MAANANTAI 21. ELOKUUTA 2017
Lähikuva muutoksesta. Kotona poistin kiinnikkeet.
Kaunis sunnuntai aamu, odottelin Amin tuloa lähteäksemme pienelle retkelle. Hetken arvoimme suunntaa, Sitten päätimme kiertää Reisjärven! Matkaa teimme Kannus - Toholampi linjalla, kääntelimme Lampin kirkolta pohjapuolen tielle. Sehän on kesäisin täysiveristä maisematietä. Pysähdyimme ottamaan kuvia. Ilma oli niin mukavan lämmintä, että päätimme käydä kaupassa josko löytyisi juomaa mukaan otettavaksi, edellytyksellä, jos sellainen aukinainen löytyisi. Sykäräisten Jarin valinta oli kiinni. Pieni koukkaus Finn Springin pihalle, sekin oli kiinni! Oikaisimme pienen mutkan kautta Lestijärvelle menevälle tielle. Lestijärvellä ajelimme kylän kautta, mutta ei ollut täälläkään putiikit auki. Yli-Lestiltä käännyimme Reisjärven tielle, joka hetken kuluttua muuttui soratieksi. Uudet Mezlerit eivät pahemmin hätkähtäneet pinnan muuttumisesta, enkä minäkään. Ami katosi peileistä kuvaamaan jotain vanhaa talonrötisköä. Ajelin hiljalleen Reisjärvelle, pysähdyin Pitiputaalle johtavan tien risteykseen. Katselin kartasta, että Reisjärven kierto ei paljoa vaadi. Ami tuli, lähdimme toteuttamaan reissun teemaa, äkkiä se olikin hoidettu, olimme jälleen samassa risteyksessä. Amin mukaan Susisaaressa olisi kahvipaikka auki, niin myös oli. Iso kartanomainen talo muutettu ravintolaksi, ympärillä mökkejä vuokrattavaksi. Ami tarjosi päivän erikoisen, erikoisen iso olikin muhkeasta mansikka kakusta leikattu palanen, molemmille samanlaiset. Maistuivat hyvältä kahvin kanssa. Täältä sai myös muuta nestettä. En ollut pitänyt keulaan laittamasta alkuperäisestä pleksistä aikoinaan, enkä pitänyt nytkään, vaikka mustaksi tuunattuna oli mukavan näköinen. Otin sen pois, nakkasin takalaukkuun! Kävimme Susisaaren tien päässä kääntymässä. Laitoin Actionin käymään. Kun pääsin Sieviin johtavalle tielle, jossa saattoi nostaa nopeuden lähelle sataa, tajusin heti, että nyt oli jälleen moottoripyöräily sitä mitä sen pitää olla. Ei turhia huminoita pleksin yli, eikä pyörteitä. Alkoi ajojuhlat! Ami oli päättänyt käydä Kiiskilässä kuvaamassa vanhan talon, pysähdyin tienviereen, laitoin actionin pois päältä. Hiljalleen nautiskelin matkan teosta, nakupyörällä ajo tuntui tämän hetken tilanteessa juuri sopivalta. Voi olla, että ensikesänä toinen mieli..... Ami jo odotteli Kajaanitien t-risteyksessä. Tummimme tehdä pieniä Sievi kierroksia, täällähän teitä riittää. Ajelimme ristiin rastiin, oli vähän soraakin, eikä mitään helppo tien pätkä Markkulassa. Kieli keskellä suuta sai taiteilla todella pehmeällä ja liukkaalla alustalla. Pito oli nollissa, jos vähääkään hellitti vauhtia. Pari kolme kilometriä riitti tätä tienpätkää, nolla perään, olisi päivän punttisali treeni ollut siinä! Sille, joka salilla käy... Sievistä Rautioon, jossa jatkoimme kyläteiden perkkaamista. Täällä olikin päällysteet kunnossa. Sitten olikin siirtymien kotipuoleen, mukava reissu mukavassa seurassa loppui noin kello viisitoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti