Pieni viileneminen helteitten jälkeen houkutteli tielle jo aamupäivästä. Yhdeksän aikana olin F Kasin satulassa matkalla.... matkalla...? Sehän selviää ajamalla. Mukaan otin pieneen vyölaukkuun pari nolla prosenttista, ja yhden reissumiehen juustolla höystettynä. Tankille kääntelin, Kyyjärven bensat olivat vajenneet seitsemän litran verran. Jatkoin Karhin mutkatielle, rauhallisesti ajelin takaisin kasitielle, jossa suunta Kokkola. Bisgopin mutkien jälkeen päätin Kaustisen välietapiksi. Kaustisilla juolahti mieleen, etten ole Halsuan, Lestin väliä ajanut pitkään aikaan. Tokko F Kasilla lainkaan? Köyhäjoen kautta Halsualle. Lestille menevä tie oli hyvässä kunnossa, sopivasti mutkia, tämän huomanneet muutkin moottoripyöräilijät! Noin puolivälissä olevalla pysäkillä tankkasin toisen nolla prosenttisen. Eväisiin en koskenut. Pieni nestemäärä antoi uutta potkua. Ajo tuntui lähtevän uudella fiilingillä liikkeelle. Alussa vaivannut kivistävä selkäkin oli muisto vain. On yksi muistiin painettava asia, F Kasi on niin herkästi sakkorajoille menevä, että vaatii pientä itsekuria sitä hillitä. Ihme pyörä. Lesitiltä Reisjärvelle, huonoa tietä Sieviin. Sievin ja Eskolan väli alkaa rapistua. F Kasi kehoitti nostamaan nopeuden sataan neljäänkymppiin, pääsee nopeammin pois kuoppaiselta tieltä. Nyt en ollut samaa mieltä. Kotona noin puoli kahden aikaan. Huomasin kun laitoin pyörän sivujalalla, etten ollut pysähtynyt tällä vajaa kolmensadan kilometrin lenkillä kuin kerran, noin puolessa välissä. Vaikka selkä alussa vähän vihoitteli, se hellitti ensimmäisen tauon aikoihin. Mitä voi sanoa F Kasin ajo ergonomiasta... Hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti