Satasen startti alkoi pyöriä hillittömästi keväällä. Niin hillittömästi, että rele leikkasi kiinni, ja olisi pyörittänyt starttimoottoria akun tyhjenemiseen saakka. Uuden releen tilasin, se tulikin parahiksi Amerikan reissun jälkeen. Nyt totteli starttinappulaa, mutta ei iskenyt startin kytkin moottoriin kiinni! Gurut kertoivat, Satasen paranevan kun vaihtaa öljyiksi Delvacit. Niiden pesevä aineosa puhdistaa startin kitkakytkimen ja taas toimii! Tuohon nyt ei usko Erkkikään. Hain kesällä 20 litraa halpaa diesel öljyä K-Maataloudesta. Osan pänikän sisällöstä kaadoin Satasen normaalien öljyjen tilalle. Tiesin heti, ettei vaikutusta ole. Muut kiireet, F Kasin käteen sopivuus siirsi kokeilun näin syksyyn. Nyt oli hyvä tilaisuus, kun paikalla olivat Anssu ja Jari. Istuin Satasen penkille, pojat lykäsivät sen käyntiin! Tuntui juhlalliselta päästellä kasitietä Marinkaista kohti. Sen varoin, ettei pyörä vahingossakaan sammu. Karhin mutkat olivat yhtä juhlaa, Satanen kehräsi mielihyvästä kun sai pienen tauon jälkeen oikoa jäseniään. Ajoin suoraan navettaan pyörän, koska olin jo sopinut MotorShopin huoltomiehen kanssa siitä, että jos en saa pyörää käyntiin startista, hän katkaiseen sen ja huoltaa kuntoon.
Sammutin pyörän, pidin pienen taidepaussin, olisihan se mukava päästä Satasella ajamaan vielä nyt syksyllä, mutta olkoon. Vedin henkeä, painoin starttinappulaa.... Satanen hörähti käyntiin heti, hölmistyin toden teolla. Sammutin, uusi yritys. Vihaisesti startti iski kiinni, ja moottori käynnistyi! Pyörä ulos, F Kasin viereen, muutama valokuva kaveruksista. Menin sisälle. Jos se olikin vain kuuman moottorin ansiota? Annoin Satasen jäähtyä pari pitkää tuntia. Uusi yritys, nyt uskoin vihdoin, että gurujen keino tepsi.
Puoli seitsemän jälkeen ajovarusteet päälle, ajelin Systeemille, tarkistin renkaiden ilmanpaineet, tankki täyteen, nyt jännitti, lähteekö täällä? Kasitietä Peitsolle, Kälviälle, Kannukseen. Ennen Kannusta pysähdyin pysäkille, josta lähdin parivuotta sitten synkissä mietteissä Satasen kanssa. Nyt riskeerataan. Sammutin, otin muutamat kuvat. Ei mitään heikkoa. Kannuksesta Junkalan kautta kapealle sillalle, jossa jo hämärä alkoi vaikuttaa kuvien laatuun, kuten oli tehnyt Kälviänkin pysäkillä. Se ei haitannut, Satasen laulu ei ole himmennyt vähääkään, sama leppoisa ajoasento, tuulen suhinat tuttu mittaristo, vakaa kulku, onhan tämä oiva pari F Kasin särmikkäälle olemukselle. Sataselle ehtii vielä kerätä kilometrejä tänä syksynä, jos ilmat tällaisina pysyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti