Välipäivinä käyntiin. 28.12.2018

Vähän nollan alapuolella, kuten kuvastakin näkyy lämpötila. F Kasi laitetaan käyntiin. Niinhän se hörähti kuin parhaana kesäpäivänä jytkyttelemään, pienet höyryt pakoputkesta, kuumentuessa nekin katosivat. Ei voi mitään, kyllä fiilinki nousi, kun hieman kaasuttelin. Siinä on kilometrimäärä, josta on hyvä keväällä jatkaa. Renkaan vaihto tulee eteen muutaman tuhannen jälkeen, vielä ei kannata vaihtaa. Katsotaan, miten ketju ja ketjurattaat, menevätkö ensi kesän, onhan noita kilometrejä jo kertynyt.
Satasen  sekä MZ,tin annoin levätä, F Kasi nuoremmuutta jouti käymis mannekiiniksi.                                       

Heinäkuun helteitä. 30.7.2018

Ei nyt tule mieleen, missä tällainen öljylähde sijaitsee?

Lisää kuvia kaudelta 2018. 30.10.2018

Flunssapotilaana on aikaa vähän fiilistellä.

Tämmönen komistus löytyi Ruukin lähettyviltä.

Mennyt kesä paketissa. 25.10.2018

Hieno lämmin kesä vaihtunut normaaliin syksyilmaan. Jo niin normaali, että pyörät pysyvät visusti ensikevääseen asti pilttuissaan. Ajoja olisi voinut tehdä kesällä enemmänkin, kuitenkin pitää muistaa, että laatu se on joka ratkaisee, ei kilometrit.
Kausi alkoi huhtikuun puolessa välissä, silloin oli pieni ounastelu lämpimän kesän tulosta, meri oli ollut pitkästä aikaa kunnolla jäässä. Niinhän kävikin,  lämpöä alkoi tulla toukokuun alun jälkeen kaakon suunnasta melkein katkeamattomana aaltona jatkuen syyskuulle asti.
Teknisiä parannuksia tein hankkimalla Garmin navigaattorin, siihen kypärään tulevan kuuloke yksikön. Toimivat koko kesän häiröittä.  Tositilanteissa ei Garmin joutunut toimimaan kertaakaan, aina olisin selvinnyt ilman sitäkin määränpäähän ja sieltä kotiin. Mutta hupasena kaverina menetteli. Action kamera on ollut ahkerassa käytössä, levy-asemalla on paljon mukavaa (vain minulle mukavaa) ajomateriaalia. Kesän huippu oli tietenkin Lofoottien reunamille Amin kanssa tehty reissu. Toinen mukava oli Anssun kanssa Kuopion keikka, päiväseltään. Tyytyväinen pitää olla pyörään, mukava ajoasento, varma käynti ja tarpeeksi puhtia pysyä muun liikenteen mukana. Takalaukun kiinnitys sanoi sopimuksen irti, alkukesästä, muutti hieman pyörän ulkonäköäkin. Kätevä tankkilaukku korvaa käsitavaran säilytyspaikan näppärästi. Enempi kuin pitää ottaa mukaan Alpinestars reppu on oiva kaveri.
Ensikesänä on tarkoitus retkeillä lounais ja etelä-Suomessa. Ainahan on mukava pyörähtää Ruotsinkin puolella, siellä on hyvät tiet ja leppoisa ajotunnelma.  Pyörään en tiedä vielä tuleeko ketjun ja rattaitten vaihto, mitään oireilua ei ole ilmassa. Kumit ainakin menevät vaihtoon, harmittavasti ehkä parhaana ajokautena, täytyy kytätä sellainen roski-ilman kausi jolloin vaihtaa.

FLUNSSA JA TÄLLAISET AJOKELIT! 12.10.2018

SIINÄPÄ SE OTSIKOSSA!

Jopas se riepottelee. 27.9.2018

Kun oli kesä kuuma ja kuiva, näyttäisi syksytä tulevan kylmä ja märkä. Nyt on toistaviikkoa riepotellut vanhan ajan syksyiset tuulenpuhurit maisemia, vettäkin tulee vaihtelevia määriä. Ami ja Satu ovat urhoollisesti olleet.... niin Satu? pyörillä liikenteessä! F Kasi lepäillyt jopa navetan uumenissa.
Kyllä kyllä, Satu osti Vaasan Mustasaaresta pikkukonnan, kaksituhatta mallisen katetun Banditin. Ajettu noin 42.000 km. Siitä voi sanoa, saaressa pidetty, naisen ajama joka ei pyörää vie ulos jos vähääkään on sateen vaara. No ei nyt aivan, Kroatian reissunkin oli Suzuki tehnyt kevät kesästä! Mutta kyllä on siististi pidetty! Nyt toivoisi kelejä vielä,  että pääsisi katselemaan miten Suzuki tien päällä toimiin. Asteita tällähetkellä plus seitsemän hurja myrsky laantumassa.
Nyt on kahdeskymmenes yhdeksäs päivä, tuulet laantuneet, mutta kolme astetta on miinuksella.  Sen verran ollut kosteaakin, että aamutiet ovat taatusti liukkaat. Harvat rientäneet  talvirenkaitten asennukseen, voihan olla tämän jakson jälkeen vielä kuukauden verran hyviä kesäkelejä. Kovasti tekisi mieli kaksipyöräisellä tien päälle! Se on kumma, kun piti tuhlata viikkokaupalla mahtavia ajokelejä laiskuuteen, nyt tietenkin harmittaa. Renkaisiinkin näyttää jäävän pintaa niin paljon, että vaihto tulee kai ajokauden alettua, jos ei ilmat nyt syksyllä anna periksi ajaa niistä kulutuspintaa pois! 

Vakiopaikkoja on neljä! 8.9.2018

 Harvoin tulee otettua kuva Salen pihalla seisovasta Kasista. Ei liity vaikiopaikkojen kiertoon

 Ensimmäinen vakiopaikka. Gertrusbron levähdys alue.

 Viereisille rantakallioille on pykätty ponttoonilaitureita.

 Lämpöä kuvanotto hetkellä kaksikymmentä astetta.

 Vireä tuuli keinutti laitureita. Tuli aito veneilytunnelma tuossa päässä  seisoessa.

 Olisi jännää mennä tuota pitkin kovalla tormilla.

Toinen vakiopaikka:  Norpalla oli pysähtyneisyyden ajan tunnelma.

 Joskus täytyy verrata noiden saarten puun kasvua viidentoista vuoden ajalta.

Kolmas vakiopaikka.  Keväällä, ja tänäkin kesänä patokoski pauhasi komeasti, nyt oli hiljaista....

 Tällaisesta vesimäärästä ei ääntä lähde.

 Ei tarvitse tulvaluukkuja aukoa.

Neljäs vakiopaikka. Ohtakarissa liikkui moottoripyöriä, tämä menevä kuului parinkymmenen laumaan.

 F Kasi neljännen vakiopaikan vakiopaikalla.

 "Saaressa"  emme käyneet.

Toivottavasti lukema ei jää kesän viimeiseksi.

F Kasi oli saanut uudet öljyt ja putsarin, rengaspaineet tarkistettu ja lisätty, ketju voideltu, tämä kaikki jo viikolla.
Lauantaiksi teki ajoilmoista parhaan. Lämmintä, ei kuitenkaan liian kuumaa, pehmeä ilma, aurinko ohuen pilviverhon takana, asteita kaksikymmentäkaksi.
Äkkiä kamppeet päälle, pyörä liikenteeseen.  Visiiri raollaan kiihdyttelin Kokkolaan päin, vain vähän matkaa, kun käänsin koirakentälle. Siellä oli Petra ja Sanna. Vähän aikaa höpötettiin, kunnes tielle. Ajofiilinkiä ei tarvinnut hakea. Kasi hyökkäsi innolla muun liikenteen sekaan, pidin sopivat välit kanssakulkijoihin, se on paras turvallisuuden tae. Kokkola hujauksessa ohi, jatkoin kasitietä. Ennen Öijan risteystä kääntyi Laajalahdentie jonka muistin olleen öljysoraa, oikealle, en muista ajaneeni tien pätkää koskaan,  käännyin sinne. Arvelin sen yhtyvän Öijaan menevään tiehen jossakin vaiheessa.  Pito oli sopivan niljakasta, nyt tutui, että kumit reagoi tavallista paremmin pinnan laatuu. Johtuiko tarksitetuista ja lisätyistä ilman paineista, vaikka järki sanoisi asian olevan toisin päin, olen itsekin vähentänyt joskus soratielle mennessä paineita. Ei näköjään ole niin yksi selitteinen asia.
Löytyihän se Öijan tie muutaman kilometrin päästä. Seitsemän sillan tiellä käännyin vasemmalle. Odotin, millon alkaa Larsmon viima puhaltaa, turhaan sain odottaa. Ensimmäisellä vakiopaikalla oli lämmintä, ja tuulista. Seisoin ponttoonilaiturin päässä, annoin aaltojen keinuttaa sitä, ,eikä aivan hellästi kehto keinunut, tuli mukava merellä olon tunne. Jälleen tielle, etelää kohti. Kiertotie vie siltatyömaan ohi Krokhoman kentän vierestä Pietarsaaren ylpeyteen, kaksikaistaiseen liikenne ympyrään. Alajärvelle kehoitti menemään. Tottelinkin alkumatkan. Edsevöhön on tehty suureellinen liikenne liittymä, samanlainen kuin ennen, mutta lenkit kiertävät kaukaa...kaukaa... Olisiko pitkien veneiden kuljetus lobannt tällaiset ylisuuret liittymät. Ei taida meidän senaattorit koskaa saada tuollaisia etuja tälle seudulle,  etu mikä etu, osoittaa kylläkin asioiden ajamisen osaamista. Nautorin jälkeen käännyin melkein heti Kaustista kohti. Nyt en pysähtynyt ottamaan korkeasta rehutornista kuvaa, sehän ei kuulu vakiopaikkoihin. Tämä tie on hyvää pinnaltaan, eikä ole mutkilla rasitettu. Kolmekymmentä kilometriä taittää äkkiä tällaista baanaa pitkin. Kolmellatoista oli pientä ruuhkan poikasta, en hätäillyt ohittelemaan, rauhallisesti kruistailin Kaustista kohti. Kun selvitin kaksi liikenneympyrää, olimmekin Kasin kanssa menossa hyvää kyytiä Toholampia kohti. Liikennen oli vähäistä, sain ajaa aivan omaa vauhtia,   nirvana jälleen oikea sana. Koukkasin entisen Ali-Haapalan pihalta vanhasta tottumuksesta,  jotain elonmerkkiä näkyi auto seisoi pihalla, ja sisällä näkyi jokin liikkuvan. Ullavaan päin käännyin, ja loivia mutkia Kasi lähti lähes äkäisesti kallistelemaan. Pintakin on säilynyt vielä hyvänä,  parit kerrat jalkatapit muistutti hillinnän tärkeydestä.  Norpalle käännyin ennen Ullavan keskusta. Huonoksi on tämä tie päässyt. Viisikymppiä on paljon, toistuvien kissanselkien väistelyyn. Toinen  vakiopaikka.  Norpalla laitoin tauon pystyyn. Viestittelimme Anssun ja Amin kanssa jo häivähdyksen ensikesän retkistä,  jospa nyt Lounais-Suomi olisi ensimmäinen etappi! Lämpöä piisasi, eihän tästä henno mihinkään lähteä. Tien huono pinta pudotti pilvistä hienman alemmaksi. Tulihan se Kannuskin vihdoin, käännyin Toholampia kohti, olinhan äsken jo ajellut samaan suuntaan. Mutta nyt kääntyi suunta kolmannelle vakiopaikalle, Korpelan kuivalle padolle. Kolmas vakiopaikka. Muutamat kuvat, pohjapuolta Kannusta kohti. Jari näkyi kaahaavan mönkijällä peltoja pitkin, onhan se tuokin hupia, tai oliko jopa hyötykäyttöä...Kannuksesta Väliviirteen kautta kasitielle, Lohtajan kautta neljännelle vakiopaikalle Ohtakariin. Siellä muutamat kuvat. Lauma moottoripyöriä pöpisteli ohi kun olin parkissa vakiopaikalla. Kotiinpäin käännyin, näkä pani jättämään Karhinmutkat väliin, joten suoraan pyörä elosuojaan. Vaikka aikaa kului kilometrejä ei kertynyt mitenkään runsaasti, tämähän olikin tällainen  etapilta etapille ajosuoritus. Yksi kesän parhaita kumminkin.

Kumipäivitys 24.8.2018

KUMIPÄIVITYSTÄ TÄHÄN VÄLIIN

Jonkin verran alkaa huomaamaan kumien kulumisen, soralla enemmän. Sivuttaispitoa pikitiellä riittää rohkeuden loppumiseen ja ylikin asti. Uraherkkyyttä aikalailla. 

Kumipäivitystä :ajettu uudesta lähes tasan kymmenentuhatta km. Alemmasta kuvasta n. kahdeksan ja puolituhatta  km. 

Tässä takasesta samat luvut. 

Kuvia uskaltaa näyttää kotonakin, ei ole paljoa kallisteltu!  Mittarissa n. 48500 km.

Hmm..... Jos ei dramaattista kulumista tapahdu, nuo saavat tämän syksyn vielä pyöriä, jos paljon ajoja, otan Satasen liikenteeseen.  Seuraavat  kumit eivät ehkä ole samaa tyyppiä, F Kasi on hieman vierastanut näitä "kaseja". Entiset olivat paremmat, aivan loppuun asti!

Koira joka katsoo televisiota. 24.8.2018

Raahessa huomasin tankin vajenneen täydennystä vaille.

Taukokartano on tuttu, mutta jotenkin etäinenkin paikka!

Molemmpien siivillä pitäisi lennon onnistua, voi olla, patsaasta helpompi saada lentävä?

Syöttöpaikka, jossa kohtasin televisioriippuvaisen koiran!

Tämä näkymä ei ankeudestaan luovu, vaikka taivaalla riippuisi mitä!

Tuonkin auton valmistustaru on lopussa. Taustalla hääparin.... Dodge taisi olla?

Onko tuolla lennetty sitten viime näkemän...

Pitihän tämäkin kuva ottaa.

Päivikin hevoset eivät liikkuneet muutamaan minuuttiin milliäkään. 

 Riikkalla oli peltojälkikoe Ruukissa. Siinä yksi syy ajeluun lähtemiselle, vain syy. En edes reppua ottanut mukaan, mikkokin sai jäädä huilaamaan. Actionin toki kiinnitin kypärän laelle. Ilma oli tämänkesän tyyliin ajeluun kuin tehty. Hieman viilennyt keskikesästä, mutta lämmintä riittämiin. Yöllä oli satanut, joten happeakin riitti. Raahessa tankkasin, oli kolmesataa neljätoista kilometriä edellisestä Toholammin tankkauksesta. Kertoo, ajot jääneet luvattoman vähiin jälleen.  Taukokartanolla tankkasin kuskia, tai paremminkin, varatankkasin matkalle mukaan. Kuulin, että jäljet eivät olleet menneet toiveiden mukaan, päätin lähteä uusiin seikkailuihin, olinhan hieman myöhässäkin. Olin ajanut vanhaa tietä Siikajoelle, josta Siikajoen eteläpuolta Revonlahdelle. Pätkä oli mukavaa sorapintaa, tosin alla olevat Mezlerit eivät pidä lainkaan päällystämättömästä tiestä, toisin, kuin edeltäjänsä. 

Olin jättänyt kartatkin tarkoituksella kotiin, ajellaan eteenpäin, katsellaan sitten. Ruukki olikin seuraava tavoite, action päälle, menoksi. En tiedä, vaativatko alla olevat kumin jonkin verran lämpenemistä, kun tutui, että ajo alkoi parantua kilometrien karttuessa. Ruukissa käännyin Tuomiojalle menevälle tielle. Tuttua väylää tämäkin, täältä haimme Anssulle ensimmäisen Suzukin kohta parikymmentä vuotta sitten. Olihan se juhlaa. Yritin paikallistaa autotallin josta Suzukin Helken kanssa peräkärryyn lykkäsimme, MZ jäi orpona katselemaan, mihin kaveri lähti. Ei aivan sopivaa pihapiiriä sattunut näköpiiriin...  Aloin katsella paikkaa, missä voisi hyödyntää Taukokartanon ostoksia, helppohan sellainen on löytää pieni metrinen metsätien liittymä tuli kuin tilauksesta. Sivujalka alas, F Kasi ei suostunut seisomaan omillaan, vaan pisti kyljelleen. Olikin liittymässä salakavala pykälä pyörän jäädä lähes kymmenen senttiä alemmaksi, kuin sivujalan. Huolimattomasti pyörän päältä poistuminen teki hommasta selvän.  Ensin katse taakse ja eteen, näkeekö kukaan. Ei kai täällä korvessa? Sitten rivakka ote, kun vielä harmistuksen adreanaalia veressä siitä kiinni mistä saa, yllättävän kevyesti F Kasi nousi. Tälläsin sen parenmpaan kohtaan seisoskelemaan, toruin vähän itseäni, muodon vuoksi myös pyörää. Kaatumarauta ja F Kasin pieneen tölmimiseen suunniteltu rakenne estivät pienimmänkään naarmun ilmestymisen muistoksi hölmöilystä. Action tietenkin kuvasi koko performanssin. 

