Vesisade on parhaita ajoilmoja, jos ei paras, kun se tulee lämpimän ilmamassan läpi. Tänään syyskuun kahdeksantenatoista näin tapahtui. Kun kävin ulkona hämmästyin pehmeää lämpöä ja vesisadetta! Äkkiä ajokamppeet päälle, Satanen elosuojasta, hieman piti taiteilla liukkaaksi muuttuneella Sainsalon tiellä, kesän pölyt olivat muuttuneet liukkaaksi velliksi.
Kasitie oli kuitenkin puhdas, ajelin Ohtakariin. Siellä syksyisiä kuvia ottaessa huomasin, ettei ajokäsineitä välttämättä edes tarvitsisi. Olinkin ottanut kesähanskat mukaan. Systeemillä tankkasin. Nyt suunta Peitsolle, Kälviälle, josta kasitielle. Vettä ripotteli hieman Kälviältä Kokkolaan päin, ei kuitenkaan voi vesisateeksi sanoa. Kasitiellä jälleen liikennettä niin, ettei vaarana kortin menetys. Rautioon päin Himangalta, pellot ja kedot alkavat valmistautua jo talven tuloon. Huonosta kesästä kertoo korjaamatta jääneet isot vilja-alat. Kasvu ei ehtinyt valmistua.
Ajelin Tyngän myllyn sillalle, jossa pysähdyin muutaman kuvan ajaksi. Pohjoispuolta Kalajoelle. Ensi kerran näin, että kaikki näkyvissä olevat tuulimyllyt pyörivät.
Kalajoella alkoi näyttää siltä, että sadetta voi sittenkin tulla.
Mieleen tuli ajatuksia muutaman vuoden takaisesta moottoripyörä buumista ja sen hiipumisesta. Sillon moni osti pyörän kun huomasi, että puolella auton hinnalla saa lujakulkuisen kulkuneuvon, jonka ajaminen näyttää "hauskalta ja kivalta" äkkiä illuusio särkyi, ehkä monella ensimmäiseen sateeseen. Harvassa ovat ne, jotka jatkavat kymmeniä vuosia tätä jaloa harrastusta.
Sehän vaatii määrättyä hulluutta, kylmän ja märän sietoa. Jos ajot valitsee aina ilman mukaan, ne loppuvat vähitellen kokonaan. Yksi monista hyvistä puolista buumin hiipumisessa on moottoripyörien huoltojen "Inhimillistyminen" silloin hulluina vuosina oli tavallinen pyöräilijä välttämätön paha, jolle jokin vara-aika voitaisi varata puolen toistavuoden päästä. Eihän se huoltojen vika ollut. Tarjonta oli vain niin runsasta. Nyt ajat ovat muuttuneet, pyörän voi huollattaa melkein kuin auton, jos tarvetta on.
Mietteet katksesivat Rahjan kohdalla, kun taivas aukaisi vesihanansa ja toteutti matkan teeman. Sade oli lämmintä, vauhtia pyörällä sen verran, että suurin osa vedestä lensi ohi. Vaikka tuo pleksi on vain tuohon "nakattu" suojaa se esim. hanskojen kastumisen.
Olen ennenkin sanonut, että pidän sateella ajamisesta, tällaisella sateella ja tällaisella pyörällä se oli pelkkää juhlaa. Kotona vielä kuva seuraavia ajoja odottavista pyöristä.
Pitääkö jo nyt kysyä, ovatko ne ensi keväänä? Aika näyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti