Seitsemäs päivä

Kahvitauko ennen Vesterosia (Halsthammar 19.7 klo 8.58)
Viljat olivat melkein puintivalmiina Tukholman korkeudella. (Hagby 19.7 klo 10.50)

Ruokapaussi Uppsalassa. (Uppsala 19.7 klo 11.54)

Uppsalako on saanut Anssun mietteliääksi? Tai kypsyvä ruoka? (Uppsala 19.7 klo 11.54)

Gävlen opastetaulun luona, itse kaupunkiin emme sittenkään ajaneet. (Gävle 19.7 klo 13.25)
Rekoille tuo mäki oli koettelemus, Bemarit eivän pahemmin reagoineet. (Söderhamn 19.7 klo 14.52)
Ruukin patruunan asuinsija. (Gaitstöms Brug 19.7 klo 17.23)
Satojavuosia vanhan raudanjalostuslaitos (Gaitstöms Brug 19.7 klo 17.23)
Ei mikään houkutteleva työympäristö? (Gaitstöms Brug 19.7 klo 17.25)
"Kiskobussit" liikennöivät Ruotsin rautateillä. (Ovansjön seisake 19.7 klo 18.16)
No, emme tosissaan uskoneet niiden törmäävän. Mutta kun kamerakin mukana......(Ovansjön seisake 19.7 klo 18.17)
Montakohan kuvaa jo tästä paikasta. (Höga Kusten 19.7 klo 20.43)
Vähän erilainen kuvakulma vaihteeksi (Höga Kusten 19.7 klo 20.43)
Viimeiset tarkistukset ennen nukkumaan menoa. (Hörnefors 19.7 klo 23.26)

Vanhan äijän majat jätimme taakse yhdeksän aikoihin, helteinen päivä jälleen tulossa. Suuntana Tukholma, jonne emme kuitenkaan aikoneet aivan perille asti ajella. Västeråsissa ajelimme keskustaan, aikomuksena ostella tuliaiset täältä, mutta Suomenajassa oleva kellomme teki tepposet, kaupat olivat vielä kiinni. Uppsalan tienhaarasta vasemmalle, nyt oli suunta selvästi pohjoiseen vievä. Gävlessä uusi yritys ostella tuliaisia, aikeeksi jäi, emme ajaneet edes keskustaan asti. Upsala on siisti kaupunki, ja jäi yhtä siistiksi käyntimme jälkeen, vaikka aterioitsimme tyhjän jalkapallokentän liepeillä. Täällä tarkistin Ksatasen renkaiden ilmanpaineet, parissä liikenneympyrässä tuntui liukkautta, mutta Anssu sanoi, ettei huomannut mitään. Tarkistus olikin aiheellinen, lisäsin molempiin renkaisiin yli puolikiloa painetta. Mukana oleva kompressori osoitti tarpeellisuutensa. Evästettynä oli mukava lähteä ajelemaan hyväpintaiselle tielle, mutkat oli oikaistu jo ajat sitten, mutta muutamia mäkiä oli sentään jäljellä. Hieman siirtymän makua ajossa oli, kuitenkin hyvässä mielessä. Hudiksvall,issa tuli kierros täyteen, ja palasimme jo kertaalleen ajetulle ladulle. Bemarit lauloivat tuttua matkalauluaan, ei epäilystä, etteikö niitä ole tehty tällaiseen matkantekoon. Yllättäen Anssu koukkasi oikealle, ja lähti painelemaan mutkaista tietä näkymättömiin, vähän ajan päästä tie muuttui sorapintaiseksi, ja sitä jatkui, ja jatkui. Meinasin vähän hermostua, että nyt jouduttiin hukkateille. No ainahan on mahdollista palata samaa polkua takaisin. Aikamme ajettua saavuimme vanhalle rautaruukki alueelle, siellä oli väkeä paljon, ja paikka olikin katsomisen arvoinen. Ksatasen mittaristosta oli loistanut jo jonkin aikaa räikeä varoitusvalo kertoen, että jokin taaksepäin valaiseva poltin on pimeä. Takalamppuhan se. Palasimme takaisin päälystetyä tietä, pienen junaseisakkeen vieressä söimme tukevan iltapäivä aterian. Sundsvallissa katselimme sopivaa huoltoasemaa, josta löytyisi poltin Ksataseen, mutta jos ovat köyhiä Suomen bensa-asemat varaosista, niin nämä täällä vielä paljon köyhempiä, valikoima rajoittui lähinnä tuulilasin pesunesteisiin ja ja... Onneksi huomasimme liikkeen, joka edusti jopa BMW moottoripyöriä! Sieltä löytyi polttimoita, ja ongelma oli hoidettu. Päivän kääntyessä iltaan kurvasimme Högakustenin sillan parkkipaikalle, mikäs parempi paikka ilta-kahveille. Lämpöä piisasi, ja ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Lähdimme ajelemaan eteenpäin, muutaman kilometrin ajettuamme huomasin mäyrän jääneen auton alle.Vähän matkaa eteenpäin villisian porsas oli kohdannut saman kohtalon.

Örnsköldvikin jälkeen aloimme katsella yösijaa. Emme viitsineet ajaa leirintä-alueille, sopiva paikka löytyikin kuivalta mäntykankaalta, hirviporttikin niin löysästi kiinni, että aukesi helposti.

Vähän ennen puoltayötä olimme unten mailla.