Delvac on työnsä tehnyt, Delvac saa mennä. 20.9.2015

 F Kasi tankilla.

 Lukemat

 Lukemat

 Öljyn vaihtajan painajainen

 Näissä lukemissa Delvac hyvästeli Satasen.

F Kasi ajosta tulleena.

En usko, että pesevää Delvac dieselöljyä on tarkoitettu vakituiseen käyttöön esim. Satasen kaltaisissa moottoreissa. En myöskään usko, että siitä suurta vahinkoa olisi. Mutta kun on "uskonasiasta" kyse, niin päätin, että Delvacit saa lähteä. Hyvillä mielin muistelen ko. merkkiä, saihan se Satasen jälleen liikenteeseen. Aamupäivästä lähdin lämmittelylenkille, Karhin mutkatie ja kasitie riitti. Aukaisin moottorin, vaihteiston ja perän proput, annoin öljyjen valua astioihin, huomenna uudet, sekä putsari tilalle.
Sitten F Kasin kimppuun, Systeemin kautta Karhin mutkat, Vitikan risteykseen, Ruotsalon kautta takaisin tietenkin Karhin mutkiin. Pitenpikin ajo olisi maistunut, mutta muut tehtävät odotti.

Satasella sateessa. 18.9.2015

Syksyisen tummansävyisiä ovat kuvat.

Satama-altaasta ovat veneet harvenneet.

Miltei tyysti.

Syksyn näkee myös pelloilla, tämä kuva Raution Kärkisistä.

Kalajoki haukkoo henkeään.

Tyngän mylly ei pyörsisi enää vesivoimalla.

Kaverukset valmiina seuraavaan ajeluun.

Vesisade on parhaita ajoilmoja, jos ei paras, kun se tulee lämpimän ilmamassan läpi. Tänään syyskuun kahdeksantenatoista näin tapahtui. Kun kävin ulkona hämmästyin pehmeää lämpöä ja vesisadetta! Äkkiä ajokamppeet päälle, Satanen elosuojasta, hieman piti taiteilla liukkaaksi muuttuneella Sainsalon tiellä, kesän pölyt olivat muuttuneet liukkaaksi velliksi.
Kasitie oli kuitenkin puhdas, ajelin Ohtakariin. Siellä syksyisiä kuvia ottaessa huomasin, ettei ajokäsineitä välttämättä edes tarvitsisi. Olinkin ottanut kesähanskat mukaan. Systeemillä tankkasin. Nyt suunta Peitsolle, Kälviälle, josta kasitielle. Vettä ripotteli hieman Kälviältä Kokkolaan päin, ei kuitenkaan voi vesisateeksi sanoa. Kasitiellä jälleen liikennettä niin, ettei vaarana kortin menetys. Rautioon päin Himangalta, pellot ja kedot alkavat valmistautua jo talven tuloon. Huonosta kesästä kertoo korjaamatta jääneet isot vilja-alat. Kasvu ei ehtinyt valmistua.
Ajelin Tyngän myllyn sillalle, jossa pysähdyin muutaman kuvan ajaksi. Pohjoispuolta Kalajoelle. Ensi kerran näin, että kaikki näkyvissä olevat tuulimyllyt pyörivät.
Kalajoella alkoi näyttää siltä, että sadetta voi sittenkin tulla.
Mieleen tuli ajatuksia muutaman vuoden takaisesta moottoripyörä buumista ja sen hiipumisesta. Sillon moni osti pyörän kun huomasi, että puolella auton hinnalla saa lujakulkuisen kulkuneuvon, jonka ajaminen näyttää "hauskalta ja kivalta" äkkiä illuusio särkyi, ehkä monella ensimmäiseen sateeseen. Harvassa ovat ne, jotka jatkavat kymmeniä vuosia tätä jaloa harrastusta.
Sehän vaatii määrättyä hulluutta, kylmän ja märän sietoa. Jos ajot valitsee aina ilman mukaan, ne loppuvat vähitellen kokonaan. Yksi monista hyvistä puolista buumin hiipumisessa on moottoripyörien huoltojen "Inhimillistyminen" silloin hulluina vuosina oli tavallinen pyöräilijä välttämätön paha, jolle jokin vara-aika voitaisi varata puolen toistavuoden päästä.  Eihän se huoltojen vika ollut. Tarjonta oli vain niin runsasta. Nyt ajat ovat muuttuneet, pyörän voi huollattaa melkein kuin auton, jos tarvetta on.
Mietteet katksesivat Rahjan kohdalla, kun taivas aukaisi vesihanansa ja toteutti matkan teeman. Sade oli lämmintä, vauhtia pyörällä sen verran, että suurin osa vedestä lensi ohi. Vaikka tuo pleksi on vain tuohon "nakattu" suojaa se esim. hanskojen kastumisen.
Olen ennenkin sanonut, että pidän sateella ajamisesta, tällaisella sateella  ja tällaisella pyörällä se oli pelkkää juhlaa. Kotona vielä kuva seuraavia ajoja odottavista pyöristä.
Pitääkö jo nyt kysyä, ovatko ne ensi keväänä? Aika näyttää...

