Tänäsunnuntaina 13 syyskuuta kokeilin hieman aikaisempaa tielle lähtöä. Ennen puolta yhdeksää olin liikkeellä F Kasilla. Tankille kiiruhdin, olihan edellisestä tankkauksesta jo yli kolmesataa kilometriä. Neljälitraa pyöristettynä oli kulutus. Taitaa nykyautot kyetä myös samaan. Mutta mukavuudessa ja ajonautinnossa häviävät yksi nolla! Otin myös evästä mukaan, pullonpohjallisen cocacolaa ja kaksi korppua! Vieläkin jatkuu huoli mahtumisesta ensivuonnakin ajopukuun! Pohjoiseen päin annoin F Kasille käskyn. Mutta nyt emme rynnänneet liikenteeseen edes sallittua nopeutta, kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa sai riittää. Jarrutusjäljet siellä täällä kertoivat hirvien ryntäilleen asfaltille. Kunnialla pääsin Kalajoelle, Hiekkasärkkäin kautta kierros, kuvia tutulta paikalta. Himankakylällä oli lämpö pudonnut plus viiteen asteeseen, nousten siitä yhdeksään. Kotona oli kaksitoista astetta, olinko menossa väärään suuntaan? Päätin korjata suunnan ja suunnistin Alavieskaa kohti. Ei mitään havaittavaa muutosta lämpötilassa! Alavieskan jälkeen poikkesin vanhalle eteläpuolen tielle, se on mukavan vaihtelevassa maalaismaisemassa kulkeva hyväpintainen kapeahko kylätie. Ouluun päin kallistin stopin jälkeen, lämpö pysyi itsepäisesti alle kymmenessä. Kymmenisen kilometriä ajelin, kun huomasin vasemmalla sopivan parkkipaikan. Päätin laittaa mukana olevat varavaatteet päälle, sen jälkeen ei kylmän pitäisi hätyytellä. Paikka olikin sopiva siihen tarkoitukseen, mutta luvattoman sotkuinen. En rättisulkeisten jälkeen kauaa paikassa viihtynyt. Mutta tiellä huomasi, että oli onnistunut vaatelisäys. Muutaman kilometrin päästä käännyin Vähäkankaalle päin. Tämä olikin uusi polku, en ollut pätkää koskaan ajanut. Vähältäkankaalta ajelin Nivala-Ylivieska tielle. Nyt annoin pyörän mennä jo sallituissa ylälukemissa Nivalaan asti. Sievissä alkoi lämpötila kohota! Käännyin Toholammille päin. Tarkoitus oli pysähtyä vakiopaikalla vajentamaan runsasta eväsvarastoa. En kuitenkaan jäänyt häiritsemään mastonjuurelle telttansa kanssa majoittunutta Belgialaismiestä, oli polkupyörällä liikenteessä, asennetta löytyi. Toivotimme toisillemme hyvää päivänjatkoa, jatkoin eväspaikan etsintää. Olen ennekin evästänyt pikkuradan varrella. Niin pysähdyin nytkin parkkiin suoran metsään linjatun radanpohjan varteen. Muitakin ihmisiä näkyi liikkuvan entistä ratapohjaa pitkin. Korput saivat oikean osoitteen cocis kyytipoikana. Toholammille ajoin jo kesäisissä lämpötiloissa, etuvasemmalta tuleva tuuli humisi mukavasti kypärässä. Kannuksen suuntaan tulikin myötätuuli avuksi, vaikka tuskin F Kasi sitä kaipasi. Kajaanitie on uudessa päälystyksessä, joten Kälviän kautta luonnollinen suunta. Tässä tuli reissun paras hetki, vauhtia sata, kaasu melkein tyhjillä, peilitasainen tie alla. Kasitiellä oli liikennettä kuten tavallisesti. Vanhantien kautta ajelin Hiacen perässä, joten se siitä mutkanautinnosta. Vähitellen lämpenevä ilma, loistava pyörä, on kokonaisuus, jota yksi Hiace ei voi pilata. Kaksi ja puolisataa laatukilometriä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti