olevia laukkuja muutamalla ostoksella. (Raahe 13.7 09.46)
Öljyt vaihtuvat helposti kun sen osaa, vaikka parkkipaikalla. (Kuivaniemi 13.7 13.47)
Tätä ruotsin vaijerikaidetta tulimme näkemään tuhansia kilometrejä. (Kalix 13.7 klo 17.24)
Luulajanjoen yli menee komea nelifooninkinen rautasilta. (Luulaja 13.7 klo 19.02)

Viime vuonna, kun tulimme Nordkappista päätimme, suunnata vaihteeksi etelään seuraavan reissun. Tanska olisi sopivan matkan päässä viikon kestävälle matkalle.

Tiistaiaamuna kolmastoista heinäkuuta olimme lähtövalmiit. Vanha kunnon varustelista toimi nytkin ohjenuorana, kun pakkasimme pyörät. Sää oli helteinen, ja päätin tehdä julman ratkaisun, yhtään varavaatetta en ota mukaan, noh, mielikatumasta heitin yhdet goretex housut tankkilaukkuun, turha liike. Anssulla oli nyt kova menopeli alla, Bmw k-1200 sr tai rs. Kuitenkin ihanteellinen matkapyörä tällaiselle reissulle. Ksatasesta puhumattakaan. Kahdeksalta tielle, Raahessa jo ensimmäinen pysähdys, täydensimme varusteita.

Oulussa traditioon kuuluu käydä Stromilla, niin nytkin. Anssu osti täältä ajohousut. Eihän tähänkään asti kalsareilla ajanut, eikä hennonut heittää vanhojakaan pois, joten kuorma lisääntyi. Kuivaniemessä söimme, ja Anssu vaihtoi Bemariinsa vaihdelaatikon öljyt. Kemissä tekivät vieläkin moottoritietä, poikkesimme pienelle taukopaikalle, ja keitimme kahvit. Tornion moottoritie houkutteli jopa yli sadan nopeuteen.

Haaparannan jälkeen alkoivat hiekkakankaiset maisemat. Pohjanladen rippeet pistäytyivät näyttäytymässä silloin tällöin vasemmalla kädellä. Vaijerikaiteet ilmestyivät viitisenkymmentä kilometriä ajettuamme. Luulajassa teimme kaupunkikerroksen, katselimme silläsilmällä, että löytyisi pankkiautomaatti, löytyikin, mutta ei ymmärtänyt korttejamme.

Toinen ja kolmas päivä.

(Piteå 13.7 klo 21.04)

Piteån kohdalla aloimme harkita vakavasti yöpaikan etsimistä, löytyihän se, pieni leirintäalue Piteåjoen suulta. Paikan haltijatar rahasti aikamoisen kasan euroja yöpymisoikeudesta.

No, käyttihän Anssu paikan sähköä kännykän lataamiseksi. Minulla oli Ksatasessa virranulostulo jolla latailin parikertaa Nokialaisen akkua. Aamulla karistimme paikan ruohot vaatteistamme ja häivyimme tien päälle, suuntana etelä.

Kuin varas pohjolan yössä. (Piteå 13.7 klo 21.45)
Saapuminen Höga Kustenin sillalle on yksi merkki siitä, että matka on todella alkanut. (Kramfors 14.7 klo 17.20)

Tohtorin jälkeen kaipaa jotain jytinää korviin. Bemari ei sitä aiheuta. (Delsbo 14.7 klo 19.20)

Uumajassa tiekyltit hämäsivät senverran, että kiersimme kaupungin kertaalleen ympäri. Saavutus sekin, ei tosin kunniakas. Ksatasen kuskille risuja. Sundsvallin selvitimme sitävastoin kunnialla, iso alumiinitehdas vaikutti hieman luotaantyöntävältä. Hudskivallissa käännyimme länteen, maisemat muuttuivat hetkessä "kainuulaisiksi". Delsbon ohitimme vauhdilla, Ljusdalissa tankkasimme. Nyt alkoi matkanteossa olla moottoripyörä retken tuntua, oli mukavaa, kaartelevaa ja kumpuilevaa Ruotsalaista maantietä, pyörä surisi rauhoittavasti, ei ollut mihinkään kiire, kuitenkin matka joutui. Korskrogenista pujahdimme tielle 311 ja luottamus Ruotsin tielaitokseen katosi hetkessä. Pinta oli kuoppaista, kuin pahimpana kelirikko aikana. Losiin tulimme kuitenkin ehjinä, ajajia lähinnä tarkoitan.

Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi leirintäalue, jonka reseptioni kiinni. Onneksi oli puhelinnumero jätetty infotaululle. Anssu kielimiehenä soitahti ja sai kuulla, että majat yksi ja kolme vapaina. Avaimet pitäisi löytyä oven pielestä. Ei löytynyt, kollasimme aikamme avaimia paikoista, joihin ne tavataan kätkeä. Uusi soitto, hetken kulutta paikalle saapui ulkomaalaisen näköinen mies, ison koiran kanssa. Nyt alkoi selvittely, missä voisimme yöpyä. Tarjosin jo paikkakunnan vaihtoa, mutta se ei käynyt herralle. Antoi ajo-ohjeet kotiinsa, sinne suunnistimme. Sieltä löytyi iso piharakennus meidän käyttöön, täydellinen sviitti kahdelle pyöräilijälle.

Selvisi, että parsikunta oli Hollannista, tehneet päätöksen lopettaa turvallinen opettajan ammatti, ja ostivat Ruotsin korpimailta myynnissä olleen tilan, ja tämän kaupan hedelmiä saimme mekin nyt poimia.

Sänky oli pehmeä ja leveä, uni syvää ja makeaa.

Tällaisessa kelpaa vedellä hirsiä. (Los 14.7 klo 23.16)
Oikeanpuoleisesta varoitetaan? (Åmådalen 14.7 klo 09.42)
Olisiko tuo suora reitti ollut makeampi? Tällaista sitä miettii aina matkan jälkeen. (Johannishoff 15.7 klo 11.37)
Taivas lupaa vettä, ja piti lupauksensa. (Grums 15.7 klo 15.00)
Kyllä tuo on kaksitahti Saabbi, ääni sen kavalsi, vaikka savuverho jäi vähäiseksi. (Fristad 15.7 klo 20.00)
Bensan juottolat eivät olleet Ruotsissa Abc veroisia ostosparatiiseja. (Fristad 15.7 klo 20.00)

Tässä sitten kontrastia yöpaikolle. Kolmannen yön "sänky" ei muistuta vähääkään toisen yön nukkumapaikkaa, kovistella piti Anssua että luopui tuosta petistä. (Hjordsberga 16.7 klo 07.15)

Aamulla tuntui turhalta herätä, täällä olisi voinut viettää vaikka viikon. Kukon kellokaan ei pahemmin edistänyt olihan se Ruotsin ajassa.

Moraa kohti suuntasimme pyörien keulat, puukkokaupunki on siisti puistomainen taajama, Vaasahiihdosta tutuksi tullun kirkontornikin näkyi aivan samanlaisena kuin televisiossa.

Malungissa söimme, e neljäävitosta ajelimme etelään päin, Karstadista tuleva e kahdeksantoista yhtyi nelivitoseen, ja melkein heti alkoi sade! Ehdimme katetulle bussipysäkille, jossa laitoin muovit päälle, Anssu korjaili myös varusteitaan sadetta vastaanottamaan.

Pilvet näyttivät olevan laajalla rintamalla, joten tiedossa oli pitempiaikainen kosteus. Niinpä pääsi tapahtumaan, että seurasimme tai minä seurasin, E kahdeksaatoista niin innokkaasti, että olisimme olleet muutaman sadankilometrin päästä Oslossa. Kymmenisen kilometriä meni hukkaan, mutta hätä ei ollut tämän näköinen, löytyi oikotie Säffleen, mutkainen märkä pätkä ei ollut Ksatasen mieleen, ihmettelin miksi takakumi lipsahteli urissa? Uddevallan tienoilla sade taukosi, lähestyimme Trollhattania. Päätin ottaa käyttöön Nokian karttaohjelman, ja noudattaa puheliaan rouvan ohjeita.

Trollhattan on komealla paikalla Värnerin etelärannalla, Göta kanava menee korkean sillan alta järveen. Tässä kohdassa näimme vasta tämän Ruotsin suurimma järven, vaikka olimme muka ajaneet aivan sen rantoja koko länsirannikon. Näin kartta voi erehdyttää. Borås oli seuraava etappi, iso kaupunki tämäkin, rouva ohjaili kaupungin läpi tyylikkäästi.

Vaikka pidän kartoista, on oudossa kaupungissa mukava totella korviin tulevia käskyjä, kunhan ne pysyvät ajan tasalla. Voi katsella ajaessa hieman nähtävyyksiäkin.

Ennen Gislavjedin kumikaupunkia söimme, ilta alkoi painaa päälle, mutta kun ajohaluja oli jatkoimme matkaa, emme pahemmin katselleet leiripaikkoja, eikä niitä täällä liiemmin ollutkaan. Kumikaupunki, ja Anderstropin moottorirata ohitettiin hyvää kyytiä, nyt alkoi ilta pimetä nopeasti, Värnamon jälkeen hyvin nopeasti. Pitäisi yösija löytää, Ruotsissa ei kuulemma saa telttaa pystyttää levähdysalueille, en tiedä onko väärää tietoa. Päätimme, ettemme pystytä, pienen järven rannalla oleva asfaltoitu alue sai toimia alustana kun majotuimme. Puolilta öin kömmimme makuupusseihin makuualustojen päälle. Järvi puhalteli kosteita sumupilviä ylitsemme, emme antaneet sen häiritä.