Pilviä näkyi Norpallakin, vasta Ylivieska Kalajoki välillä pudottelivat vettäkin alas.
Ksatasta hirvittää kapea silta, ja padon särkeminen.
Tuo ei oikein asialliselta näytä. Vanha patoraukka hakattu melkein maatahan myöten.
Sievissä näytti tällaisia lukemia.
Pinhuusisa.
Ohtakarissa hiekkakinos melkein tiellä.Norjan reissun jälkeen pukkas muuta puuhastelua niin paljon, että Ksatanen meinasi ruostua käytön puutteessa. Häpeä! Sunnuntaina koitti vihdoin aika painaa pyörän starttinappulaa siinä mielessä, että tien päälle!
Norpan järvi on jäänyt vähemmälle tänä kesänä, päätin korjata puutteen.
Kälviä Ullava väli on nyt hyvässä kunnossa, mutta muutama routakohouma antoi idean: Kokeillaan Ksatasen jousituksen säätöä jälleen.
Järvellä sitten otin työkalut esiin, ja vapautin V-Pn takajousen kaikesta esijännityksestä. Siinä jousta löystessäni pysähtyi mersu viereen, ja kuski kysyi tarvitsenko apua? Tarjosi työkalujaan käyttööni jos tarvis olisi. Kiitin tarjouksesta, ja selitin mistä on kyse. Kertoi itsellään pyörän vaihdelaatikon levinneen Kouvolan seudulla viime kesänä.
Muutama kuva vielä Norpasta, ja kokeilemaan, hyppääkö Ksatanen metsään heti ensimmäisestä kuopasta tai mutkasta. Eipäs hypännyt, loppumatkan kokemuksen perusteella mukavuus ja pyörän asento tuntui paranevan entisestään. Hmm....
Kannuksesta ajelin katselemaan mitä Korpelan padolle kuuluu. Ei hyvältä näyttänyt. Patoa ei ollut enää paljoa jäljellä, vesi tuli keskelle murretusta aukosta valtoimenaan. Patoaltaan reunoja oli näkyvissä jo aika lailla. Muutama kuva padosta muistiksi.
Ilma oli ajoilmoista parhaita. Vaikuttiko pehmennetty jousitus, vai mikä, mutta jälleen palasi ajonautinto sille tasolle, kuin sen pitää olla. Kukonkylän pysäkillä otin muutaman kuvan, ei ollut mihinkään kiire. Ylivieskasta laskimme Ksatasen kanssa Kalajoelle. Hiekkasärkillä päästin erään asunto-auton pinteestä, meinasi rajoitinköysi tehdä kuskille tepposet. Kotiin päin ajelimme leppoisissa tunnelmissa, tankkasin entisellä ST ykkösellä, ja suuntana Ohtakari. Himangalla oli lämpö laskenut lyhyellä matkalla paristakympistä neljääntoista asteeseen. Lohtajalla palautui lähelle kahtakymmentä. Ohtakarissa paria astetta vaille. Meri oli lähes tyyni.
Ohtakarista ajelin vanhaa tietä Marinkaisiin, tällä välillä kokeilin miten mutkat taittuvat pehmeällä takajousella. Ei minun ajotaidolla huomannut mitää dramaattista muutosta, ehkä pieni painuminen kovemmassa "kanttauksessa". Sain melkein kiinni pari mopopoikaa. Että hyvät säädöt tuli. Ajelussa oli sitä jotain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti