Synttärilahjaa ostamassa.

Jamaanveot sivun kommenttipalstalla kehitelty joukkueajo toteutui torstaina seitsemästoista heinäkuuta, Jarin syntymäpäivän kunniaksi. Olikin hyvä syy lähteä porukalla syntymäpäivä lahjan hankintaan.
Puodiksi valitsimme Kärkkäisen Ylivieskassa.
Noin kello kolmetoista hurahdimme liikenteeseen entiseltä st ykköseltä. Mukana Otto, Guzziukko, Grammo ja minä. Nopea taivaalle vilkaisu osoitti, ettemme kuivana selviä tästä reissusta. Pientä kapia pidimme pilvien kanssa, vaikka saderintama oli niin laajalla, ettei kuivana pysyminen ajamalla tulisi onnistumaan eikä ollut tarkoituskaan. Himangalta Rautioon. Rautiossa arvioin, että Alavieskan suunta voisi olla kuivempi kuin Sievin. Kerrankin osui oikeaan. Alavieskasta päästelimme pohjapuolta Ylivieskaan. Vettä saimme kokeeksi jo Keskisen raviradan paikkeilla.
Nyt oli talvella luvatun kahvituksen vuoro.
Puoli klaania istuu voipuneena Ylivieskan ABC,n terassilla, onhan takana jo satakilometriä moottoripyörällä ajoa.

Seuraava etappi oli Kärkkäinen. Ostin visiirin Schuberti´in. Jopas parani näkyvyys!
Jarin lahjan hankinta aiheutti tuumaamista, mutta pitkien neuvottelujen ja lievän kompromissin tuloksena päädyimme juomapullolla varustettuun vyölaukkuun, merkkilippikseen, ja isoon pussin makeisia.
Klaanin pyörät siistissä rivissä. Tässä kuvassa näkyy jo Ksatasen ruutuun tulotapa!
Pitkässä sladissä on Ksatanen itsensä ruutun parkinnut.

Nivala oli seuraava etappi. Siellä söimme Kotipizzassa. Päätimme lähteä Haapajärveä kohti, jossa seuraava reittineuvottelu. Ajo sujui jouhevasti, happea oli ilmassa veden kanssa riittävästi. Ennen Haapajärveä alkoi sade jälleen tihentyä. Ajelimme huoltoaseman katoksen alle reittiä pohtimaan. Reisjärveä ja Lestijärveä kohti päätimme lähteä. Kello oli hiukkasen yli puoli kuuden, seitsemältä pitäisi olla Lohtajan entisellä st,llä?
Kaasua käänsimme vesisateessa reippaanlaisesti. Päätin valita Muurasjärven reitin, ettei matkasta tulisi liian yksitoikkoinen. Olin Mitsillä käyttänyt tätä tietä useasti. En muistanut, että siellähän on soratien pätkä lopussa.
Sade taukosi ennen kun käännyimme Muurasjärven kapealle metsätielle.
Öljysora oli kuoppaista. Mutta soratien olikin loistavassa kunnossa. Olin tyytyväinen reittivalintaan. Muurasjärveltä ajelimme hyvänlaista kyytiä Lestijärven risteykseen, jossa yksimielinen päätös, ei Sievin kautta Lohtajalle.
Vaan Lestijärven.
Ajo oli reipasta, ja fiilinki korkealla.
Vaikka aikaa oli niukasti, ja tiesin ettemme ehtisi ajoissa st,lle käänsin Sykäräisistä pohjapuolen mutkatielle. Sihistelimme mukavaa vauhtia Toholampea kohti. Vasemmalla alkoivat tummat pilvet lähestyä sen näköisenä, että kohta tulee vettä. Olin katsellut peilistä jo vähän aikaa, ja tehnyt huomion, ettei guzziukon lisäksi muita näy perässä.
Ajattelin, että Grammo ei ole malttanut jättää tilaisuutta valokuvata pilviä jokilaakson yllä.
Pysähdyimme Guzziukon kanssa, ja kaivoin kameran esille. Nyt oli varmaa, että saisimme vettä taivaan täydeltä.

Pilvet lähestyivät joen yli kovaa vauhtia, salamat iskivät silloin tällöin tummalla taivaalla.
Päätimme, että jatkamme matkaa, kyllä pojat sieltä st,lle osaavat. Toholammin kirkolla alkoivat jo suuret pisarat rummuttaa kypärää. Hukarin mäellä oli täysi vedenpaisumus. Tielle kertyvä vesi ei menoamme haitannut, autot olivat vaikeuksissa. Kohinassa väänsimme kaasua reippaasti, ei kai nyt kukaan tutkaa tällä ilmalla pystytä? Kannukseen kesti ukkoskuuro, Poutun kohdilla pisaroi enään nimeksi.

Ajoimme Väliviirteen kautta kasitielle, sekin oli märkä, mutta taivaalta ei tullut sillä hetkellä vettä. Guzziukko jatkoi Kokkolaa kohti, (kiitos matkaseurasta) Ksatasen käänsin st,lle. Anssu oli odottanut? No, olihan kello jo varttiavaille kahdeksan.

Jatkoimme yhdessä odottamista. Sitä kesti ja kesti.

Huolestuimme vähän? Katselin puhelinta, joka ei informoinut viestiä eikä edes soinnut.

Vihdoin tutut pyörät vilahtivat näkyviin.

Otolta oli loppunut bensa juuri silloin kun luulimme heidän pitävän kuvaustaukoa. Läheisestä talosta oli saanut ostettua kanisterillisen menovettä.

Lähdimme juhlapaikkaa kohti. Helke odotti scootterin kanssa postilaatikolla.

Ajoimme saattueessa loppumatkan. Scootteri keulilla.

Juhlat saattoivat alkaa.

Mörisimme kypärät päässä onnittelulaulun päivänsankarille. Olisiko?

Pyörät parkkeerasimme saattuemuodossa juhlatalon eteen.
Tässä kuvassa Sankari on jo toipumassa onnittelumörinä aiheuttamasta järkytyksestä. Helke henkisenä tukena.
Myös Grammo ilme kertoo lievästä järkytyksestä, ensikerralla aukaisemme ainakin visiirit esityksen ajaksi ja allekirjoittanut on hiljaa.