Viikolla kävin katsastamassa miten Riipan aseman seutu. Ei mitään enää jäljellä asema raukasta. Elää kuulemma uutta elämää jossain Etelä-Suomen museo alueella. Riipalta ajelin Korpelan padolle, vaikka kovia hallintokiistoja meneillään, vesi tulee vääjäämättä padon luukuista merta kohti.
Toukokuun viimeisenä päivänä päätin tehdä vähän pitemmän ajelun, olihan sunnuntai. Mielessä välähti jopa Kemijoen tulvat! Kuitenkin matka suuntautui Nivalan kautta Haapajärvelle, etelän puoleista tietä. Sieltä suuntana Pihtipudas. Lähdin kahdeksalta, kymmeneltä laitoin kahvitus leirin johonkin tien varteen. Lämpötilat vaihtelivat jyrkästi, kotoa lähtiessä kuusitoista, Reisjärven seutuvilla kaksitoista astetta, oli jopa viileän tuntuista. Kahvit join, ei kylmä ollut, ihmetytti nuo vaihtelut. Ja kun nelostie aukesi, oli mittarissa jo seitsemäntoista astetta. Pihtiputaalla tankkasin, Takkatupa oli muuttunut kylmäksi asemaksi. Ajattelin kääntyä Kinnula Kivijärvi tielle, mutta palasin äkkiä takaisin, tie oli "ennallistettu," päällys karhuttu pois. Hännilän salmen uusi! silta oli remontissa, vanhan kaarisillan purku oli ruma temppu, joka nyt kostautuu. Olin hyvilläni...... Kääntelin Vaasaa kohti, tielle, jossa kahdeksankympin rajoitus koko matkan. Eipä ollut enää! Turhaan se on ollutkin, tie on suorahko hyväkuntoinen, vähä liikenteinen. Oli maukasta päästellä Kasilla, en väsy tuon pyörän kehumiseen, se on kuin ajatus. Huopanan kosken levähdyspaikalla evästin. Katselin, että ajohaluja niin paljon, ettei tarvetta joutaviin pysähdyksiin. Niin istuin kotiin asti, eikä väsymyksestä tietoakaan, pyörä, jota olen itselleni sovitellut mieleisekseni täyttää tehtävänsä. Mutta lämpötilat vaihtelivat, Kaustisilla kaksikymmentä, Marinkaisissa kaksitoista ja puoli, kotona kahdeksantoista! Jälleen mieltä nostattava reissu, näitä pitää saada paljon lisää!! 431 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti