Raippaluotoon ja takaisin. 6.8.2017

Tänä kesänä on tapahtunut ensimmäistä kertaa, että ajaminen on maistunut niin hyvältä, ettei ole ehtinyt  blogia kunnolla päivittää. Sehän tietenkin on positiivinen juttu, kirjoittaa aina ehtii, mutta ajaminen on eri juttu! Viikko sitten kävimme Amin kanssa Reisjärven suunnalla, silloin oli myös Pietarsaaren seutu ehdolla. Satanen oli nyt ajovuorossa, saisi ojennella koipiaan tämän pyhän ajan. Tankille suhistelin viidentoista asteen mukavassa pehmeässä lämmössä. Eväitä en tällä kertaa ottanut mukaan. Lähdin vanhan tien kautta Marinkaisia kohti. Mukavalta tuntui Satasella kallistella äkkimutkia, hyvin taipuu iso pyörä niihin. Karhissa pysähdyin, soitin Amille, jos kiinnostaa voitaisi vähän ajella. Aamupalan aikoi haukata ennen tien päällä lähtöä. Minä ja Satanen kiersimme sillä aikaa Kälviän kautta Ruotsalolle. Siellä ei ollut ketään. Arvasin mistä Hondamiehen löytäisin. Peitson huoltoasemalta. Näin kävi. Tuumailimme, että Ami vetää ainakin alkumatkan pienempiä teitä pitkin. Pietarsaaren uusi Abc olisi etappi paikka. Seitsemää siltaa pitkin matka taituisi alle puolen tunnin, nyt saimme kulumaan lähes kaksi tuntia, mukavia teitä on määrättömästi täälläkin päin, kun vähääkään poikkeaa pääväyliltä. Abc,llä ostimme kahvit, eikä Ami ollut ehtinyt sitä aamupalla kotona syödä. Minä investoin huoltoasema laseihin, kun omat ajossa mukana olleet jäivät Kasin takalaukkuun! Täällä istuessa oli seuraavakin etappi alkanut varmistua. Raippaluodon Kompassi! Lähdimme tielle, nyt oli Satanen keulassa. Kävin pienen kiepahduksen Permon liikenneympyrässä, pitihän tämä Pietarsaaren ihme korkata ympäri ajetuksi.

 Näillä kaveruksilla olimme liikenteessä. Kertooko Satanen katteen vaikutuksesta ajofiilinkiin tai mitä....

 " Pastorinmäkihän se siinä. Ami on jo päällä.

Oravaisten taistelun muistomerkki aluetta.

 Oravaisten taiselukenttää, muutama tuhat miestä kylmeni lyhyessä ajassa noilla seuduilla, ei tiedetty vielä sissisodasta mitään, jos olisi, ei tappioita läheskään niin paljon kuin tiheissä riveissä hyökätessä, tai paetessa.

 Tässä tuon surkean taistelun muistomerkki.

 Vakavana ovat Honda ja Satanenkin.

 Valmistauduimme huolella ylittämään Raippaluotoa mantereesta erottavaa salmea, olihan siihen siltakin rakennettu, auttamaan saareen pääsyä.

Amin onnistunut foto, ajaessa. Tuuli oli kova, mutta ei  riepotellut menomatkalla. Tullessa oli laitavastainen, ei sekään pahempaa paniikkia aiheuttanut.

Kun olimme kunnialla selvittäneet kaksikaistaisen ympyrän, otimme suunnan Nyykaapia kohti. Emme kuitenkaan sinne ajaneet, annoin Sataselle käskyn kääntyä Pännäisten mutkatielle. Sen kuopat olivat hieman tasoittuneet keväästä, joten saimme kallistellakin vähän, hyvin vähän..... Kasitien yli Pännäisiin, jossa jyrkkä oikea Kortesjärveä kohti. Kauaa emme tällä tiellä viihtyneet, käännyin Forsbyn jälkeen Nybrännin tielle. Sen loivia mutkia oli mukava Satasella viiletellä, routa vain oli tälläkin turmellut tien pintaa. Hiljalleen kruisaillen ohitimme Purmon ja Lillbyn kylät, Purmostakin voi nyt sanoa, kylät. Jepuan tielle poikkesimme kun sen aika tuli. Viivasuoraa baanaa lähdimme etelää kohti, sitten loppui päällyste. Kuten aina ennenkin tällä tiellä. Nyt oli jokin kunnostus menossa, muutaman sentin sorakerros oli möyhennentty antamaan pientä arbeetteria ajamiseen. Kolmonen päälle, Satasen kapeat renkaat pureutuivat mukavasti alustaan, oli helppo ohjailla paikka paikoin liukkaalta tuntuvalla alustalla. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin tämäkin soratie osuus. Pian olimmekin Mirkan lähistöllä olevalla Abc asemalla, tankkasimme. Sanoin Amille, että pysähdyn kuvaamaan "pastorinmäen" niinkuin aina ennenkin. Sen myös tein. Ami tutki itse mäkeä tarkemmin. Ajelimme Oravaisiin. Täällä on Oravaisten taistelukentät Suomen sodan ajalta. Kurvasimme jälleen kerran katsomaan tätä hullua paikkaa. Paikassa ei mitään vikaa, mutta tapahtumat olivat järjen vastaisia. Niille on pystytettu iso muistomerkki läheiselle mäelle. Samassa miljöössä on museo ja ravintola jotka rakennettu vanhoihin maalaistaloihin. Ajelimme etelää kohti. Satanen tuntui notkistuvan entisestään, moottorin käynti oli tasaista pehmeää. Kova kumppani on Kasilla samassa tallissa! Käännyin Vöyrin tielle, kallistelimme loivat mutkat Pitäjäkeskukseen joka on kaapannut itselleen Oravaisten ja Maksamaan kunnat.  Vöyriltä Vähäänkyröön, sieltä jatkoimme Vaasan läpi rannikolle. Pian olimmekin Raippaluodon sillan maanpuoleisella pysäkillä. Otimme muutamat kuvat. Lähdin keulille. Vaikka tuuli oli navakkaa, sen  suunta oli sellainen, ettei juuri tuntunut edes sillan korkeimmassa kohdassa. Päätimme ajaa Kompassiin. Sitten tulikin tienhaara jossa luki jotain, ja Björkby! Olikos se tuonne, no käydään katsomassa Björkbyytä. Muistelin, että se oli satamapaikka, sekä vilkas kylä muutenkin. Kävimme katsomassa paikallisessa josko voisi murkinalle heittäytyä. Hinnat olivat aivan pilvissä, joten teimme täys käännöksen. Ami löysi tulomatkalla kuvattavan talonkin. Ajelimme risteykseen, josta olimme lähteneet luoteiselle  reitille. Nyt oli edessä tie Kompassiin ja Suomen läntisimpään tienpäähän. Kompassissa tilasimme hyvät sapuskat, jotka oli todella hyvät. Moottoripyöräilijöiden paikkahan tämä on ollut jo monta vuotta, nytkin kertyi pihalle pyöriä. Alahärmäläis veljekset olivat lähteneet myös kiertelemään lähiseutuja, toisella Kotari ja toisella Kawan iso Versys malli. Tunti siinä vierähti praatatessa.... moottoripyöristä ja moottoripyörä matkailusta! Hiljalleen lähdimme manteretta kohti,  niin taasen kävi, että missasimme yhden tienhaaran, ajoimme saaren pohjoisrantaan, jossa pakollinen u-käännös oli tehtävä. Perässämme seurannut pyörä, jossa myös kyytiläinen, ajoi saman harhan. Tien mutkat olivat kyllä pienen eksymisen arvoiset. Ami katosi! Eiköhän me jossakin tavata, viimeistään sillalla. Päätin ajella mutkaosuuden pari kertaa edestakaisin, niinhän Amikin löytyi, oli lähtenyt t-risteyksestä takaisin päin. Nyt katselimme vähän tarkemmin reittiä, pääsimme kunnialla saaresta pois, vaikka sillalla laitavastainen meinasi olla toista mieltä. Olimme laittaneet etapiksi Mysingenin ja siellä tankkauksen. Ajelin niin näkö etäisyydellä, että näin kun Ami kääntyi Sorvistin tielle. Sitä kallistelimme aamupäivällä ajamallemme Jepua - Oravainen tielle, nyt käännyimme pohjoiseen,  Mirkan risteyksestä vasemmalle, hetkessä olimmekin kasitiellä. Mysingenillä tankkasimme ja joimme kahvit. Tällä reissulla ajo oli nautittavaa alusta loppuun, yli neljäsataa kilometriä kertyi Satasen ja Hondan mittareihin, molempiin. Jällen oli matkaseura huippua!