Vähitellen wanhanaikaista maakuntapyörittelyä. 2.8.2018

Tämä on keskiviikko illalta, sadepilviä jossakin Kälvän seutuvilla.

Kyllä se Kannuksen taajama F Kasin takaa häämöttää, sadepilvet jo paljon lähempänä.

Hillilässä tie oli märkä, samoin Kajaanitie Kannuksesta Eskolaan. Ylivieska oli kuiva.

Pahkalan ja Pöntiön välillä tuli kypärän sisälle savun hajua, ajaessa katselin, että savua! Tuo on kyllä sumua.

Tähän toppasin ihastelemaan illan rauhaa, lämpö oli kohonnut Raution lukemista, oli mahtava fiilinki.

Tässä torstain ajon aloitus. Keto on kulottunut kuivuudessa, ajattelin, jospa sitä sadetta saisi tänne kun kävisi härnäämässä.

Kolmellatoista alkoi löytyä pilviä, arvioin Kaustisilla satavan.

Arvio oli väärä, Alavetelissä oli satanut, satoi muutaman kilometrin päässä Kaustisille päin.
Tankkasin.

Viisikymppiä lähestyy kovaa vautia, nämä maakuntakierroksetkin avittaa sitä.

Gertrusbron vakiopaikalla oli mukavan lämmin.

Aina vain enemmän tykästyn tuohon tankkilaukkuun!

Aivan huomaamatta ovat pienet maakuntakierrokset kuihtuneet melkein olemattomiin, jotenkin tykästynyt pitkien matkojen retkeilyyn. Eihän se näin voi olla, mikäs sen mukavampaa, kuin parinsadan kilometrin iltalenkki hyvässä seurassa, ja ilmassa. Nyt seuraa edusti BMW F 800 R.
Keskiviikkona polkaisin tielle vähän ennen kahdeksaa illalla. lämpöä lähemmäksi kolmekymmentä astetta. Kannukseen ajelin Himangan kautta, Hillilässä tie pätkän märkää, Kannuksessa enemmän. Kääntelin Sieviin päin, mutta poikkesin Eskolan kohdilta Yliveskaa kohti. Savelaan  risteyksestä suoraan, sitten kulma vasemmalle Niemelän kylää kohti. Pesin visiirin ennen kulmaa. Vasten aurinkoa ajelin mukavaa maalaismaisemaa, aurinko ei haitannut nerokkaan, "maalarinteippi aurinkovisiirissä" keksinnön ansiosta. Rautioon käännyin, kylä oli hiljainen, ajelin rauhallista vauhtia sen läpi. Ilma jäähtyi huomattavasti, Kasin mittari ihmetteli tällekesälle outoja lukemia plus 20! Täällä oli satanut aina pienissä pätkissä. Ajelin hiljalleen Himankaa kohti, hienoinen savun haju tunkeutui kypärän alle, pysähdyin pari kertaa nuuhkimaan, tuloksetta! Ajelin kuuttakymppiä hiljaisessa kesäillassa, sumua nousi pienistä neva plänteistä, lämpötila alkoi kohota jälleen kesän tuttuihin lukemiin. Huonopohjainen öljysora, vähän rämeinen maisema ja ajofiilinki aivan pilvissä! Kotiin tulin puoliyhdeltä toista. Tiesin, tästä se lähtee!


Niin tekee, torstaina tienpäälle jälleen. Olin nostalgisissa tunnelmissa, puin vanhemman Sinisalon päälle! Vuorittomana hyvä valinta. Ajelin biskobin kautta Jyväskylän tielle, siellä näkyi tummia pilviä! Luodossa oli vesibussi uponnut, päätin käydä sielläkin päin, kunhan tarkistan pilvien sijainnin Kaustisten suunnalta. Alaveteliin tein stopin, samalla tankkasin. Ukkonen metus ahkerasti jossakin Seljesen päällä. Vanha Sinisalo ei ole enää mikään myrskybongarin takki, joten en edes harkinnut pilvien alle menoa. Nyt voisi kysyä, mitä siitä, kun lämpöä oli lähtiessä kolmekymmentä viisi astetta. Ennätys, mitä olen koskaan pyörän mittarista lukenut. F Kasin mittari on lahomaton. Mutta, mutta tällä oli kaksikymmentä astetta märkää ilmaa joka puolella! Ajelin Kokkolaa kohti, Korkeahuhdalla jo kaksikymmentä kahdeksan astetta, tuntui kuin ajaisi jättimäistä nuotiota kohti! Kirkonmäen kautta Vaasantielle, Kruunupyystä Öijaan, Gertrusbroossa tein muutaman kuvan jälkeen U-käännöksen. Mitäs tännen ededmmäksi, kun pohjoisessa näkyi mielenkiintoisia pilvimuodostelmia. Sanoin Kasille, - nyt taisimme kastua-! Mitä vielä, niin laimenivat törskypilvet tavallisiksi kuiviksi pilviksi. Niitä oli kyllä paksusti päällä, ei vain tippaakaan tullut vettä alas. Karhin kautta fiilistelin kotiin, toinen erilaisilla lämpötiloilla ja säätyypeillä höystetty maakuntaretki päättyi mahtavissa tunnelmissa. Tätä täytyy saada lisää!