Laadukas porukka-ajo

Alussa oli Ksatanen
Hyvissä ajoin saapuivat muutkin, Grammo, Otto ja poika, Anssu soitti että vähän myöhästyy.
Mikäs hymyillessä, mukava ajelu tiedossa, mukavassa seurassa?
Tässä jo Kannuksen välietapilla, revitäänkö kamppeita päälle, vai pois?
Kalajoella pyöräkanta enää kaksi, vähän mutta hyvää....
Suzuki seuraa auringon laskua  jäistä melkein vapaan meren horisonttiin.

Toinen Jamaanveot ajo tänäkeväänä käynnistyi täysin extempore meiningillä. Kokoontumispaikaksi vahvistui Kokkolan ABC. sinne riensimme Ksatasen kanssa koleahkossa kevätillassa. Tuuli tuli mereltä, mutta hyvät varusteet estivät sen kylmentämästä ajajaa.  Nyt ajelin ensimmäisen kerran tänä keväänä virallisesti puettuna, jopa uudet saappaat saivat tulikasteen. 

ABC,llä olin ensimmäisenä, mutta kameraa laukusta kaivaessa tupsahtivat Otto ja poika tankeille, Yamaha ja Suzuki ääntelivät huomattavan äänekkäästi, ainakin Ksatasen närkästyneestä ilmeestä päätellen.  Ei kauaa Grammokaan antanut odottaa, kun Suzuki kurvasi paikalle. Anssu soitti että ei ehdi vielä aikoihin. Pikainen tilannearviointi, ja suunta Systeemille.   Huomasin yhtä äkkiä, että olin vetämässä porukkaa, eikä sen kummempaa suunnitelmaa kehillä. Anssu tulikin jo vastaan ennen Kälviän risteystä,  kaivoin joskus hamottelemani reitin muistini sopukoista, eihän se häävi reitti ollut mutta parempi kuin ei mitään. Kannuksen ABC,llä joimme kahvit, muistelin siinä mielessäni seitsemänkymmentäkolme tapahtuntta välikohtausta jossa vanhemmalta ukolta meinas lähteä lompakko. Paikka on sama mutta ei se enää Shellin baaria muistuta. Eikä pyöräkään ole Laverda, mutta eipä katkea ketjut nyt!  Anssulla olisi aamulla herätys, ja lähtö Slovakiaa kohti Jawoja katsomaan, joten Suzuki ärähti käyntiin, ja poika painui pakkaamaan matkalukkuaan. 

Vajennut joukkiomme suuntasi Ainalin kautta Pöntiötä kohti, vaikka vasta-aurinko meinasi häiritä, fiilinki oli korkealla, ainakin Ksatasen kuskilla. Otto ja poika käänsivät Pöntiössä pyörien keulat Kokkolaa kohti, Grammon kanssa ajelimme Pahkalaan, Torvenkylän kautta kasitielle, teimme pienen lenkin kasitieltä poiketen, takaisin tulimme Roukalan kohdilla.  Olihan tällä reissulla päämääräkin, piti tarkastaa, joko jäät ovat saaneet kyytiä Hiekkasärkkäin edustalta. 

Pysäköimme pyörät Merisärkkäin pysäkille, jäitä ei ollut enää kuin nimeksi, meri oli tyyntynyt täysin, vaikka asteita oli vain kolme tyyni ilma tuntui lämpimältä.  Hiljalleen lähdimme Lohtajaa kohti, kasitiellä ei ollut paljoa liikennettä, vauhdin saattoi pitää sadan pinnassa. 

Tuntui mukavalta ajella, muistelin kuinka Grammon kanssa suunnittelimme kuusikymmentäyhdeksän talvella pyörän hakintaa, merkki oli selvä Suzuki sen olla pitää, nyt Grammo ajeli perässä Suzukilla, mutta jos silloin olisi sanottu, että siinä on voimaa lähes neljä kertaa enemmän kun mistä haaveilimme, kuka olisi uskonut? Mutta sama tunne, fiilinki oli tänäkin iltana, kuin sillon kauan sitten ajellessa.  Mitä tapahtuu, kun kulkuneuvosta otetaan kaksi ratasta, katto, seinät, lattia, lämmitys jne..  pois, senhän pitäisi olla täysin kelvoton, mutta käykin päinvastoin!!