Satasella tuuleen! 17.9.2015

 Ei tietenkään ollut aikomus karttaa tätä parkkipaikkaa...

Kylläpä on napakasti bensaletku kiinni!

Mukavan lämmin ilma, pehmeä, mutta kova tuuli. Hieman asiaakin kylille. Siinä puitteet iltapäivän pienelle lenkille. Karhinmutkat annoin mennä lämmittelyksi, K-Maataloudessa pienet ostokset. Kasitie kutsui pohjoiseen. Etelätuuli yritti riepotella Satasta ja kuskia, eihän se siinä onnistunut mitenkään. Satanen susisi innokkaasti jo vähän rispaantunutta asfalttia, kuitenkin VP-n jouset tasoittelee mukavasti pahimmat röpelöt. Alaviirteen kautta Kajaanitielle, Kälviälle päin käännyin, tuuli tuli mukavasti vastaisesti visiirin yli. Satasen visiiri on onnistunut kompromissi pienen koon ja suojaavuuden osalta. Kohtalokas parkkipaikkakin läheni, vilkku päälle, muutamat kuvat, taasen matkaan. Satasen matkustusmukavuus on huippuluokkaa, siinä voi nauttia ajon joutumisesta. F  Kasi haluaa kokoajan, että sillä ajetaan aktiivisesti, sen se sitten kyllä palkitseen. Vielä kerran piti Karhin mutkat kallistella, ennenkuin kotiin kääntelin. On tuo Satanen mukava piristys näin syksynkin tullessa!

Nippuside 15.9.2015

Pitihän tänäkin iltana Satasella liikenteeseen lähteä. Sitä ennen viimeistelin pyörän eilisestä koeajo moodista valmiiksi uusiin koitoksiin. Kun jotain alkaa tuunaamaan tapahtuu usein ylilyöntejä.  Ruiskulle menevän bensaletkun rispautunut pää ei oiken sopinut silmään,  Oteaan pätkä pois, niin jopas mallaa. Takaisin astellessani alkoi hiipiä epäilys, tuliko tehtyä hätiköity ratkaisu? Klemmari kiinni ja muihin asioihin keskittymään.
Liikenteeseen  kuuden aikoihin, kun perunakonekin oli katkaissut päämattonsa, ja porukka häipynyt, Jari korjaamaan mattoa, muut kuka mihinkin. Satanen odotti malttamattomana tielle pääsyä, näin ainakin haluan kuvitella kaksikymmentä kuusivuotiaasta, pääosin  rautaa, muovia ja kumia sisältävästä Saksalaisesta kaksi ja puolisatakiloisesta osakokonaisuudesta. Itse avittelin toiveen toteutumista starttinappulaa, (joka nyt herätti moottorin kuin ei mitään hämminkiä olisi ollutkaan), painamisella,  vaihteita isommalle ja pienemmälle hämmentämällä.
Ilma oli tuulinen mutta mukavan lämmin. Ohtakariin vei reitti. Leirin ohitin  tavallista hitaammalla nopeudella, ne hirvet! Nopeus hidastui  ilman minun siihen vaikuttamista äkkinäisesti Sivukarin risteyksessä, bensasuihku välähti vasemman moottorikyljen yli. Moottori kun sammui, loppui suihkukin. Tuunattu bensaletku oli irronnut!
Eipäs hätää, Satanen kuljettaa aina  pientä korjausverstasta mukanaan. Klemmarin kiristys pikku juttu?
En tiedä, olinko päivällä tuunaushuumassa kiertänyt sen kuuluisan viimeiset puolikierrosta? Nyt sitä viimeistä kierrosta ei tästä klemmarista löytnyt. Letkussa on  vähäinen paine, koska bensa virtaa tankissa olevan pumpun avittamana. Toivorikkaana ajattelin, kyllä se sen verran pysyy.... Ei pysynyt. Viisikymmentä, satametriä pääsin etenemään, oli edessä jälleen äkkipysäys. Näitä tein muutamat, niin että paluumatka kuitenkin eteni Virtsa & Kikkare Ranchin kohdille. Eihän tästä mitään tule. Sisu ei antanut soittaa apua. Kaivelin verstasta, aivan pohjalta lötyi orpo nippuside! Kun nippuside on orpona laatikon pohjalla, ei kuskille kovin suuria pisteitä voi huoltovarmuudesta antaa!  Ajattelin kuitenkin, yksi saa riittää. Mutta letkun lyhyys tuli nyt oikein kunnolla esille. Löysäsin yläklemmaria, vedin yläpään aivan siihen rajoille, ettei lähtenyt irti. Antoi vähän pelivaraa alaskin. Nippuside kiinni, atunoilla vedin niin tiukkaan kuin mahdollista.
Kamat taas kasaan, Satanen käyntiin, ei  tarvitse ylimääräisiä pyörityksiä, vaikka on letku ollut irti. Heti on kone käynnissä. Varovasti lähdin ajelemaan, kirkolla unohdin jo koko ongelman, kiersin kaasua entiseen malliin kun ajelin kotiin. Huomenna uusi bensaletku hakuun ja kunnon klemmarit.

Uusi bensaletku ja kunnon klemmatrit hankittu Kannuksesta. On sivumennen sanoen Keski-Pohjanmaan Paras ja monipuolisin varaosaliike.  Tässä kuva Kälviän -  Kannuksen väliseltä parkkipaikalta, kuva otettu kaksi vuotta sitten keväällä, kun lähdin tästä alkoi moottori valitella, tästä episodista voi lukea 2013 toukokuussa kirjoitetusta selostuksesta. No niinhän se kävi kun tarkkaan ajattelee nytkin, bensaletku vaikeudet melkein heti kun olin tämän reissun tehnyt. Toki osasyynä oma huolimattomuus, olsi pitänyt uusia vanha letku jo ajat sitten. Nyt on uusittu, pieni koeajo takana voin antaa takuun, ettei ala vuotamaan!

Tässä paripäivää sitten otettu kuva samalta paikalta. Täytyypä alkaa karttamaan ko. pysäkkiä...

Satanen jälleen tulilla! 14.9.2015

 Kyllä Satanen on käynnissä!

 Tässä jo kaverin kanssa,  puolensadan kilometrin lenkki takana.

 Ilta alkoi jo hämärtää, pysäkille, uhallakin joka aiheutti aikoinaan sydämentykytyksiä.

Välikannuksen kapeampi silta.

Satasen startti alkoi pyöriä hillittömästi keväällä. Niin hillittömästi, että rele leikkasi kiinni, ja olisi pyörittänyt starttimoottoria akun tyhjenemiseen saakka. Uuden releen tilasin, se tulikin parahiksi Amerikan reissun  jälkeen. Nyt totteli starttinappulaa, mutta ei iskenyt startin kytkin moottoriin kiinni!  Gurut kertoivat, Satasen paranevan kun vaihtaa öljyiksi Delvacit. Niiden pesevä aineosa puhdistaa startin kitkakytkimen ja taas toimii! Tuohon nyt ei usko Erkkikään. Hain kesällä 20 litraa halpaa diesel öljyä K-Maataloudesta. Osan pänikän sisällöstä kaadoin Satasen normaalien öljyjen tilalle.  Tiesin heti, ettei vaikutusta ole. Muut kiireet, F Kasin käteen sopivuus siirsi kokeilun näin syksyyn. Nyt oli hyvä tilaisuus, kun paikalla olivat Anssu ja Jari. Istuin Satasen penkille, pojat lykäsivät sen käyntiin! Tuntui juhlalliselta päästellä kasitietä Marinkaista kohti. Sen varoin, ettei pyörä vahingossakaan sammu. Karhin mutkat olivat yhtä juhlaa, Satanen kehräsi mielihyvästä kun sai pienen tauon jälkeen oikoa jäseniään. Ajoin suoraan navettaan pyörän, koska olin jo sopinut MotorShopin huoltomiehen kanssa siitä, että jos en saa pyörää käyntiin startista, hän katkaiseen sen ja huoltaa kuntoon.
Sammutin pyörän, pidin pienen taidepaussin, olisihan se mukava päästä Satasella ajamaan vielä nyt syksyllä, mutta olkoon. Vedin henkeä, painoin starttinappulaa.... Satanen hörähti käyntiin heti, hölmistyin toden teolla. Sammutin, uusi yritys. Vihaisesti startti iski kiinni, ja moottori käynnistyi! Pyörä ulos, F Kasin viereen, muutama valokuva kaveruksista. Menin sisälle. Jos se olikin vain kuuman moottorin ansiota? Annoin Satasen jäähtyä pari pitkää tuntia. Uusi yritys, nyt uskoin vihdoin, että gurujen keino tepsi.
Puoli seitsemän jälkeen ajovarusteet päälle, ajelin Systeemille, tarkistin renkaiden ilmanpaineet, tankki täyteen, nyt jännitti, lähteekö täällä? Kasitietä Peitsolle, Kälviälle, Kannukseen. Ennen Kannusta pysähdyin pysäkille, josta lähdin parivuotta sitten synkissä mietteissä Satasen kanssa. Nyt riskeerataan. Sammutin, otin muutamat kuvat. Ei mitään heikkoa. Kannuksesta Junkalan kautta kapealle sillalle, jossa jo hämärä alkoi vaikuttaa kuvien laatuun, kuten oli tehnyt Kälviänkin pysäkillä. Se ei haitannut,  Satasen laulu ei ole himmennyt vähääkään, sama leppoisa ajoasento, tuulen suhinat tuttu mittaristo, vakaa kulku, onhan tämä oiva pari F Kasin särmikkäälle olemukselle. Sataselle ehtii vielä kerätä kilometrejä tänä syksynä, jos ilmat tällaisina pysyy!

Retki kylmään ilmanalaan. 13.9.2015

 Tässä kilometrilukema Oton kanssa tehdyltä reissulta.

 Näin paljon verotti litroja. Keskikulutus tasan 4 litraa.

 Taas tylsä kuva Hiekkasärkiltä taustan osalta...

 Sopiva paikka rättisulkeisille. Mutta evästää ei ilkeäisi tuossa. Kyllä me Suomalaiset olemme sotkusta kansaa.

 Ei aivan ravintosuositusten mukainen välipala.

 Tästä on mennyt pikkurata. Tai eihän se mihinkään ole mennyt, ollut!

F Kasi poseeraa radan levikkeellä!

Tänäsunnuntaina 13 syyskuuta kokeilin hieman aikaisempaa tielle lähtöä. Ennen puolta yhdeksää olin liikkeellä F Kasilla. Tankille kiiruhdin, olihan edellisestä tankkauksesta jo yli kolmesataa kilometriä. Neljälitraa pyöristettynä oli kulutus. Taitaa nykyautot kyetä myös samaan. Mutta mukavuudessa ja ajonautinnossa häviävät yksi nolla! Otin myös evästä mukaan, pullonpohjallisen cocacolaa ja kaksi korppua! Vieläkin jatkuu huoli mahtumisesta ensivuonnakin ajopukuun! Pohjoiseen päin annoin F Kasille käskyn. Mutta nyt emme rynnänneet liikenteeseen edes sallittua nopeutta, kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa sai riittää. Jarrutusjäljet siellä täällä kertoivat hirvien ryntäilleen asfaltille. Kunnialla pääsin Kalajoelle, Hiekkasärkkäin kautta kierros, kuvia tutulta paikalta. Himankakylällä oli lämpö pudonnut plus viiteen asteeseen, nousten siitä yhdeksään. Kotona oli kaksitoista astetta, olinko menossa väärään suuntaan?  Päätin korjata suunnan ja suunnistin Alavieskaa kohti.  Ei mitään havaittavaa muutosta lämpötilassa! Alavieskan jälkeen poikkesin vanhalle eteläpuolen tielle, se on mukavan vaihtelevassa maalaismaisemassa kulkeva hyväpintainen kapeahko kylätie. Ouluun päin kallistin stopin jälkeen, lämpö pysyi itsepäisesti alle kymmenessä. Kymmenisen kilometriä ajelin, kun huomasin vasemmalla sopivan parkkipaikan. Päätin laittaa mukana olevat varavaatteet päälle, sen jälkeen ei kylmän pitäisi hätyytellä. Paikka olikin sopiva siihen tarkoitukseen, mutta luvattoman sotkuinen. En rättisulkeisten jälkeen kauaa paikassa viihtynyt. Mutta tiellä huomasi, että  oli onnistunut vaatelisäys. Muutaman kilometrin päästä käännyin Vähäkankaalle päin. Tämä olikin uusi polku, en ollut pätkää koskaan ajanut. Vähältäkankaalta ajelin Nivala-Ylivieska tielle. Nyt annoin pyörän mennä jo sallituissa ylälukemissa Nivalaan asti. Sievissä alkoi lämpötila kohota! Käännyin Toholammille päin. Tarkoitus oli pysähtyä vakiopaikalla vajentamaan runsasta eväsvarastoa. En kuitenkaan jäänyt häiritsemään mastonjuurelle telttansa kanssa majoittunutta Belgialaismiestä, oli polkupyörällä liikenteessä, asennetta löytyi. Toivotimme toisillemme hyvää päivänjatkoa, jatkoin eväspaikan etsintää. Olen ennekin evästänyt pikkuradan varrella. Niin pysähdyin nytkin  parkkiin suoran metsään linjatun radanpohjan varteen. Muitakin ihmisiä näkyi liikkuvan entistä ratapohjaa pitkin. Korput saivat oikean osoitteen cocis kyytipoikana. Toholammille ajoin jo kesäisissä lämpötiloissa, etuvasemmalta tuleva tuuli humisi  mukavasti kypärässä. Kannuksen suuntaan tulikin myötätuuli avuksi, vaikka tuskin F Kasi sitä kaipasi. Kajaanitie on uudessa päälystyksessä, joten Kälviän kautta luonnollinen suunta. Tässä tuli reissun paras hetki, vauhtia sata, kaasu melkein tyhjillä, peilitasainen tie alla. Kasitiellä oli liikennettä kuten tavallisesti. Vanhantien kautta ajelin Hiacen perässä, joten se siitä mutkanautinnosta. Vähitellen lämpenevä ilma, loistava pyörä, on kokonaisuus, jota yksi Hiace ei voi pilata. Kaksi ja puolisataa laatukilometriä!

Tästä ei ajopäivä parane! 11.9.2015

 Joutesani otin lähtölukemista huonohkon kuvan.

 Kirkkaat on valot

Ei tuota heti Hondaksi tunnistaisi.

 Lähempää kylläkin

 Toiset syö, ja puhuu kapulaan.

Toiset katselee vesikielellä vierestä.

Torstainan tuli mukava viesti Otolta, - jospa huomenna pieni ajosuoritus?- Kysymysmerkki turhaan, tottakai tuollaiseen kyllä pitää vastata!
Yhdeltätoista kurvasi Deauville pihalle. Otolla parin harha-askelvuoden jälkeen taas moottoripyörä, nyt kunnon matkasellainen Honda Deauville! Kuin pakasta revitty.
Ääni oli sivistyneen kuuloinen, vähän jopa hävetti strartata F Kasi liikenteeseen, hukutti Hondan käynnin tyysti. Ilma oli kuin silkkiä kun kurvasimme Karhinmutkien kautta Biscopin mutkiin, siitä Jyväskylän tielle. Alavetelistä käännyimme oikealle, tuttua tutumpia teitä Pietarsaari - Alajärvi tielle. Mukava oli taasen ajella, kun toisen pyörän valo vilkahteli taustapeilistä. Meno oli kuin siivillä, Evijärvi tuli hetkessä. Käännyimme kirkonkylään, siellä Oton tutun tutun pitzzapaikkaan. Otto tilasi herkullisen, ainakin näköisen ( näin oli pakko ajatella) pitzzan. Itse jouduin tyytymään pelkkään kahviin, aikeissa mahtua vielä ensikin vuonna ajopukuun.
Evijärveltä Kortesjärven kautta Kauhavalle. Kaksiykköseltä käännyimme eräällä alueen mutkaisimmista teistä. Ei siinä ollut pahemmin varaa hurjasteluun kun vastaan tuli vaikka mitä, huippuna puolileveä leikkuupuimuri. Kasitie ylitettiin, ja jokin tiesuunnittelija on tehnyt liittymät erikohtiin. Joutui tekemään pienen ässän, että tuli jakaja ohitettua oikealta puolelta. Pietarsaaressa suunnistimme vanhalla vaistolla moottoripyörä liikkeeseen, samaan josta Anssu osti Ducatin. Ei löytynyt Otolle sopivan kokoista pleksiä Hondaan! Matka jatkui Kokkolaa kohti, koko ajan oli ajofiilinki ollut huipussaan, eikä se hiipunut vähääkään tälläkään pätkällä.
Otto kääntyi kotiin, ehdin vain nähdä peilesistä kun Honda kurvasi vanhalle Kirkonmäen tielle. Näinhän ne reissut usein päättyy, ei siinä paljon puheita pidetä.  Katselin, että F Kasi menee yli kolmensadan kilometrin tankillisella ilman, että varoitusvalot vielä syttyivät. Tämä lukema tuli myös reissun pituudeksi, Runsas kolmesataa kilometriä.
Yksi parhaista ajeluista toteutui perjantaina 11.9  Kiitos Otto!

Huolto ja postinhaku reissu. 7.9.2015

Tästä lukemasta 30 km pois, saadan tarkka huollon kilometrimäärä.

 Zetori katseli tarkkaan tuliko huoto kunnolla tehtyä.

 Nuffi oli kääntänyt selkänsä.

Volvon penkalla ajo päätyi selälleen.

Viimeviikkoina kun olen ajellut, on katse aina silloin tällöin viivähtänyt F Kasin kilometrimäärässä. Kaksikymmentä viisituhatta kilometriä ohitettu, eikä siihen kuuluvaa venttiilien säätöä tehty! Aina kun tämän huomasin, kuuli korva  nakutusta, jopa nokkaketjun kalkatusta! Paha tauti.
Ei auttanut, kuin varata aika huoltoon Kokkolan Mp shoppiin.
Siellähän homma pelasi odottettua  paremmin, pyörä oli valmis jo viime viikolla, mutta hain sen vasta maanantai aamuna. Vähän ääni vapisten kysyin, oliko venttiilit jo hakkaamassa mäntien päihin tai päinvastoin tai jotakin yhtä kamalaa?  Helpotus oli suuri kun huoltomies sanoi pyörän olevan kuin luovutushuoltoon tulossa. Mitään ei tarvinnut säätää, tulpat ja ilmanputsari vaihtoon. Nyt on pyörä valmiina loppusyksyn ajeluihin, sekä ensikesän todella pitkiin taipaleisiin. Riippuu tietenkin siitä, paljonko Satanen, kun startti saadaan kuntoon, näitä kilometrejä omii.
Johonkin ne kilkatuksetkin jäi kun ajelin kotiin.  En malttanut kauaa kotona olla, kun "piti" postia lähteä hakemaan. Karhin mutkat kallistelin jo toisen kerran tänään, en tiedä oliko uusilla tulpilla ja ilmanpuhdistimella vaikutusta, kyyti oli todella makeaa. Kälviän tienhaaraan ulottui postinhaku, otin muutamat kuvat selälleen keikahtaneesta Volvosta. Rattiin nukkuminen? Takaisin ajelin  juhlavissa tunnelmissa, Karhin mutkat kolmannen  kerran!  Aivan entisten aikojen parhaita fiilinkejä oli tänä päivänä!