Aloin kaivella eväitä povesta ja tankkilaukusta. Harmitus oli hetkessä ohi, kun katselin maastoa, missä lippa tapahtunut, kynnys todella huomaamaton, mutta aina pitäisi tarkistaa kallistuskulma kun sivujalan alas tökkää. Lämmintä riitti, otin jopa ajotakin pois aterian ajaksi. 

Otsikkoon. 

Siinä syödessäni lähestyi edestäpäin mies ja koira. Koira matki vanhaa Ukkopekkaa puksuttaen epävarmuuttaan oudosta aterioijasta lyhyiksi haukun urahduksiksi. Lähemmäksi päästyään noutajan ja valkkarin risteytys huomasi ettei mitään vaaraa olekaan, sitten pitikin nuuskia oiken kunnolla. Huomasin heti pyörällä liikkeellä olevan koiran lenkittäjän kiinnostuksen F Kasia kohtaan, löysi Bemarin merkin sivumuovista, "no bemarihan se, minullakin on kasinelonen R-bmw työn alla, ollut jo kaksikymmentä vuotta, oikeastaan enää kun ilmat kumeihin...."  Olisiknkin ihmetellyt, jos ei näin olisi ollut. Kertoi vielä kun koirista tuli puhe, että velipojalla muutama seefferi. Näin niitä tuttavuuksia tehdään autiolla metsä taipaleella. Jos olisi tullut  soittamisesta kyse, varmaan löytynyt haitari tai kitara kotoa.  Kolmivuotiaalla koiralla oli kuulemma harrastuksena television katselu. Koiralla oma paikka, josta seuraa ruutua illasta iltaan, ei kuulemma tarvitse olla eläin-tai luonto-ohjelma, koira on kaikkiruokainen television katselussa. -  Paitsi Yle. (toimittajan kommnetti)

Niimpä jatkoivat matkaa eteenpäin. Minäkin aloin pistellä takkia päälle, kypärää päähän, toki hanskatkin käteen. Olin aamulla ottanut Scoth, it käyttöön, turha varotoimenpide, kesähanskoilla olisi pärjännyt. Kenties ravinto ja juoma tehneet tehtävänsä, mutta ajofiilinki iski koko voimalla kun nostelin kuutoselle hyväpintaisella tiellä. Mutkiakin muutama, ettei aivan automaattiohjauksella olisi pärjännyt., vaikka tuntui, että F Kasi nieli tätä tietä kuin juna. Olin moittinut kumien käytöstä tuolla ylempänä, nyt en löytänyt mitään moitittavaa, onko se tunne kuitenkin kuskin päänupissa, vai olisiko jossain muussa. Oikein odotin vähän vinkeämpää mutkaa kantattavaksi, hyvin kanttasi. 

Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen kääntelin kasitielle, vastatuuli oli kohtuullisen voimakasta, jopa navakkaa. Uskokoon kuka uskoo, mutta pleksittömällä vastatuuleen ajosta tulee juhlaa, on kuin ilmatyynyn päällä lepäilisi, kun antaa tuulen kannatella, kun vielä tankkilaukku on sopivalla hollilla nojata sitä vasten, en parempaa tiedä.  Autojakin kohtuullisesti liikkeellä. Jälleen huomio hyvistä ajotavoista, ovathan ne parantuneet huomattavasti sinä aikana, kun kakkoskausi moottoripyöräilyssä jatkunut. Puhumattakaan ykköskauden "anarkiasta"!

Kalajoen jälkeen koukkasin Hiekkasärkille, ajattelin muiden vuosien kokemuksella, - autio ja tyhjä- Onneksi olin väärässä, merellä näkyi leijalautailijoita, jostakin kuului jonkin autokisan ääniä, ihmisiä muutenkin liikkeellä, hääseurue valmistautui Merisärkkäin pysäkiltä lähtöön kuusikymmen luvun amerikanraudan kyydissä. Laitoin actionin päälle, kurvasin Tapiontuvan risteyksen kautta kasitielle, käännyin lentokentällä, jossa parit kuvat. Tänne kääntymiseen houkuttaa pari täysvinkkeli mutkaa, jos jalkatapin päät uhkaa ruostua, täällä sen voi korjata, jopa laillisessa vauhdissa! Hääauton saavutin Rahjan jälkeen, kilkuttimet olvat säilyneet vielä perään asennetun narun päässä. Seurailin autoa vähän aikaa, mutta ajatus purkin saamisesta vaikkapa sääreen ei kiehtonut, no eihän alumiini purkki olisi ehkä edes tuntunut. Ohitin kuitenkin  seurueen. Systeemiltä käännyin Ohtakaria kohti, siellä otin muutamat kuvat jälleen... jälleen... Lämpötila pysyi vakiona manner /meri. Takaisin taasen vastatuuleen, mitä metsän keskellä pystyi havannoimaan. Eihän tätä malta lopettaa lainkaan, no,  Karhin mutkat vielä, äkkimutkassa tulikin mukava kallistus, jalkatapin ruosteet taisivat karista. Äkkimukta ei kuitenkaan ole mikään ihanteellinen kanttauspaikka, ehkä jokin kierteinen pinnan kaltevuus hämää. Ajoin Marinkaisissa jälleen merenrantatietä, nyt tuntui soralla, ettei mitään pitovaikeuksia, ihmettelin edellisen kerran ylivarovaisuutta. Muutamat kuva Päivikin hevosista, olisi voinut käyttää vaikka kuinka pitkiä valotusaikoja, hetken tuli mieleen hevospatsaat! Kasitien kautta päätin tämän puolivälistä käyntiin lähteneen ajelun kotielosuojaan kello puoli neljä! Kaikki paitsi moottorip......

Haapajärvellä Speedway kisoissa poikien kanssa. 5.8.2018

 Toholammilla tankkasin muutaman litran. Ami ja Anssu välttelivät samaa huoltamoa.

Oli tannoin ryhmä Jamaanveot, josta tuli Herrasmiesräyhäpyöräilijät. Valitettavasti joutuu jättämään tuon oli sanan sille kuuluvalle paikalle.
Mutta Anssu ja Ami ovat innokkaita lähtemään kun vain aihetta löytyy.
Nyt aiheena Haapajärven speedway kisat! Puolenpäivän aikaan starttasimme Amin kanssa Pörkkiöstä, ilma kuin silkkiä, pieni aavistus, voipi tulla lämmin kisaa seuratessa! Anssu oli jo valmiina odottamssa, Luke elementissään kun pyöriä enemmälti, toki F Kasi vei   suurimman huomion..... Niin olin näkevinäni? Teimme treffit Lampin huoltoasemille, pojat tankkasivat kirjain asemalta, minä Seolta. Matkaan tankit täynnä, ainakin menovesi riittäisi. Lestijärven kautta kertoi mikko suotuisan reitin. Tällä kertaa tottelin. Samon pojat. Sykäräisten mukavaan kahvilaan toki poikkesimme, Anssu tarjosi makoisat munkkikahvit, ja minua pisti ajotakin kaulukseen jäänyt ampiainen, sormeen! Eipä saanut suuria tunnekuohuja aikaan, ampiais immuunille... Ennen Lestijärveä vasemmalle, Vokkari paku alkoi vetää letkaa, vetikin hurjaa vauhtia, aloin epäillä josko auton sisällä olisi sinitakkisia, moottoripellin alla ainakin hevoisia! Luovuin peesistä vapaaehtoisesti. Ami oli tuumaillut juomakaupan tarvetta olevan, käännyin Reisjärven Prisman pihaan, Pojat ehtivät kadota kuin kaste maahan. Ostin juotavaa. Eiköhän siellä kisapaikalla ole partio kasassa. Lähetin kuitenkin viestin etappi Myllylällä. Eivät olleet lukeneet. Ajo oli  kevyttä, takana jo sen verran kilometrejä, että alkukankeudet poissa, vaikka tänä sunnuntaina ei edes niitä ollutkaan. Ei näkynyt Myllylällä, mutta näkyi kisapaikan vallin päällä johon F Kasin tormuutin muiden pyörien joukkoon. Lämmin oli! Tuttu risiiniöljyn haju tuli heti sieraimiin, oli jokin nostalgiasta pitävä kai lorauttanut sitä öljyn sekaan. Aivan samalla lailla tankoväärässä painelivat menemään kuin silloin ennen, erotuksella, että vauhti maarataan verrattuna oli vaatimattomampaa, ja pyörät huoliteltuja myös ulkonäöltään. Mutta käyntihäiriöitä tuntui olevan perintönä seitsemänkymmen luvulta aivan tarpeeksi. Olimme sopineet koiraporukan kanssa palaverin, joten jouduin lähtemään kesken pois. Pojat aikoivat vielä jäädä. Anssu kohteliaana miehenä sieppaksi Kasin rivistä, käänsi sen ja ajoi alas rinnettä, jossa pyörä odotti kun köpöttelin se luokse. Tällaista palvelua harvat saa! Kiitos poijaat! Känntelin tielle, tuuli vilvoitteli jonkin verran kun ajelin rannikkoa kohti. Tätä tilaa voisi jatkaa loputtomiin, Mikko kuitenkin huomautti Nivalan liikenneympyrässä - poistu kolmannesta liittymästä- tottelin. Ajelin Kalajoen laaksosta ylämäkeen kuutosella, tässä on hyvä testata pyörän vääntöä. Kierrokset neljääntuhanteen, jos laskevat on väännössä vähän toivomista. F Kasin neulat eivät värähtäneetkään kun pyörä paineli mäen päälle. Koska en ollut ottanut Kasista yhtään kuvaa pysähdyin  tienvarressa olevalle pysäkille, poistin tämän epäkohdan. Kotiin ajelin mahtavissa fiiliksissä,  perillä noin puoli neljä. Pojat olivat katselleet vielä jonkin aikaa ajoja, yksi ohitus kirjaantui tapahtumiin. Mutta tunnelman takia näihin mennään. 
Kiitoksia matkaseurasta, lisää tällaista.

 Kerran saivat sukkanauhan poikki.

 Rata oli  kunnossa, jos voimaa riitti, pysyi hyvin föliysä, oli muutama löysäkin kone, jälkipään valvojia!

 Kaarteissa kallistettu 330 metrin rata.

 Pyörät ovat kuin karamelleja, kun vertaa Koposen, Naskalin ja kumppaneitten laitteisiin.

Todiste, että F Kasilla liikkeellä, jossain Nivalan ja Sievin välillä.

Vähitellen wanhanaikaista maakuntapyörittelyä. 2.8.2018

Tämä on keskiviikko illalta, sadepilviä jossakin Kälvän seutuvilla.

Kyllä se Kannuksen taajama F Kasin takaa häämöttää, sadepilvet jo paljon lähempänä.

Hillilässä tie oli märkä, samoin Kajaanitie Kannuksesta Eskolaan. Ylivieska oli kuiva.

Pahkalan ja Pöntiön välillä tuli kypärän sisälle savun hajua, ajaessa katselin, että savua! Tuo on kyllä sumua.

Tähän toppasin ihastelemaan illan rauhaa, lämpö oli kohonnut Raution lukemista, oli mahtava fiilinki.

Tässä torstain ajon aloitus. Keto on kulottunut kuivuudessa, ajattelin, jospa sitä sadetta saisi tänne kun kävisi härnäämässä.

Kolmellatoista alkoi löytyä pilviä, arvioin Kaustisilla satavan.

Arvio oli väärä, Alavetelissä oli satanut, satoi muutaman kilometrin päässä Kaustisille päin.
Tankkasin.

Viisikymppiä lähestyy kovaa vautia, nämä maakuntakierroksetkin avittaa sitä.

Gertrusbron vakiopaikalla oli mukavan lämmin.

Aina vain enemmän tykästyn tuohon tankkilaukkuun!

Aivan huomaamatta ovat pienet maakuntakierrokset kuihtuneet melkein olemattomiin, jotenkin tykästynyt pitkien matkojen retkeilyyn. Eihän se näin voi olla, mikäs sen mukavampaa, kuin parinsadan kilometrin iltalenkki hyvässä seurassa, ja ilmassa. Nyt seuraa edusti BMW F 800 R.
Keskiviikkona polkaisin tielle vähän ennen kahdeksaa illalla. lämpöä lähemmäksi kolmekymmentä astetta. Kannukseen ajelin Himangan kautta, Hillilässä tie pätkän märkää, Kannuksessa enemmän. Kääntelin Sieviin päin, mutta poikkesin Eskolan kohdilta Yliveskaa kohti. Savelaan  risteyksestä suoraan, sitten kulma vasemmalle Niemelän kylää kohti. Pesin visiirin ennen kulmaa. Vasten aurinkoa ajelin mukavaa maalaismaisemaa, aurinko ei haitannut nerokkaan, "maalarinteippi aurinkovisiirissä" keksinnön ansiosta. Rautioon käännyin, kylä oli hiljainen, ajelin rauhallista vauhtia sen läpi. Ilma jäähtyi huomattavasti, Kasin mittari ihmetteli tällekesälle outoja lukemia plus 20! Täällä oli satanut aina pienissä pätkissä. Ajelin hiljalleen Himankaa kohti, hienoinen savun haju tunkeutui kypärän alle, pysähdyin pari kertaa nuuhkimaan, tuloksetta! Ajelin kuuttakymppiä hiljaisessa kesäillassa, sumua nousi pienistä neva plänteistä, lämpötila alkoi kohota jälleen kesän tuttuihin lukemiin. Huonopohjainen öljysora, vähän rämeinen maisema ja ajofiilinki aivan pilvissä! Kotiin tulin puoliyhdeltä toista. Tiesin, tästä se lähtee!


Niin tekee, torstaina tienpäälle jälleen. Olin nostalgisissa tunnelmissa, puin vanhemman Sinisalon päälle! Vuorittomana hyvä valinta. Ajelin biskobin kautta Jyväskylän tielle, siellä näkyi tummia pilviä! Luodossa oli vesibussi uponnut, päätin käydä sielläkin päin, kunhan tarkistan pilvien sijainnin Kaustisten suunnalta. Alaveteliin tein stopin, samalla tankkasin. Ukkonen metus ahkerasti jossakin Seljesen päällä. Vanha Sinisalo ei ole enää mikään myrskybongarin takki, joten en edes harkinnut pilvien alle menoa. Nyt voisi kysyä, mitä siitä, kun lämpöä oli lähtiessä kolmekymmentä viisi astetta. Ennätys, mitä olen koskaan pyörän mittarista lukenut. F Kasin mittari on lahomaton. Mutta, mutta tällä oli kaksikymmentä astetta märkää ilmaa joka puolella! Ajelin Kokkolaa kohti, Korkeahuhdalla jo kaksikymmentä kahdeksan astetta, tuntui kuin ajaisi jättimäistä nuotiota kohti! Kirkonmäen kautta Vaasantielle, Kruunupyystä Öijaan, Gertrusbroossa tein muutaman kuvan jälkeen U-käännöksen. Mitäs tännen ededmmäksi, kun pohjoisessa näkyi mielenkiintoisia pilvimuodostelmia. Sanoin Kasille, - nyt taisimme kastua-! Mitä vielä, niin laimenivat törskypilvet tavallisiksi kuiviksi pilviksi. Niitä oli kyllä paksusti päällä, ei vain tippaakaan tullut vettä alas. Karhin kautta fiilistelin kotiin, toinen erilaisilla lämpötiloilla ja säätyypeillä höystetty maakuntaretki päättyi mahtavissa tunnelmissa. Tätä täytyy saada lisää!

Kyläpyörteilyä. 28.7.2018

 Joka kesä parikertaa tällainen kuva.

 Kun valo tulee myötäiseksi, kuvakin haalistuu.

 Kirkosta ei ole pitkään aikaan  tullut otettua kuvia.

Jätin musavalkoisiksi, koska en pidä kontrastittomasta värityksestä uuden maalauksen jäljiltä.

Tuumailin pientä ajelua, kun asiaakin asiamies postiin. Ajopuku kuitenkin päälle, matkaan. Lämmön tunsi heti, kun vedin pyörän pois elosuojasta. Liikkeitten piti olla harkittuja, ettei hiki  yllättäisi. Ketjun voitelin ulkona. Tien päällä oli mukava hujutella lämmön sisällä, joka tätä moittii, saa moittia. Ohtakarin tie oli täynnä suunnistajien autoja, vilahtipa niiden välistä rastin hakijoitakin. Varovasti eteenpäin F Kasi. Ohtakarissa lämpö laski pari kolme astetta,kuitenkin yli kahdenkymmenen.. Uimareiden autoja vasta kourallinen, varmaan parintunnin kuluttua tienvarret täynnä. Tällainen lämpö latistaa maisemaa, se niitä vähiä miinuspuolia. Kuvia ei tahdo saada kunnollisia. Takaisin ajelin varovasti, poikkesin pienen mutkan kautta kirkonmäelle, kirkosta parit kuvat. Sitten Karhintien mutkiin, rauhallista vauhtia ajelin, nautin! Konttilan risteyksestä käännyin merenrantatielle, vanhan koulun nurkalta takaisin pikitielle. Kuiva sora on aivan pitelemätön alusta, pieni kaasunkääntö saa perää sivulle, pitoa ei vähääkään. Pikitiellä kuitenkin normaali. Kaksikymmentä viisi astetta kertoi Kasin mittari, kun ajelin kotiin Koivistonperän tien kautta. Lyhyt, mutta mukava lämpölenkki!