sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Suomen vanhin, ja kaksi melkein Suomen suurinta.

Hellettä riitti tälle sunnuntaille. Aamulla puoli yhdeksän aikaan Ksatanen tienpäälle, minä tietenki mukana. Ilma oli kuumaa, ei kuitenkaan hiostavaa, ajokeli mitä parhain. Seitsemälle sillalle käännyimme.
Gertrusbroossa ensimmäinen pysähdys. Pietarsaaren jälkeen mutkatietä kasitielle. Kevyttä oli meno. Muuta liikennettä vähän. Seinäjoelle päin joen mutkaisempaa puolta. Jepposta joen yli, ja isoatietä, Alahärmän abc,lle.
Täällä vaihdoimme kokemuksia vanhemman lt,n ja uudemman omistajat. Minä sen vanhemman. Olimme molemmat tyytyväisiä pyöriimme. Uudemman omistaja oli saanut jo lt,nsä kaatumaan pihalla. Naapuri oli pitänyt huutaa nosto-apuun.

Härmästä jatkoimme Ksatasen kanssa pientä mutkatietä Ylistaroa kohti. Ala-Talkkarin tehtaat entisellä paikalla. Pienen kylän läpi ajaessamme huomasin jo lopetetun kaupan seinässä tutun kyltin. Kuva siitä piti ottaan. Tämä on se aioa oikea K-kaupan tunnus. Nissilän Villen kauppaan tuli tällainen viisikymmenluvulla.
Ylistarossa Kyrönjoki virtasi vuolaana. Sateet vaikuttaneet täälläkin. Tuossa virtaava vesi on saanut alkunsa kolmesta paikkakunnillekin nimensä antaneesta joesta, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki. Mereen joki päätyy Vaasan pohjoispuolella. Sitä ennen jokeen on asennettu putki, josta Vaasalaiset saavat käyttövetensä! Pituutta runsasvetisellä virralla on noin kaksisataa kilometriä.
Sitten etsimään sitä Suomen melkein suurinta.
Ylistaron kirkko on yksi Suomen suurimmista. Kellotornikin keskikokoisen kirkon kokoinen. Vaikka sanonta, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, pitää useimmiten paikkansa, on tässä hyvä kuitenkin kertoa, että tuo risti on 52 metrin korkeudessa, kirkon pituus on 69 metriä, leveys 26 m. Vaikuttavia mittoja. Kirkko ei ole kovin vanha, otettu käyttöön 1852. Suunnittelijana oli E. Lohrman. Rakennustarkastajana toimi Jaakko Kuorikoski.

Itse kirkko ei meinannut mahtua yhteen kuvaan millään.
Käyttöä ainakin tänä sunnuntaina näkyi olevan, sillä kirkonmäki oli täynnä rippitiitisiä
Seuraava kohde olisi Isossakyrössä. Seitsemän kilometrin tietyön selvitimme hetkessä, kiertotie olisi ollut päällystetty, mutta pitihän sitä päivän sora-annos saada. Muu liikenne ei häirinnyt.
Jäykkälavettiset janttarat vartioivat yhdeksäntoistasataa kaksikymmentä pystytettyä monumenttia. Tällaisia tykkejä oli kuulemma vielä jatkosodassa?
Luonnonkivestä tehty varsinainen muistopatsas. Patsas on ympäröity puolipyöreällä kiviaidalla. Muistomerkin suunnittelu on Matti Björklund-Visannin käsialaa.
Napuen taistelun muistomerkki on iso. Ja synkän oloinen . Olihan hävityn taistelun jälkeiset vuoden myös synkkiä ja ankeita. Vaikuttava kokonaisuus.
Sitten etsimään sitä vanhinta. Se löytyikin helposti, muutaman sadan metrin ajelun jälkeen. Penttilän silta Kyröjoen yli on suomen vanhin käytössä oleva riippusilta.

Hyvin silta kantoi Ksatasen ja kuorman. Ei hemppunut lainkaan. Toholammin Jämsän silta oli paljon huterampi.
Tarkempi selite sillan historiasta, josta näköjään ei saa selvää, kun kuva pysyy pienenä. Tässä "suomennos". Silta on tehty vuosina 1909-1910. Suunnittelijana ja mestarina Valte Anttila Ilmajoelta. Kannen pituus on 85 m. leveys 4.2 m. Vapaa silta-aukko on 80.5m. Vuonna 1916 silta "klenkahti" pahasti kun sitä ylitti viisi jyväkuormaa kerrallaan. Kansi on uusittu 1980. Museosillaksi hyväksytty 1082.
Tämäkin mahtuu kategoriaan yksi Suomen suurimmista.
Vöyriltä käänyimme kasitieltä kohti, kartta kertoi tien olevan melkoisen suoraa, mutta kun ajamatonta, niin päätin paikata tuon puutteen. Ihmettelin miten Sonera on pystyttänyt linkkimastoja melkein joka pihaan? Tarkemmin katsottuna niiden päissä törrötti televisio-antennit Ruotsiin suunnattuina. Pitää olla suunnaton Svenska TV-n nälkä että tuollaisia rakennelmia? Ihmettelen.... kun seuraili ko. tv,n ohjelmia Norgen reissulla.
Kasilla oli paljon liikennettä, ja nyt kuumuus tuntui. Pakollinen vaatteitten vähentäminen tapahtui loppuosalla matkaa, Oravaisten ja Uudenkaarlepyyn välillä. Mastojen juuret ovat hyviä taukopaikkoja, rauhallisia, ja pyörän voi laittaa huoletta sivujalalle, kovan sepelikön päälle
.
Vielä löytyi vähennettävää vaatetta. Satasen kilometriä jäljellä.

Hulluja nuo suomenruåtsalaiset, mistä sitä jäätä ja lunta tällaisella helteellä?
Loppuosa matkasta sujui hyvässä hengessä Ruotsalon ja Karhin kautta vielä koukkaus, jälleen tuntui matka loppuvan kesken? Paljonko sitä pitäisi ajaa, että tulisi täyteen?

Ei kommentteja: