Tuumailin pientä ajelua, kun asiaakin asiamies postiin. Ajopuku kuitenkin päälle, matkaan. Lämmön tunsi heti, kun vedin pyörän pois elosuojasta. Liikkeitten piti olla harkittuja, ettei hiki yllättäisi. Ketjun voitelin ulkona. Tien päällä oli mukava hujutella lämmön sisällä, joka tätä moittii, saa moittia. Ohtakarin tie oli täynnä suunnistajien autoja, vilahtipa niiden välistä rastin hakijoitakin. Varovasti eteenpäin F Kasi. Ohtakarissa lämpö laski pari kolme astetta,kuitenkin yli kahdenkymmenen.. Uimareiden autoja vasta kourallinen, varmaan parintunnin kuluttua tienvarret täynnä. Tällainen lämpö latistaa maisemaa, se niitä vähiä miinuspuolia. Kuvia ei tahdo saada kunnollisia. Takaisin ajelin varovasti, poikkesin pienen mutkan kautta kirkonmäelle, kirkosta parit kuvat. Sitten Karhintien mutkiin, rauhallista vauhtia ajelin, nautin! Konttilan risteyksestä käännyin merenrantatielle, vanhan koulun nurkalta takaisin pikitielle. Kuiva sora on aivan pitelemätön alusta, pieni kaasunkääntö saa perää sivulle, pitoa ei vähääkään. Pikitiellä kuitenkin normaali. Kaksikymmentä viisi astetta kertoi Kasin mittari, kun ajelin kotiin Koivistonperän tien kautta. Lyhyt, mutta mukava lämpölenkki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti