Ohuet hanskat

Kuva Gertrusbrosta todistaa, kesä on tullut.
Munsalassa on komea kirkko.
Runar Holmstömin hauta.
Idyllinen evästyspaikka.

Näitä kirkkotalleja oli paljon!
Närpiön kirkko on vanha.
Tallirivistöjä on joka puolella.
Kaskinen Suomen pienin kaupunki. Ei kannata väittää vastaan.
Vanha koirakenttä Kristiinassa.
Kälviän tauti Siipyyssä? Pieni kirkko häämöttää valtavan tapulin takaa.
Siipyyn "pääkatu"
Tälläkertaa loppulukemat ylös.

Jälleen piirsin mielessäni käppyröitä karttaan, ja taas puoliympyrää, tarkemmin kun katselee, niin puoliskaa kananmunaa muistuttava käyrä Oulu-Kajaani-Jyväskylä - Seinäjoki - Vaasa.

Tämän kehän sisäpuoliset tiet olen kolunut melko tarkkaan. Nyt olisi lähdettävä kauemmaksi. Vaasa on lähinnä, sieltä löytyisi helpoimmin ajamatonta väylää. 

Kaikki merkit viittasivat siihen, että säätieteilijät onnistuivat vihdoin ennustuksessa. Kuumaa luvassa. 

Ksatasen kanssa tielle kahdeksan jälkeen, suuntana Vaasan eteläpuoliset maisemat. Aivan pääteillä en aikonut pysyä. 

Vanhaa tietä Marinkaisiin, siellä katselin että kello on kahdeksan kaksikymmentä kaksi, lämpöä myös kaksikymmentä kaksi astetta, kellon vaihtuessa kahteen kolmeen vaihtui myös lämpötila. Nyt alkoi hirvittää, minuutteja on kuusikymmentä! Vähitellen lämpömittari alkoi kuitenkin jäädä kellon näyttämistä, ja jopa otti takapakkia Gertrusbrota lähetessäni. Muutama kuva vakiopaikalta. 

Pietarsaaren liikennneympyrät selvitettyä Ksatanen pisti isonvaihteen päälle, hetkessä loikkasimme Uuteenkaarlepyyhyn, nyt on läpikulkukatu saanut kolmiot sivukaduille. Vauhti hiljeni senverran kaupungissa, että aurinko nosti Ksatasen lämpömittarin ensikerran yli kolmenkymmenen, ajon aikana. Tuota se ei ole vielä koskaan tehnyt. Tällä reissulla maaginen raja ylittyi useasti. 

Munsalaan päästelimme hyväpintaista tietä. Munsala? Tuolla nimellä oli paha maine silloin kun olimme varhaisnuoria,  maineen pitäjälle toi Runar Holmstöm. Häntä syytettiin Tulilahden murhista. Koskaan ei selvinnyt oliko hän syyllinen. Kirkkoa kuvatessani päätin vilkaista lähistöllä olevaa hautausmaata, jospa tämän peloittavan maineen saaneen hauta löytyisi. 

Kävelin siihen melkein suoraa kopiksi. Lainaus Vikipediasta ("Pääepäilty oli moninkertainen rikoksenuusija Erik Runar Holmström (26. lokakuuta 1923, Munsala – 8. toukokuuta 1961, Vaasa), jonka nimeen peloteltiin lapsia Pohjanmaalla:Jos et ole kiltti, Runar tulee ja vie sinut.")

Tuo loppulause piti hyvin paikkansa. 

Vähän niskakarvat pystyssä karistimme Ksatasen kanssa Munsalan pölyt ja muistot kannoiltamme. Kasitielle tulin Oravaisissa, nopea siirtymäajo Vaasaan, moottoritietä Tamperetta kohti, josta vanhalle kasitielle. Pitkiä suoria oli tiedossa. Mutta ajo oli jälleen kohdallaan, tutut maisemat vilisivät ohi, ja kumpuileva maasto kompensoi mutkien puuttumisen. 

Petolahdessa tie kääntyi suoraan länteen, ja alkoi mutkailla. Tuttuja tanssipaikkoja olisi ollut tutkittavan mutta tälle reissulle ei ollut aikaa varattu niihin. 

Kaikesta näki, että maanviljelys on täällä se juttu. Samoin isot kasvihuoneet, minkki-ja kettutarhat kuuluvat asukkaitten elinkeinoihin. Korsnesissa kuvasin kirkon, mukavaa merenrantatietä jatkoin etelää kohti, mutta nyt oli evästyksen aika. 

Siihen löytyi merenlahden rannalla oleva pysäkki sopivaksi paikaksi. 

Ajovaatteet vähensin minimiin, myös kypärän huppu pääsi takalaukkuun. 

Mukavia mutkia oli toinen toisensa perään, Närpiö tuli jopa liian äkkiä, kurvasin kirkolle, ja kirkonmäelle, siellä odotti yllätys, pieniä punaisia hirsiaittoja oli kymmenittäin, pähkäilin etteivät voi olla muita kuin kirkkotalleja. Vikipedia vahvisti kotona arvauksen, ja lukumäärä yli sataviisikymmentä!

Seuraava kohde oli Kaskinen, Suomen pienin kaupunki, häpeäksi täytyy tunnustaa, että astuin nyt ensimmäisen kerran ko. kaupungin maaperälle.  Mukavan näköinen miljöö. 

Metsäbotnian selluloosatehdas löi kinttaat tiskiin vuosi sitten. Tuntuu käsittämättömältä että kannattaa ajaa alas valtavat investoinnit vaatinut kompleksi. Jo tehtaille menevät voimalinjat ovat tavattoman massiiviset, ja kaikki muu mitä sitä varten on rakennettu. 

Kristiinan kaupunkiin ajelin kasitieltä sitä mutkaisempaa pätkää. Kävin tervehtimässä vanhaa koirakenttää, joka nyt unohdettu ruohottumaan, ei mukava näky. 

Mutta itse pienessä kaupungissa oli vilskettä ja vilinää, uutta rakennuskantaakin tullut sitten viimenäkemän paljon. 

Pistäydyin vähäksi aikaa kasitielle, josta takaisin pikkuteille Siipyyn pohjoisesta risteyksestä. Kaksikymmentä kaksikilometriä hyväpintaista ja kokoajan mutkittelevaa tietä oli hyvä valinta.  Mutkat olivat kuin tehty Ksatasen ajogeometrialle.  Meinasimme ajaa Siipyyn sivu, niin oli pieni pitäjä edessämme. Iso tapuli maamerkkinä sai hillitsimet toimimaan. (Huhtalan Karin äiti oli Siipyystä) Valokuvia jälleen tästä kyläihmeestä. Tie jatkui kasitielle asti mutkaisena ja hyväpintaisena. Kasitiellä suunta jälleen etelä. Mieleen välähti Siikaisten kautta sisämaahan. Mutta kelloon vilkaisu palautti maanpinnalle, ja kun kyltti Isojoelle ilmestyi näkyviin päätin noudattaa kyltin kehoitusta. Nyt olivat mutkat vähän loivempia, kun rannikon pienillä teillä, mutta pinta oli loistavassa kunnossa. Matkavauhtia saattoi pitää hyvänä. Pian hurahtivat Isojoki, Kauhajoki, Seinäjoki ohitse, kasitiellä tuuli idästä, taivas oli mustien pilvien peitossa, muutama pisarakin rapsahti visiiriin, kuitenkin kesän ensimmäiset itikat pitivät vielä suurempaa kopinaa kun liiskautuivat pleksiin ja osa jopa kypärän visiiriin. Kotona olin puolikuuden aikoihin, otsikon mukaisesti käsissä olivat ohuimmat hanskat, ja kahvalämmittäjät saivat levätä!