Kahdeksas päivä.

Uumajan pohjoispuolella tuli merkittävä lukema Ksatasen mittariin. Hyvin on mittari kestänyt matkojen rasitukset, pyörällä jo paljon enemmän kilometrejä takana. (Uumaja 20.7 klo 9.49)
Nolanin huurteenpoisto systeemi vaati jatkuvaa huoltoa ja kunnostusta. (Sävar 20.7 klo 10.26)
Ruokatauko jossain Raahen korkeudella, lahden toisella puolen. (Byske 20.7 klo 12.48)
Ruotsin armeijan varkikkomyymälän pihalla viimeinen kahvitauko ulkomailla. (Kalix 20.7 klo 15.47)
Haaparannan ostoshelv.... keskus. (Haaparanta 20.7 klo 17.04)
Simossa söimme reissun päättäjäisaterian. (Simo 20.7 klo 18.16)
Olisiko tuolla matka onnistunut? (Revonlahti 20.7 klo 20.02)

Tiistaiaamu valkeni helteisenä aurinkoisena. Telttapaikka oli hyvä, ehkä paras koko reissulla. Rekat jyrisivät yöllä, mutta eipä se unia häirinnyt. Kamat rutiinilla kasaan ja lämpimän tien päälle. Uumajan jälkeen täyttyi Ksatasen mittarissa satatuhatta kilometriä, pyörässä jo toinen mittari menossa. Ostimme pienestä putiikista tuliaisia, ja kun lähdimme tien päälle, joukkue hajosi. Ajoimme noin sata kilometriä omia teitä, ennen Skellefteåta lähdimme jälleen yhtämatkaa pohjoista kohti. Olihan tämä selvää siirtymistä tutuissa maisemissa, Etelä-Ruotsin laakeat aakeat olivat jääneet taakse, tie kulkee kitukasvuisten metsikköjen ja soiden läpi. Ennen Piteaa tankkasimme, Haaparannassa pysähdyimme suuren ostoskeskuksen pihalle, siinä oli basaaria jos kaikenlaista, täydensin tuliasia muutamalla ostoksella. Suomessa ajelimme Simoon asti, jossa reissun viimeinen ruoka. Revonlahdella tankkaus, ja homma alkoi ollakin valmis. Kotiin saavuimme puolikymmenen aikoihin illalla, eikä väsyttänyt vähääkään.

Tanskan reissu oli leppoisa kokemus, matkaa tuli yli viisituhatta kilometriä, mutta kahdeksalle päivälle jaettuna kohtuullinen määrä.

Kokeilin kännykkänavigaattoria muutaman kaupungin läpiajossa, hyvin toimi. Mutta Anssu toimi paremmin, johti retkeämme Tanskaan saapumisesta kotiin asti.

Seuraavalla kerralla käytämme etappisysteemiä, sovitaan jokin paikka, johon ajetaan, siellä ensimmäinen odottaa niin kauan, että kaveri tulee. Näköyhteydessä ajettaessa jälkimmäinen joutuu usein ajamaan liian lujaa, on porukan hajoamisen vaara kun ei sovittua kohtaamispaikkaa. Tätä etappisysteemiä kokeilimme jo sitten Tampereen reissulla ja toimi mainiosti.