Pleksitön pyörä rauhoittaa. 17.10.2020

 Talven mukava ottaa vastaan katsomalla näitäkin kuvia.  Jotenki moderni, samalla vanhan aikainen näkymä F Kasin konttorista. 

Tässä kesän pleksi, jolla enimmät ajelut, poislukien surkeaa kokeilua tuulisuojalla. Vaikka tuokin mitätätön, sen vaikutus oli haitallinen. Otin pois kokonaan. 

Tuo pyörä ei kaipaa pleksiä.....

Enkä minäkään....

 Tällaisena peruspyöränä tulee F Kasi säilymään. 

Tästä lypsy putkistosta näyttää tulevan pleksien lepokoti.

Pleksi, joka odotti koko talven pääsyä F Kasin keulaan, menetti paikkansa elokuussa 2020.

Se ei vain sovellu minun moottoripyörä filosofiaan, eikä selän kiputiloihin. Reipas vastatuuli ilman ujeltavaa muovilätkää on sitä oikeaa moottoripyöräilyä, huom.. minun mielestäni. Melkein huollon jälkeen ajamaton pyörä odottaa innokkaana jo ensikesän seikkailuja. Odottaa kunnon pesua!

Nahkapukua tuulettamassa. 10.7.2020

 Tässä pleksistä kuva kakkos asennossa.

Tässä pakollinen kuva Esan ja Seijan kämpästä. 

Olihan se vähän kovan tuntuinen ilma, äkkiä vilkaisten, mutta mieli muuttui, kun kävelin nahkat päällä pyörälle. Viisitoista astetta antoi mukavaa lämpöä tulevalle ajelulle. Ohtakarin pakollinen oli nyt vuorossa. Muutamat kuvat tutulta pysähtymis paikalta. Kiersin saaren kautta. Ihmiset loisti poissa olollaan. Muutama urhoollinen käveli alhaalla hietikolla. Ilmasta ei ainakaan pitänyt olla kiinni. Äkkiä pois... Karhin mutkat mukavan leppoisaa vauhtia, kasitietä Korpijärven risteykseen, vanhaa Kälviän tietä pitkästä aikaa. Pleksi pelasi mainiosti, eikä F Kasin pelaamisessakaan valittamista. Kälivän kirkon kautta koukkasin, Peitson tietä kasitielle, ja suoraa päätä kotiin. Mukava iltalenkki nahkapuku päällä,  ei mitään lisättävää. 

Kanalan tie houkutteli. 28.6.2020

 Kolme kuvaa samalta parkkipaikalta.

 Melko menevän näköinen peli.

Tällainen pieni pysähdys on usein matkan suola. Antaa lisäpotkua seuraavalle etapille.

Pieni viileneminen helteitten jälkeen houkutteli tielle jo aamupäivästä. Yhdeksän aikana olin F Kasin satulassa matkalla.... matkalla...? Sehän selviää ajamalla. Mukaan otin pieneen vyölaukkuun pari nolla prosenttista, ja yhden reissumiehen juustolla höystettynä. Tankille kääntelin, Kyyjärven bensat olivat vajenneet seitsemän litran verran. Jatkoin Karhin mutkatielle, rauhallisesti ajelin takaisin kasitielle, jossa suunta Kokkola. Bisgopin mutkien jälkeen päätin Kaustisen välietapiksi. Kaustisilla juolahti mieleen, etten ole Halsuan, Lestin väliä ajanut pitkään aikaan. Tokko F Kasilla lainkaan? Köyhäjoen kautta Halsualle. Lestille menevä tie oli hyvässä kunnossa, sopivasti mutkia, tämän huomanneet muutkin moottoripyöräilijät! Noin puolivälissä olevalla pysäkillä tankkasin toisen nolla prosenttisen. Eväisiin en koskenut. Pieni nestemäärä antoi uutta potkua. Ajo tuntui  lähtevän uudella fiilingillä liikkeelle. Alussa vaivannut kivistävä selkäkin oli muisto vain.  On yksi muistiin painettava asia, F Kasi on niin herkästi sakkorajoille menevä, että vaatii pientä itsekuria sitä hillitä. Ihme pyörä. Lesitiltä Reisjärvelle, huonoa tietä Sieviin. Sievin ja Eskolan väli alkaa rapistua.  F Kasi kehoitti nostamaan nopeuden sataan neljäänkymppiin, pääsee nopeammin pois kuoppaiselta tieltä. Nyt en ollut samaa mieltä. Kotona noin puoli kahden aikaan. Huomasin kun laitoin pyörän sivujalalla, etten ollut pysähtynyt tällä vajaa kolmensadan kilometrin lenkillä kuin kerran, noin puolessa välissä. Vaikka selkä alussa vähän vihoitteli, se hellitti ensimmäisen tauon aikoihin. Mitä voi sanoa F Kasin ajo ergonomiasta... Hyvää!

Pieni rinki keskisessä suomessa. 21.6.2020

 Mitä enemmän itikoiden putsausta visiiristä, sitä parempi ajokesä!

 Lappajärvi pilkottaa.

 Tämä oli mulle tuntematon järvi, nimeltään Iironjärvi, Soinissa.

Nyt jo Paletissa tulomatka tankkaus, tuhraan, olisi sillä tankissa olevalla helposti kotiin päässyt.

Aamu jo näytti, ettei ajoilmat tästä voi paremmaksi muuttua. Päätin hyödyntää tarjontaa. Laitoin mielijohteesta Sinisalo ykkösen housut, olivat aikoinaan vähän pienet, nyt paljon passelimmat kuin nuo Sinisalo kakkosen housut. Ainut puute noissa vedenpitävyyden häipyminen, mutta eipä se tätäpäivää koskenut. Daytonat ensi kertaa tänä kesänä. Niidenkin istuvuus oli parantuntut huomattavasti, nyt voin kyllä kehua ko. kenkiä. Alle en laittanut kuin pakolliset vermeet. Karhin mutkien kautta lähdin. Ei suunnitelmaa. Juolahti! Ajelen tarpeeksi pitkälle, laitan Mikolle tehtävän. Seitsemää siltaa Pietarsaaren ohi, ennen bennäsin mutkien risteystä olevalla parkkipaikalla laitoin Mikolle viestin; Petäjävesi! Onneksi ohjasi mutkatielle, ja taasen oli ajonautinto huipussaan. Mikko luotsaili Edsevön risteyksestä Alajärveä kohti. Evijärvellä tankkasin. Lappajärvellä ensimmäinen pieni evästys, ja kuvia. Harvoin, vaikka olen hehkuttanut ajonautintoja, voin sanoa tällaista kokeneeni kun ajaessani Lappajärven pohjapuolta. Siinä vai syveni jonkinlainen keveyden, ajattomuuden, painottomuuden tunne yhteiseksi nautinnoksi. Ensiksi pyörän kevyt meno, tuntui ettei kaasua tarvinnut kääntää kuin hiukkasen, oltiin noin "tutkaavarottavassa" nopeudessa. Mutta en malttanut löysätä. Alajärven pohjoisrantaa jatkoin Soinin risteykseen siitä vasemmalle. Pysähdyin pienelle järvenranta pysäkille, pieni evästys ja kuvia, Iironjärvestä. Nyt annoin Mikolle käskyn Lannevesi. Oli heiti asiassa mukana, mutta en päästänyt liikaa innostumaan, kun annoin parinkymmenen kilometrin päästä käskyn kotiin.  Karstulaan komensi mikko. Keskisen suomen tiet ovat aivan eri luokkaa, kun meidän raukkojen rantalaisten. Keuruulle menevä väylä yksi parhaita, joita olen koskaan ajanut, pinnaltaan ja olihan siinä muutama mutkakin. Paletissa tankkasin, meni peräti seitsemän litraa.... Sitten alkoikin muutaman kilometrin päästä röykkyytys, jota kesti Veteliin asti. Surkeassa kunnossa, oikein nimensä mukainen on tie kolmetoista. Mutta se ei haitannut tahtia. Ehkä neljä, viisisataa kilometriä tuli matkaa, jokainen kilometri oli täyttä juhlaa.

Etelä-Pohjanmaalla nahkapuku kelissä. 14.6.2020

 Kuvaajan varjon pitäisi kertoa, että nahkat päällä, no hyvällä mielikuvituksella!

 On pleksistä hyötyäkin, kerää ison joukon itikoita itseensä.

 Aina niitä muutama kuitenkin kypärän visiiriinkin eksyy.

Ensimmäisen kuvan ja tämän välillä noin kuusikymmentä kaksi kilometriä.

Aamulenkki, edellisten päivien lämpö paljasti sunnuntaistakin tulevan mukava ajo-ilma. Kun vielä nahkat odottivat vähän pitäempää siivua, niin mikäs siinä. Reppuun korppuja ja hunajavettä. Niillä pärjää. Yhdeksään venyi lähtö. Karhin mutkien kautta biskobin mutkiin. Sitten melkein viivasuoraa kolmeatoista Kaustisille, ja Högnabban mönkö taukopaikalle. Ei ollut mönköistä tietoakaan! Hurja fiilinki ajaa kunnon ajopuku päällä yli parinkymmenen asteen lämmössä. Evijärven St ykkösellä tankkasin. Sitten käskin Mikon neuvoa Alahärmään, raukka luuli, etten sinne osaisi. Osasi Mikkokin, aivan samaa reittiä jota olen käyttänyt kymmeniä kertoja. F Kasi meni aivan tyhjillä. Parikertaa käänsin kokeeksi kuutosella, kun mittarissa sata, vähän vankemmin kaasua. Lähtee kuin jänes haavalta. Ei sakkoja tänä kesänä. Hyvä motto. Vakio taukopaikalla korppua ja hunajavettä. Ei tietenkään kahvin korvike, tai on, mutta ei korvaa kahvia. Menettelee kuitenkin. Kasitiellä oli tukkoista, rekkoja yllättävän paljon liikkeellä. Sehän on elämän merkki. Kotona joskus yhden jälkeen, illalla pitää, tai saa käydä vielä ajelemassa!

Puuskainen etelätuuli. 7.6.2020

 Kuva hämää, täysi työ pitää pyörää pystyssä, ja ottaa samalla valokuvaa.

 Eikä tämä paikka yhtään helpompi.

 Harvinaista, että lounaistuuli on näin äkäinen, mutta lämmin, onneksi.

Tuuli tulee Kalson nokalta, aallot ovat pienempiä, mitä tuulen voima antaisi olettaa.

Aamulla satoi rankasti, sitten alokoi kirkastua, ja tuulla! Lounaasta puhalsi aluksi puuskia, tasaantuen jatkuvaksi voimakkaaksi kesätuuleksi. Lämpötila oli viidentoista asteen tienoilla, tuntui plus kaksikymmentä vähintään. F Kasi tulille, Ohtakariin kiirehdimme. Piukin puoli oli tyven. Mutta kun pysäytin pyörän, olimme lentää molemmat mereen. Rajusti painoi tuuli sivulta odottaen, että teen jonkin virheliikkeen. Pudotan hanskan? Jalka lipsahtaa? Puhelin putoaa? Kun tarkasti asui, pysyi homma "hanskassa" ja hanskat tankin  ja istuimen välissä tiiviisti. Kalson puolella kävi meri. Siirryin sillankorvaan, jossa sama tappelu tuulta vastaan. Muutamat kuvat. Asunto-auto alueella pysäytin kolmannen kerran, nyt oli luovittu niin, ettei etuvastainen pahemmin huojuttanut. Mutta kun liikkeelle pääsin ei tuulesta tietoakaan, F Kasin kulussa. Ihmeen vakaasti meni tuulelle alttiissa kohdissa,  mitenkähän suuripleksinen ja isoilla sivulaukuilla varustettu?   Karhin mutkat olivat seuraava mainittava kohde. Vakaasti täälläkin taittoi F Kasi taivalta. Marinkaisissa kasitielle, ja suoraan vastatuuleen Kokkolaa kohti. On väkevä peli tämä Kasi. Ei haitannut Kippon mäki, eikä raivoisa vastatuuli, vähääkään eivät ringit kuutosella pudonneet mäkeäkin noustessa. Vitikassa käännyin takaisin Ruotsalon tielle. Koukkasin kylän kautta, seurantalo näytti olevan hyvässä kunnossa. En malttanut Marinkaisissa olla kääntämättä taasen vanhalle tielle. Siltä vielä vanhan  koulun kulmalta soratielle merta kohti. Tuuli tuli takaa vasemmalta, tuntui potkua olevan.... Mutkat kallistelin sopivaa vauhtia, kirkon kautta kotiin, lyhyeltä, mutta mielenkiintoiselta ajelulta.

Kaksi reissua, molemmissa ripaus nostalgiaa mukana!? 31.5.2020

 Edelliseltä reissulta Riipan asem...... Eihän siinä mitään asemaa ole!

 Patoluukut alkavat olla kohta kesä asennossa.

 F Kasi tutulla paikalla.

 Tämä kuva Pyhäjärveltä, Reisjärven ja  Pihtiputaan väliltä. Lämpöä 13.5 astetta.

Tässä Huopanankosken parkkipaikka, nyt mittarissa 18.5 astetta, välimatkaa kuvien välillä 83 km.

Viikolla kävin katsastamassa miten Riipan aseman seutu. Ei mitään enää jäljellä asema raukasta. Elää kuulemma uutta elämää jossain Etelä-Suomen museo alueella.  Riipalta ajelin Korpelan padolle, vaikka kovia hallintokiistoja meneillään, vesi tulee vääjäämättä padon luukuista merta kohti.
Toukokuun viimeisenä päivänä päätin tehdä vähän pitemmän ajelun, olihan sunnuntai. Mielessä välähti jopa Kemijoen tulvat! Kuitenkin matka suuntautui Nivalan kautta Haapajärvelle, etelän puoleista tietä. Sieltä suuntana Pihtipudas. Lähdin kahdeksalta, kymmeneltä laitoin kahvitus leirin johonkin tien varteen. Lämpötilat vaihtelivat jyrkästi, kotoa lähtiessä kuusitoista, Reisjärven  seutuvilla kaksitoista astetta, oli jopa viileän tuntuista. Kahvit join, ei kylmä ollut, ihmetytti nuo vaihtelut. Ja kun nelostie aukesi, oli mittarissa jo seitsemäntoista astetta.  Pihtiputaalla tankkasin, Takkatupa  oli muuttunut kylmäksi asemaksi. Ajattelin kääntyä Kinnula Kivijärvi tielle, mutta palasin äkkiä takaisin, tie oli "ennallistettu," päällys karhuttu pois. Hännilän salmen uusi! silta oli remontissa, vanhan kaarisillan purku oli ruma temppu, joka nyt kostautuu. Olin hyvilläni...... Kääntelin Vaasaa kohti, tielle, jossa kahdeksankympin rajoitus koko matkan. Eipä ollut enää! Turhaan se on ollutkin, tie on suorahko hyväkuntoinen, vähä liikenteinen. Oli maukasta päästellä Kasilla, en väsy tuon pyörän kehumiseen, se on kuin ajatus. Huopanan kosken levähdyspaikalla evästin. Katselin, että ajohaluja niin paljon, ettei tarvetta joutaviin pysähdyksiin. Niin istuin kotiin asti, eikä väsymyksestä tietoakaan, pyörä, jota olen itselleni sovitellut mieleisekseni täyttää tehtävänsä. Mutta lämpötilat vaihtelivat, Kaustisilla kaksikymmentä, Marinkaisissa kaksitoista ja puoli, kotona kahdeksantoista! Jälleen mieltä nostattava reissu, näitä pitää saada paljon lisää!!  431 km.

Nahkapuku! 26.5.2020

En pidä selfieistä, kun itse on kohteena. Mutta eihän kukaan usko jos ei näe, mikä oli päällä.

Ohtakariin ajelin katsomaan asuntoauto tungosta?

F Kasi poseeraa totutusta poikkeavassa paikassa.

Lämpö laski mantereen lämmöstä noin kolme astetta, ei kuitenkaan kylmän puolelle...

Lämmin päivä näytti jatkuvan lämpimänä iltana. Miten pieni ajolenkki. Juolahtipa mieleen vielä nahkapuku! Nyt kokeilen. Hellästi   nostin sen orrelta riippumasta, alle jätin pitkät housut ja ajopuvun sisätakin. Nahakasaappaat sopivat tunnelmaan, sekä uudet hanskat. Avokypärää, (Centauri) en hakenut kuitenkaan navetan orrelta.
Heti ensimmäiset kymmenet metrit kertoivat millainen fiilikiajo on alkamassa. Nahkapuvun taika oli tallella. Ajelin Karhin mutkat, kasitietä takaisin, koukkaus Isolle nevalle Sirkkaa ja Eskoa puhuttelemaan. Jatkoin matkaa ilman suunnitelmia,  Ohtakariin kääntyi F Kasin keula. Tunnelma tuntui melkein hartaalta, vaikka lämpötila laski muutaman asteen, ei ollut kylmä! En muistanutkaan, että nahkapuku on niin ajaja ystävällinen lämmön suhteen. Ohtakarissa oli hiljaista, en viihtynyt kuin muutaman kuvan oton ajan. Tulihan pyöriäkin vastaan. Uudelleen ajelin Karhin mutkat, rannan kautta koukkasin soratietä. Kasilla hieman käänsin kapulaa, tunnelma oli täydellinen.
Tällaisella ilmalla nahkapuku ja F Kasi ovat voittamaton pari.  Mutta kalvopuku ja F Kasi ovat vuorostaan kova pari tuulessa ja sateessa.

Ajattelin etelän lämpöön..... 24.5.2020

Eilen illalla Ami ja Satu toivat savusiikaa ja tarjoiluna oli terassikahvit. Coko poistuu äkkiä punasten luota...

 Tuttu vakiopaikka ei muutu, ei vaikka vuosia on jo parikymmentä, kun siellä ovat pyörät olleet kuvissa. MZ oli ensimmäinen Satanen sitten, nyt F Kasi.

 Tässä auringon puolelta.

 Tuttu on tämäkin kahvipaikka, jo vuosien takaa.

 Rauhassa saa täällä kahvin, ja hiukopalan aterioida.

 Tässä paikka, pieni vihje yläpalkki rivillä. Näkyyhän tien numerokin.

 Lämpötila ei mitään hellelukemia!

 Mutta mukiteline on mainio.

 Uutta eu-direktiiviä. Ruotsissa nuo ovat olleet jo kauan, mutta kyllä vähän tylsän oloista kun keltanen puuttuu.

Lapppajärvellä tuuli lepposasti.

Aamulla kahdeksalta liikenteeseen. Reppuun evästä kahvin lisäksi. Kun eilen ajelin etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, olisiko nyt Etelä-Pohjanmaan vuoro. Pieni pilviverho esti ilman lämpenemisen eilisiin lukemiin, tämän havannon tein tankatessa Systeemillä. Mutta keli oli mitä mainioin. Niin oli kiire matkaan, että ajoin suoraan kasitielle, vaikka olin ajatellun Karhin mutkat kallistella. Seitsemää siltaa Gertrusbron pysäkille, kahvipullosta kupponen, kuvat klassisessa paikassa, ilma ei ollut vieläkään lämmennyt, vaikka etelään päin olin menossa? Jospa se siitä... Mutta ei näkynyt merkkejä lämpenemisestä, sitä vastoin alkoi aamu usva tiivistyä kevyeksi tihkuksi, se loppui melkein alkuunsa. Abc,n liikenne ympyrää lähestyttäessä en huomannut, että nopeutta olisi laskettu viiteen kymppiin? Jos näin on, tapaus melko harvinainen. Kaiken lisäksi etelään päin mentäessä ympyrän "ulkoseinä" kirraa yhtä äkkiä kiusallisesti, joutuu tekemään ylimääräistä kallistusta. Sehän toki sopii. Pännäsin mutkatielle käännyin, yllätys, pinta oli pysynyt erinomaisena parivuotta sitten tehdyn päällystyksen jälkeen, oli mahtavaa kallistella sopivia mutkia, uudet renkaat alla. Ja kun vilkaisin navin näyttöön, paljastui tien viralliseksi nimeksi Hummeljutanin tie! No eihän se nimi tietä....Riistapirtti on laittanut lapun luukulle, taitaa olla pysyvä olotila. Jepuan mutkatie on myös miellyttävä kallistella, jo Laverdan ajoista muistan miten pieni kapulan kääntö Italian ihmeessä jätti Honda viisisataset kuin seisomaan, sitä piti oikein ihmetellä, eivät niiden ajo ominaisuudet tainneet olla kaksisia, jos alla vielä Inouen kumit vastassa pehmetä Pirellit, niin järkeilyllä katosi taivaan tuuliin ajatus, "minähän kova kuski olen". Se menneestä. Nyt käännyin Oravaisiin johtavalle tielle, Lapuan joessa ei tulvasta tietoakaan, jonkin verran normaalia enemmän virtasi sameaa vettä Pohjanlahtea kohti. Minä käännyin Seinäjokea kohti. Tutulla taukopaikalla pieni aterian poikanen, tuumailin reittiä, mihin navin narraisin viemään. Kotiin! Tiesin, että Garmin raukka joutuisi laskemaan uusia reittejä kun ei aikomustakaan kotiin vielä. Mikon hiljensin ensin. Ennen Alahärmää käännyin vasemmalle Volttia kohti, siitä Kortesjärven tielle, klassinen kuvanotto paikalla kerron Sjkjamille sen tehtävän olevan nyt korvata kameran kuva ko. talo ryhmästä. Sipuli aluetta ajelimme, mutta vielä ei näkynyt että olsivat istuttaneet mukuloita, tai miksi sipulin istuttamista kutsutaan... maahan. Ennen t-risteystä saavutin ison Valmetin, jonka perässä vielä isoimpi kylvökone. Ajelin rauhallista viittäkymppiä muutaman kilometrin, kunnes yhdistelmä kääntyi Kortesjärvelle. Jatkoin suoraan Kauhava Ylivieska tielle, mutta melkein heti käännyin Lappajärelle päin. Täällä näin ensimmäiset pelkät valkoiset tiemerkinnät Suomessa, aneemisen näköiset, kun Ruotsin tiet olleet jo vuosi kymmeniä. Pysähdyin Lappajärven pohjapäähän tutulle paikalle, muutamat kuvat leppoisasti aaltoilevasta kraateri kuopasta. Vimpelissä käännyin Veteliä kohti, tie oli hyvää, mutta henkilöautot olivat nukuksissa ohjaajiensa kanssa, joten ei mitään vauhti ilottelua syntynyt. Pienellä metsätien pätkällä vajensin loput eväät repusta. Kaustisilla tankkasin Nesteellä, St ykkösellä oli piha täynää autoja jonottamassa tankille, katselin hintoja, eivät poikenneen muiden asemien hinnoista? Joten otin takaisin juuri Nesteelle.
Kokkolaan ajelin muun liikenteen mukana, mielessä koko ajan miten erinomaisella pyörällä tämäkin retki tuli täyteen. Tästä on hyvä jatkaa. Kotona noin kahden maissa.

Nyt on kelit! 23.5.2020

 Ei liity varsinaisesti reissukuviin, mutta tällainen crossirata löytyi Houraatista. Taitaa F Kasi olla liian hienostunut moiseen hiekkaralliin.

 Kärsämäellä, (turpakukkulalla) sijaitsee tällainen pysäkki.

 Joki  ei nimeään ollut laittanut julki....

Reissumiehen näköinen on F Kasi, kun purkaa vähän varusteita sen päälle!

Kevään ensimmäinen todella lämmin päivä kutsui ajamaan moottoripyörällä! Sitä kutsua ei kannattanut vastustaa. Kevyet varusteet, kahvipullo toki mukaan ja reppu! Tankkaus systeemillä, suunta vapaa. Laitoin naviin osoitteen Haapavesi. Siitä on hyvä lähteä. Himangan kautta komenteli Mikko ajelemaan. Ilma oli kuin silkkiä, seitsemäntoista astetta mittarissa. F Kasi meni kuin sukkasillaan, vaikka vauhtia toista sataa. Kannuksessa komenteli jälleen kääntymään vasemmalle, luulin, että Sievin kautta vie mikko, mutta ei, Ylivieskaan kulki reitti. Tuttua polkua lentokentän tietä Haapavedelle taivalsimme. Käsittämättömän kevyesti kulki pyörä! Eikä pleksikään tuntunut enää haittaavan, päin vastoin. Toki humisi ja kumisi, mutta ehkä keveys johtui sen ilmaa halkovasta ominaisuudesta. Meinasi suupielen väsyä  jatkuvasta myhäilystä, jota kesti koko matkan. Muutama kilometri ennen Kärsämäkeä join kupillisen kahvia. Paikka jonkin joen rannalla. Kyllä maistui. Lämmintäkin riitti. Aloin järkeillä, täytyy tuon joen sittenkin olla Pyhäjoki, sehän menee näillä main. En kauaa murehtinut nimetöntä jokea, vaan tienpäälle veti mieli. Kärsämäki tuli äkkiä katsastettua, yllättävästi on kylä kasvanut siitä ajoista, kun siellä keikoilla kuljimme. Nelostietä ajelin alaspäin Vaskikellon risteykseen, josta Haapajärveä kohti. Tämä tympeä taival näyttäytyi aivan mukavana pätkänä, osasyy F Kasin kevyt vaivaton meno. Minun tehtävänä oli tarkkailla, ettei kesän matka budjettiin tule ylimääräistä lovea F Kasin liian hätäisestä menosta. Haapajärvellä tankkasi. Reisjärven suuntaan lähdimme rauhallista vauhtia, arvuuttelin, Sievi, tai Lestijärvi, Johanna oli moittinut Sieviin menevän tien kuntoa, joten helppo ratkaisu. Pysähdyin pienelle pysäkille, jossa join loput kahvit.
Matka taittui! Toholampi tuli kuin varkain, samoin Kannus. Tein itselleni selväksi, että F Kasi on minulle pyörä, jotan en  vaihtaisi mihinkään, sen ominaisuudet ovat niin tasapainossa, etten tiedä mitä parantaisin. Kotiin tulin kolmen jälkeen, vähn yli neljäsataa loistavaa kilometriä takana.

Yllättävä sään muutos. 2.5.2020

 Nokia  9  tarjoili tällaista grafiikkaa.

 Ohtakarissa vakiopaikalla.

 Siellä se horisontti vinossa on.

 F Kasin tuttua tutumpi pika-pysähdys paikka.

 Tämä vain kuvausta varten.

 Ala-Vetelin kansallismaisema.

 Pumput toimivat entisen Ali-Haapalan kentällä.

Koronahinta noin keskitasoa.

Kylmää on pidellyt pitkiä aikoja, pari pyöräreissuakin olleet kylmän kanssa tutuksi tulemista.. Vaatteet toki torjuvat kylmää, mutta kylmä, mikä kylmä.
Toukokuun toinen päivä, iltapävänä kaikki muuttui. Kävin portailla kurkkaamassa, kuinka kylmästi luode viskoo, oho! Ei pistävää piikkiä lainkaan. Äkkiä mittarille, 11 lämmintä. Melkein samaa kyytiä varusteet niskaan, itse pyörän niskaan, katsoin bensatilanteen, tankille. Sainsalontie houkutti jo kapulan kiertoon, pientä kosteutta pinnassa, ei haitannut. Tankilla yksitoista litraa hanskat kädessä operoiden, ilma kun lehmän henkäys. Päätimme käydä jokakeväisen tervehdyskäynnin Ohtakarissa, samalla fiilistellä, kuinka lämmin mantereella on.... Lämintä oli myös saaren sillalla. Kuvaaminen sujui avokäsin, melkein yhtä lämmin, kuin tankatessa. Kiersin vielä lenkin itse saaressa, hiljaisessa saaressa. Kioskissa Open kyltti esillä, mutta ei ristin sielua! Ajelin Karhin mutkiin, tällaisella ilmalla oli juhlallista kallistella jo melkein puhdasta tietä. Biscopin mutkien kautta Linnusperälle, jonka tietä kolmelletoista. Päätin pyörähtää Seljesen tien kautta.  On vain päässyt huonoon kuntoon, reikiä asfaltissa, teräviä kuoppien reunoja. Vähän parani Kaustista lähestyttäessä. Mutta mutkia piti varoa, koska hiekkaa vielä tiellä. Toholammille päin kävi matka, tämäkin tie, vakka pari vuotta sitten päällysetty, oli yllättävän heikkolaatuista pinnaltaan. Entisen Ali-Haapalan kentällä olivat mittarit toiminnassa, kaupan ikkunassa "vuokrataan" kyltti. Eihän tuo sijaintiin kaatunut, siinä jollekin hyvä bisnes. Toholammille päin lähtiessä alkoi tihuuttaa, lämpö putosi vain pari astetta, ajoilma mitä parhainta. Säikähdin, kuinka nopeasti F Kasi kiihtyy sadasta sataan neljään kymppiin, äkkiä kapulaa myötäpäivään! Sade alkoi vähetä Laitalan kohdilla, tai paremminkin tihku. Huomasin, että F Kasi meni kuin tyhjällä käynnillä, loistava moottori tässä pyörässä. Loistava pyörä tässä moottorissa!.Pleksinkin hyviä puolia alkaa löytyä. Yksi on ilmavirran virtaviivaisempi kulku, varmaan vaikuttaa kulutukseen, sekä nopeuksiin. Vielä pysyy pyörässä! Kotiin seitsemän aikaan hyvissä tunnelmissa, kevään ylivoimainen ajo!