maanantai 21. elokuuta 2017

Venetjoen tekojärvi. 20.8.2017













 Hetki ennen Kasin käynnistystä.
 Norpalla  vanha meininki, ei ketään muita kuin mina ja Kasi.
 Tässä siisti koivukuja Halsuan Ylikylässä.
 Evästyspaikka tutulla taukopaikalla Halsuan tien risteyksen lähettyvillä.
 Nälkähän oli tullutkin jo.
Norpalla join aamukahvit.
 Venetjoen tekojärven "ulappaa".
Pengerrys oli vajaa kymmenen metriä korkeaa.

Ajofiilinkiä pukkasi päälle heti sunnuntai aamusta. Ilma myöskin kertoi, nyt äkkiä tien päälle! En pannut tippaakaan vastaan. Tein eväät, yhden aterian ja kahvia sekä kotikaljaa juomaksi. Näillä jaksaa  koko päivän. Mukana uutuutena pieni tankkilaukku, F-Kasiin tehty. Sen tarkoitus on kuljettaa välttämättömät, silmälasit, kamera, visiirin pesuaineet, kartta ym. Ei mikään tilaihme, mutta korvaa takalaukun tavallisilla matkoilla. Laiton kuitenkin takaboksin kiinni, koska eväsreppua en viitsinyt selkään laittaa. Systeemillä tankkasin, Himagan kautta Kannukseen, Rekilän tietä Norpan järvelle, jossa ensimmäinen pysähdys. Vähän ennen Rekilän risteystä ryntäsi ajokoira oikealta tiheästä puskikosta tielle, vedin liinat kiinni, absit tärähtivät kunnolla. Koiran perässä roikkui nolon näköinen metsämies, oli autokin syvemmällä, huomasin, koira kai ryntäsi heti kun luukku aukesi silmittömästi vapauteen. Ei edes tiukka tilanne. Norpalla ottelin kuvia ja join reissun ensimmäiset kahvit. Alkoi olla menemisen meininkiä. Loivat mutkat Ullavasta Kauhavan tielle ovat saaneet kunnon päällysteen, nautittavaa oli kurvailla sopivalla nopeudella näitä pehmeitä kaarteita. Oikealle käännyin kun tulin t- risteykseen. Ali-Haapala entisessä ankeudessaan, ei mitään toimintaa, pussit lepatti mittareitten päällä. Käännyin Halsualle. Tässäkin oli mukavia loivia mutkia alkumatkassa. Mezlereiden pito tuntuu olevan jopa liioteltua näihin vauhteihin, mutta hyvä näin. Halsualta jakoin Perhoon päin liikenneympyrästä. Ylikylässä kuva komeasta koivukujasta. Ajelu satoisassa maalaismaisemassa tällaisella ilmalla on melkein sanoin kuvaamatonta, paras jättää tuo melkein pois! Minkäänlaista suunnitelmaa reitistä ei ollut. Mutta sitten alkoi hivuttautua ajatus, Meriläisen risteys? Missä Venetjoen tekoallas on? Niillä täytyy olla jokin yhteys? Ajelin kolmelletoista, ruoka-aika alkoi olla käsillä. Pysäköin tutulle mastolle Halsualle menevän tien varteen. Kyllä ruoka jo nyt maistuikin! Sinne tekojärvelle nyt on päästävä. Onhan minulla kartta! Katselin, että Meriläisen tieltä sinne mennään. Reipasta vauhtia ajelin Halsualle, kilometrin verran Köyhäjokea kohti, käännös oikealle Meriläisen viitan mukaan. Tähänkin tiehen oli tehty mukavia mutkia, mutta ne olivat melkein kaikki asutuksen keskellä, joten kanttailut sai jäädä. Muutaman kilometrin kuluttua näkyikin Venetjoen tekojärven viitta, olin oikealla reitillä, vaikka vasempaan piti kääntyä. Nyt alkoi sora-osuus. Vauhtia olisi voinut pitää vaikka kuinka korkeana, mutta mitä järkeä siinä. Ajelin rauhallisesti altaan valleille saakka. Jätin pyörän parkkiin, kamera kädessä kiipesin vallin päälle. Tämä se nyt oli. Ei mitään suuria tunteita herättävä järvehkö! Muutama saarikin näkyi. Valli kiersi rantoja, haulikot paukkuivat merkiksi sorsastuksen alkamisesta. Äkkiä oli tekojärvi katsottu. Takaisin ajelin rauhallista vauhtia. Köyhäjoelle jälleen, mutta vain läpiajona. Vasemmalle Kaustista kohti. Päätin ajella Seljesen mutkatien, jospa olisi pinta täälläkin tasoittunut! Kyllä, uutta pintaa oli laskettu, eikä keväällisiä pomppujakaan pahemmin löytynyt. Tällä tiellä on muutama kiperä mutka, kaksi pitkää kirraavaa, ja keskellä kylää  melkein yhdeksänkymmen asteinen. Mukava tie. Seljesen tienhaaran jälkeen kiersin kapulaa vähän reippaammin, mieleen juolahti, että alla olevat renkaat taitavat olla suvaitsevaiset ten pompuille ja kuopille, en ollut asiaan kiinnittnyt tältä kantilta huomiota, olin ajatellut, että tiet ovat tasoittuneet, ehkä syytä molemmissa. Takaisin ajelin Karhin kautta, tietenkin. Hienoissa tunnelmissa kotiuduimme minä ja Kasi puoli neljän aikaan.

ps. Remonttia tehdessä tarttui käteeni Satasen tankkilaukku, sehän oli ollutkin Kasin mukana jo muutamat reissut, mutta jos tämänkin pohjaan saisi tuollaisen pikalukon kuin tuossa pienessä laukussa niin...... Paikkakin olisi valmiina, Satasen bensatankin korkin kohta. Laukkuhan on melkein rajattoman iso, kun kaikki kerrokset ovat käytössä. Tilasinkin heti R-M Heinolta kiinnityspisteen laukulle, se lähtee mukaan kun pitempää reissua tehdään, joko Satasella tai Kasilla.

Ei kommentteja: