Aamulla kahdeksalta liikenteeseen. Reppuun evästä kahvin lisäksi. Kun eilen ajelin etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, olisiko nyt Etelä-Pohjanmaan vuoro. Pieni pilviverho esti ilman lämpenemisen eilisiin lukemiin, tämän havannon tein tankatessa Systeemillä. Mutta keli oli mitä mainioin. Niin oli kiire matkaan, että ajoin suoraan kasitielle, vaikka olin ajatellun Karhin mutkat kallistella. Seitsemää siltaa Gertrusbron pysäkille, kahvipullosta kupponen, kuvat klassisessa paikassa, ilma ei ollut vieläkään lämmennyt, vaikka etelään päin olin menossa? Jospa se siitä... Mutta ei näkynyt merkkejä lämpenemisestä, sitä vastoin alkoi aamu usva tiivistyä kevyeksi tihkuksi, se loppui melkein alkuunsa. Abc,n liikenne ympyrää lähestyttäessä en huomannut, että nopeutta olisi laskettu viiteen kymppiin? Jos näin on, tapaus melko harvinainen. Kaiken lisäksi etelään päin mentäessä ympyrän "ulkoseinä" kirraa yhtä äkkiä kiusallisesti, joutuu tekemään ylimääräistä kallistusta. Sehän toki sopii. Pännäsin mutkatielle käännyin, yllätys, pinta oli pysynyt erinomaisena parivuotta sitten tehdyn päällystyksen jälkeen, oli mahtavaa kallistella sopivia mutkia, uudet renkaat alla. Ja kun vilkaisin navin näyttöön, paljastui tien viralliseksi nimeksi Hummeljutanin tie! No eihän se nimi tietä....Riistapirtti on laittanut lapun luukulle, taitaa olla pysyvä olotila. Jepuan mutkatie on myös miellyttävä kallistella, jo Laverdan ajoista muistan miten pieni kapulan kääntö Italian ihmeessä jätti Honda viisisataset kuin seisomaan, sitä piti oikein ihmetellä, eivät niiden ajo ominaisuudet tainneet olla kaksisia, jos alla vielä Inouen kumit vastassa pehmetä Pirellit, niin järkeilyllä katosi taivaan tuuliin ajatus, "minähän kova kuski olen". Se menneestä. Nyt käännyin Oravaisiin johtavalle tielle, Lapuan joessa ei tulvasta tietoakaan, jonkin verran normaalia enemmän virtasi sameaa vettä Pohjanlahtea kohti. Minä käännyin Seinäjokea kohti. Tutulla taukopaikalla pieni aterian poikanen, tuumailin reittiä, mihin navin narraisin viemään. Kotiin! Tiesin, että Garmin raukka joutuisi laskemaan uusia reittejä kun ei aikomustakaan kotiin vielä. Mikon hiljensin ensin. Ennen Alahärmää käännyin vasemmalle Volttia kohti, siitä Kortesjärven tielle, klassinen kuvanotto paikalla kerron Sjkjamille sen tehtävän olevan nyt korvata kameran kuva ko. talo ryhmästä. Sipuli aluetta ajelimme, mutta vielä ei näkynyt että olsivat istuttaneet mukuloita, tai miksi sipulin istuttamista kutsutaan... maahan. Ennen t-risteystä saavutin ison Valmetin, jonka perässä vielä isoimpi kylvökone. Ajelin rauhallista viittäkymppiä muutaman kilometrin, kunnes yhdistelmä kääntyi Kortesjärvelle. Jatkoin suoraan Kauhava Ylivieska tielle, mutta melkein heti käännyin Lappajärelle päin. Täällä näin ensimmäiset pelkät valkoiset tiemerkinnät Suomessa, aneemisen näköiset, kun Ruotsin tiet olleet jo vuosi kymmeniä. Pysähdyin Lappajärven pohjapäähän tutulle paikalle, muutamat kuvat leppoisasti aaltoilevasta kraateri kuopasta. Vimpelissä käännyin Veteliä kohti, tie oli hyvää, mutta henkilöautot olivat nukuksissa ohjaajiensa kanssa, joten ei mitään vauhti ilottelua syntynyt. Pienellä metsätien pätkällä vajensin loput eväät repusta. Kaustisilla tankkasin Nesteellä, St ykkösellä oli piha täynää autoja jonottamassa tankille, katselin hintoja, eivät poikenneen muiden asemien hinnoista? Joten otin takaisin juuri Nesteelle.
Kokkolaan ajelin muun liikenteen mukana, mielessä koko ajan miten erinomaisella pyörällä tämäkin retki tuli täyteen. Tästä on hyvä jatkaa. Kotona noin kahden maissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti