Aina vain paranee! 30.8.2017

 Kasi Marinkaisten rannassa.

 Myötä aurinko.

Tällainen näkymä on nektaria mielelle,  kun nuo mittareiden neulat alkavat liikkua myötäpäivään ei muuta tarvita!

Elokuinen koleus muuttikin suuntaa, antaen tilaa mukavalle lämpö-aallolle. Mitäs tekisi pieni iltalenkki! Kasin otin ratsuksi. Puoli kuuden aikoihin lähdin liikenteeseen, kuusitoista astetta lämmintä, mikä tärkeintä, ilma tavattoman pehmeää. Vanhalle tielle kuluttamaan kumia muustakin kuin aivan keskeltä. Tiedä häntä, tapahtuiko kulumista, vai pysyikö kosketuspinta turvallisesti lähellä keskikohtaa... Mielijohteesta käänsin Marinkaisten Kalasatamaa kohti, kiertelin vielä huvila-alueellakin. Otin parit kuvat. Sitten käänsin keulan Ruotsaloa kohti, mutta vain Satu oli kotona. Ami taisi olla töissä. Lähdin omassa hyvässä seurassa uusia seikkailuja päin! Käännyin Ruotsalon vanhalle tielle, siitä Kirkkotietä pitkin kasia kohti. Aika harvoin tulee enää tätä tietä kuljettua, ennen niin tuttu polku tuntui jopa vieraalta. Kasitien yli kohti viitan osoittamaa Kouria. Hyvässä kunnossa oli sora-alusta, mukavia mäen nyppylöitä ja mutkia on tämä viisi kilometriä täynnä. Peitson tiehen yhtyy stop merkin pysäyttämänä. Kääntelin Kannukseen päin, vain hetkeksi, vilkku oikeaan, Kälviän suuntaan. Liikenneympyrästä suoraa. En tiennyt vähääkään minne matka vie. Ullavaan päin lähti Kasi! En kuitenkaan päästänyt sitä Passojan tienhaaran ohi, vaan käännyin vasemmalle. Rataa seuraten etenimme Kasin kanssa, toki asfaltoitu tie alla. Uusi tienlinjaus vei radan ali, Kajaanitie tulikin melkein heti. Käännyin Kannusta kohti. Olin jo päivällä ajanut tätä samaa raittia toiseen suuntaan. Nyt annoin Kasin paukuttaa myötävalossa sataakahtakymppiä mittarinopeutena. En malttanut olla kuvaamatta varjoa, joka oli juuri tien suuntainen. Hain tapani mukaan huonoja puolia pleksittömyydestä, turhaa, sadassa kahdessakympissä ei esiintynyt mitään repimistä, kädet olivat hyvin rennosti ohjaustangolla, eikä olkapäitä tarvinnut jännittää lainkaan. Ihme juttu. Meno tuntui tavattoman kevyeltä. Kannuksen liikenneympyrät kallistelin niin, että jatkoin suoraan Kajaania kohti. Sekään ei olisi tuntunut mahdottomalta tavoitteelta. Mutta päätin, ettei tällä kertaa. Edessä kääntyi rekka Ylivieskaan päin, sinne myös Kasi! Rekan perässä oli hyvä testata virtauksia, miten ne vaikuttavat ajoon. Ja jälleen! Paljon vähemmän kuin jos olisi kate, ja tai pleksi pyörässä.  Rekka ajeli rajoitinta vasten, liikkeistä päätellen lastina oli ilmaa.  Katselin ohitus suoraa, kun Junkalan merkeillä varustettu Scania jysäytti hiljentämättä suurehkoon painumaan tiessä, tyhä lastihan sillä oli, totesin, kun toinen takaovi paukahti auki. Yritin kiinnittää kuskin huomiota tapahtuneeseen, ei mitään. Koukkasin sivu, ja näytin että pysähtyy edessä olevalle bussipysäkille. Sen merkin kuski ymmärsi. Oli vähän kysyvän näköinen kun kävelin auton viereen. Kerroin tilanteen, näki heti, että äijä oli tyytyväinen, repsottava ovi ei ole  turvallinen liikenteessä, ei taida kestää suurempia heittoja. Jatkoin matkaa. Jonkin ajan kuluttua kurvasin sivuun liittymästä, kaivoin aurinkolasit esille, ennakoivaa toimintaa! Niinhän se meni, että aurinko, joka saatteli meitä seläntakaa Kajaanitellä oli vastassa etuvasemmalla kun käännyin Kalajokea kohti. Aurinkolasit ovat paljon paremmat kuin kypärän oma aurinkovisiiri. Oikeastaan ei ollut mitään hätää ajella välistä jopa täysin vasta aurinkoon. Viimeinen temppuhan olisi nostaa visiiri ylös, kokeilin sitäkin huvikseni, tuli todellinen harrikka fiilinki puseroon, kun ajelin mustat lasit päässä visiiri ylhäällä. Jee!! Kalajoki - Himanka tie on päällystetty eikä vielä maalattu, joten kahdeksankymppiä rajoitus. Mikäs sen mukavampaa, kruisailla  välistä visiiri auki ja antaa tuulen tulla kypärän sisälle. Yllättvän vähän sitä tulee? Kotona olin puoli yhdeksän aikoihin. Ylläoleva sepustus on tarinaa ajosta MOOTTORIPYÖRÄLLÄ!

Nakupyöräsaarnaaja Pörkkiöstä. 30.8.2017

 Hetken piti miettiä, mitä tämä muistuttaan, no Tohtorin keulaa tietenkin!

Oikein tuli Tohtoria ikävä!

 Kauniimpiakin keuloja on nähty, mutta......

Tämä näkymä rauhoittaa heti kun tien päälle oikasee.  Siinä ei ole mitään häiritsevää tekijää eteenpäin menon välissä!

Tässä nyt on ristiriitainen tilanne, näitä tulee joskus vastaan, useinkin. Pitää todistella että on väärässä! Hakea todisteita tälle totuudelle.
Nyt olen todistellut puolitoistatuhatta kilometriä itselleni, että olen väärässä kun tuntuu kaikilla mittareilla mitattuna, että ilman pleksiä ajo on tavattoman mukavaa, rentouttavaa, moottoripyörämäistä, fiilinkiä nostattavaa!
Ilmoja olen yrittänyt valita sateesta ja tuulesta auringonpaisteeseen ja lämpimään. En ole onnistunut vielä todisteluissa, en vähääkään. Joka kerta kun lähden ajamaan, ajattelen, kun tulen kotiin, varmaan ruuvaan pleksin paikalle alle aika yksikön, kun saan hanskat käsistä. Joka kerta kun olen sammuttanut pyörän, on hanskoja tarvinnut hölmön virneen pyykäisemiseksi kasvoilta. Se hyvänolon tunne tulee jo tuossa metsätiellä, kun kuulen Kasin murinan, joka onkin aivan erilainen nyt kun ääntävääristävä muovilätkä on poissa! Muistan, kun katselin kadehtien Anssun nelitahtisuzukin pleksiä, olihan se aika ison kokoinen, ja ihmettelin, kun Anssu monkotti jatkuvasti Norjan reissulla, sen haitoista. Tohtorissa sitten ei niitä haittoja ollut, mutta katselin säälien miten Anssu joutui ajamaan ilman edessä olevaa turbulensseja aiheuttavaa tuulisuojaa, jopa naureskelikin, kun pysähdyimme tauolle. Merkillistä.....
Takauma ja tunne:
Paljonko vaikuttaa seitsemänkymmen luvun alun moottoripyörä huuma tähän nakupyörä tunteeseen. Silloin ei kukaan osanut haaveillakaan katetuista pyöristä. TT-radoilta otetuista kuvista niitä näkyi, mutta ne olivatkin TT-pyöriä. Ei ollut Suzukeissa, Ducatissa, eikä Laverdassa tuulisuojia. Niillä kovimmat kyytit olen ottanut, eikä tuuli viennyt!
Voi olla,  jos työkseen ajelisi Kokkola- Rooma väliä, jonkinlaisen sukkulan sisällä olisi mukavampi istuskella.... (auto... pthyii....)  Mutta näillä näkymillä matkat eivät muodostu niin pitkiksi, että pleksittömyys olisi mikään haitta. Toki matkat muodostuu pitkiksi, kun tuolla nakulla on niin mukava ajaa. Seuraava rojekti on Satasen putsaaminen Tunturin tuulisuojasta!
Ps. Nyt pitää muistaa, että ajoin Satasella kymmenen vuotta tyytyväisenä pleksien suojassa, Kasilla parivuotta, että äläkään pleksiukot hermostuko, pleksitön aika tulee tai ei......

Venetjoen tekojärvi. 20.8.2017

 Hetki ennen Kasin käynnistystä.

 Norpalla  vanha meininki, ei ketään muita kuin mina ja Kasi.

 Tässä siisti koivukuja Halsuan Ylikylässä.

 Evästyspaikka tutulla taukopaikalla Halsuan tien risteyksen lähettyvillä.

 Nälkähän oli tullutkin jo.

Norpalla join aamukahvit.

 Venetjoen tekojärven "ulappaa".

Pengerrys oli vajaa kymmenen metriä korkeaa.

Ajofiilinkiä pukkasi päälle heti sunnuntai aamusta. Ilma myöskin kertoi, nyt äkkiä tien päälle! En pannut tippaakaan vastaan. Tein eväät, yhden aterian ja kahvia sekä kotikaljaa juomaksi. Näillä jaksaa  koko päivän. Mukana uutuutena pieni tankkilaukku, F-Kasiin tehty. Sen tarkoitus on kuljettaa välttämättömät, silmälasit, kamera, visiirin pesuaineet, kartta ym. Ei mikään tilaihme, mutta korvaa takalaukun tavallisilla matkoilla. Laiton kuitenkin takaboksin kiinni, koska eväsreppua en viitsinyt selkään laittaa. Systeemillä tankkasin, Himagan kautta Kannukseen, Rekilän tietä Norpan järvelle, jossa ensimmäinen pysähdys. Vähän ennen Rekilän risteystä ryntäsi ajokoira oikealta tiheästä puskikosta tielle, vedin liinat kiinni, absit tärähtivät kunnolla. Koiran perässä roikkui nolon näköinen metsämies, oli autokin syvemmällä, huomasin, koira kai ryntäsi heti kun luukku aukesi silmittömästi vapauteen. Ei edes tiukka tilanne. Norpalla ottelin kuvia ja join reissun ensimmäiset kahvit. Alkoi olla menemisen meininkiä. Loivat mutkat Ullavasta Kauhavan tielle ovat saaneet kunnon päällysteen, nautittavaa oli kurvailla sopivalla nopeudella näitä pehmeitä kaarteita. Oikealle käännyin kun tulin t- risteykseen. Ali-Haapala entisessä ankeudessaan, ei mitään toimintaa, pussit lepatti mittareitten päällä. Käännyin Halsualle. Tässäkin oli mukavia loivia mutkia alkumatkassa. Mezlereiden pito tuntuu olevan jopa liioteltua näihin vauhteihin, mutta hyvä näin. Halsualta jakoin Perhoon päin liikenneympyrästä. Ylikylässä kuva komeasta koivukujasta. Ajelu satoisassa maalaismaisemassa tällaisella ilmalla on melkein sanoin kuvaamatonta, paras jättää tuo melkein pois! Minkäänlaista suunnitelmaa reitistä ei ollut. Mutta sitten alkoi hivuttautua ajatus, Meriläisen risteys? Missä Venetjoen tekoallas on? Niillä täytyy olla jokin yhteys? Ajelin kolmelletoista, ruoka-aika alkoi olla käsillä. Pysäköin tutulle mastolle Halsualle menevän tien varteen. Kyllä ruoka jo nyt maistuikin! Sinne tekojärvelle nyt on päästävä. Onhan minulla kartta! Katselin, että Meriläisen tieltä sinne mennään. Reipasta vauhtia ajelin Halsualle, kilometrin verran Köyhäjokea kohti, käännös oikealle Meriläisen viitan mukaan. Tähänkin tiehen oli tehty mukavia mutkia, mutta ne olivat melkein kaikki asutuksen keskellä, joten kanttailut sai jäädä. Muutaman kilometrin kuluttua näkyikin Venetjoen tekojärven viitta, olin oikealla reitillä, vaikka vasempaan piti kääntyä. Nyt alkoi sora-osuus. Vauhtia olisi voinut pitää vaikka kuinka korkeana, mutta mitä järkeä siinä. Ajelin rauhallisesti altaan valleille saakka. Jätin pyörän parkkiin, kamera kädessä kiipesin vallin päälle. Tämä se nyt oli. Ei mitään suuria tunteita herättävä järvehkö! Muutama saarikin näkyi. Valli kiersi rantoja, haulikot paukkuivat merkiksi sorsastuksen alkamisesta. Äkkiä oli tekojärvi katsottu. Takaisin ajelin rauhallista vauhtia. Köyhäjoelle jälleen, mutta vain läpiajona. Vasemmalle Kaustista kohti. Päätin ajella Seljesen mutkatien, jospa olisi pinta täälläkin tasoittunut! Kyllä, uutta pintaa oli laskettu, eikä keväällisiä pomppujakaan pahemmin löytynyt. Tällä tiellä on muutama kiperä mutka, kaksi pitkää kirraavaa, ja keskellä kylää  melkein yhdeksänkymmen asteinen. Mukava tie. Seljesen tienhaaran jälkeen kiersin kapulaa vähän reippaammin, mieleen juolahti, että alla olevat renkaat taitavat olla suvaitsevaiset ten pompuille ja kuopille, en ollut asiaan kiinnittnyt tältä kantilta huomiota, olin ajatellut, että tiet ovat tasoittuneet, ehkä syytä molemmissa. Takaisin ajelin Karhin kautta, tietenkin. Hienoissa tunnelmissa kotiuduimme minä ja Kasi puoli neljän aikaan.

ps. Remonttia tehdessä tarttui käteeni Satasen tankkilaukku, sehän oli ollutkin Kasin mukana jo muutamat reissut, mutta jos tämänkin pohjaan saisi tuollaisen pikalukon kuin tuossa pienessä laukussa niin...... Paikkakin olisi valmiina, Satasen bensatankin korkin kohta. Laukkuhan on melkein rajattoman iso, kun kaikki kerrokset ovat käytössä. Tilasinkin heti R-M Heinolta kiinnityspisteen laukulle, se lähtee mukaan kun pitempää reissua tehdään, joko Satasella tai Kasilla.

Raippaluotoon ja takaisin. 6.8.2017

Tänä kesänä on tapahtunut ensimmäistä kertaa, että ajaminen on maistunut niin hyvältä, ettei ole ehtinyt  blogia kunnolla päivittää. Sehän tietenkin on positiivinen juttu, kirjoittaa aina ehtii, mutta ajaminen on eri juttu! Viikko sitten kävimme Amin kanssa Reisjärven suunnalla, silloin oli myös Pietarsaaren seutu ehdolla. Satanen oli nyt ajovuorossa, saisi ojennella koipiaan tämän pyhän ajan. Tankille suhistelin viidentoista asteen mukavassa pehmeässä lämmössä. Eväitä en tällä kertaa ottanut mukaan. Lähdin vanhan tien kautta Marinkaisia kohti. Mukavalta tuntui Satasella kallistella äkkimutkia, hyvin taipuu iso pyörä niihin. Karhissa pysähdyin, soitin Amille, jos kiinnostaa voitaisi vähän ajella. Aamupalan aikoi haukata ennen tien päällä lähtöä. Minä ja Satanen kiersimme sillä aikaa Kälviän kautta Ruotsalolle. Siellä ei ollut ketään. Arvasin mistä Hondamiehen löytäisin. Peitson huoltoasemalta. Näin kävi. Tuumailimme, että Ami vetää ainakin alkumatkan pienempiä teitä pitkin. Pietarsaaren uusi Abc olisi etappi paikka. Seitsemää siltaa pitkin matka taituisi alle puolen tunnin, nyt saimme kulumaan lähes kaksi tuntia, mukavia teitä on määrättömästi täälläkin päin, kun vähääkään poikkeaa pääväyliltä. Abc,llä ostimme kahvit, eikä Ami ollut ehtinyt sitä aamupalla kotona syödä. Minä investoin huoltoasema laseihin, kun omat ajossa mukana olleet jäivät Kasin takalaukkuun! Täällä istuessa oli seuraavakin etappi alkanut varmistua. Raippaluodon Kompassi! Lähdimme tielle, nyt oli Satanen keulassa. Kävin pienen kiepahduksen Permon liikenneympyrässä, pitihän tämä Pietarsaaren ihme korkata ympäri ajetuksi.

 Näillä kaveruksilla olimme liikenteessä. Kertooko Satanen katteen vaikutuksesta ajofiilinkiin tai mitä....

 " Pastorinmäkihän se siinä. Ami on jo päällä.

Oravaisten taistelun muistomerkki aluetta.

 Oravaisten taiselukenttää, muutama tuhat miestä kylmeni lyhyessä ajassa noilla seuduilla, ei tiedetty vielä sissisodasta mitään, jos olisi, ei tappioita läheskään niin paljon kuin tiheissä riveissä hyökätessä, tai paetessa.

 Tässä tuon surkean taistelun muistomerkki.

 Vakavana ovat Honda ja Satanenkin.

 Valmistauduimme huolella ylittämään Raippaluotoa mantereesta erottavaa salmea, olihan siihen siltakin rakennettu, auttamaan saareen pääsyä.

Amin onnistunut foto, ajaessa. Tuuli oli kova, mutta ei  riepotellut menomatkalla. Tullessa oli laitavastainen, ei sekään pahempaa paniikkia aiheuttanut.

Kun olimme kunnialla selvittäneet kaksikaistaisen ympyrän, otimme suunnan Nyykaapia kohti. Emme kuitenkaan sinne ajaneet, annoin Sataselle käskyn kääntyä Pännäisten mutkatielle. Sen kuopat olivat hieman tasoittuneet keväästä, joten saimme kallistellakin vähän, hyvin vähän..... Kasitien yli Pännäisiin, jossa jyrkkä oikea Kortesjärveä kohti. Kauaa emme tällä tiellä viihtyneet, käännyin Forsbyn jälkeen Nybrännin tielle. Sen loivia mutkia oli mukava Satasella viiletellä, routa vain oli tälläkin turmellut tien pintaa. Hiljalleen kruisaillen ohitimme Purmon ja Lillbyn kylät, Purmostakin voi nyt sanoa, kylät. Jepuan tielle poikkesimme kun sen aika tuli. Viivasuoraa baanaa lähdimme etelää kohti, sitten loppui päällyste. Kuten aina ennenkin tällä tiellä. Nyt oli jokin kunnostus menossa, muutaman sentin sorakerros oli möyhennentty antamaan pientä arbeetteria ajamiseen. Kolmonen päälle, Satasen kapeat renkaat pureutuivat mukavasti alustaan, oli helppo ohjailla paikka paikoin liukkaalta tuntuvalla alustalla. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin tämäkin soratie osuus. Pian olimmekin Mirkan lähistöllä olevalla Abc asemalla, tankkasimme. Sanoin Amille, että pysähdyn kuvaamaan "pastorinmäen" niinkuin aina ennenkin. Sen myös tein. Ami tutki itse mäkeä tarkemmin. Ajelimme Oravaisiin. Täällä on Oravaisten taistelukentät Suomen sodan ajalta. Kurvasimme jälleen kerran katsomaan tätä hullua paikkaa. Paikassa ei mitään vikaa, mutta tapahtumat olivat järjen vastaisia. Niille on pystytettu iso muistomerkki läheiselle mäelle. Samassa miljöössä on museo ja ravintola jotka rakennettu vanhoihin maalaistaloihin. Ajelimme etelää kohti. Satanen tuntui notkistuvan entisestään, moottorin käynti oli tasaista pehmeää. Kova kumppani on Kasilla samassa tallissa! Käännyin Vöyrin tielle, kallistelimme loivat mutkat Pitäjäkeskukseen joka on kaapannut itselleen Oravaisten ja Maksamaan kunnat.  Vöyriltä Vähäänkyröön, sieltä jatkoimme Vaasan läpi rannikolle. Pian olimmekin Raippaluodon sillan maanpuoleisella pysäkillä. Otimme muutamat kuvat. Lähdin keulille. Vaikka tuuli oli navakkaa, sen  suunta oli sellainen, ettei juuri tuntunut edes sillan korkeimmassa kohdassa. Päätimme ajaa Kompassiin. Sitten tulikin tienhaara jossa luki jotain, ja Björkby! Olikos se tuonne, no käydään katsomassa Björkbyytä. Muistelin, että se oli satamapaikka, sekä vilkas kylä muutenkin. Kävimme katsomassa paikallisessa josko voisi murkinalle heittäytyä. Hinnat olivat aivan pilvissä, joten teimme täys käännöksen. Ami löysi tulomatkalla kuvattavan talonkin. Ajelimme risteykseen, josta olimme lähteneet luoteiselle  reitille. Nyt oli edessä tie Kompassiin ja Suomen läntisimpään tienpäähän. Kompassissa tilasimme hyvät sapuskat, jotka oli todella hyvät. Moottoripyöräilijöiden paikkahan tämä on ollut jo monta vuotta, nytkin kertyi pihalle pyöriä. Alahärmäläis veljekset olivat lähteneet myös kiertelemään lähiseutuja, toisella Kotari ja toisella Kawan iso Versys malli. Tunti siinä vierähti praatatessa.... moottoripyöristä ja moottoripyörä matkailusta! Hiljalleen lähdimme manteretta kohti,  niin taasen kävi, että missasimme yhden tienhaaran, ajoimme saaren pohjoisrantaan, jossa pakollinen u-käännös oli tehtävä. Perässämme seurannut pyörä, jossa myös kyytiläinen, ajoi saman harhan. Tien mutkat olivat kyllä pienen eksymisen arvoiset. Ami katosi! Eiköhän me jossakin tavata, viimeistään sillalla. Päätin ajella mutkaosuuden pari kertaa edestakaisin, niinhän Amikin löytyi, oli lähtenyt t-risteyksestä takaisin päin. Nyt katselimme vähän tarkemmin reittiä, pääsimme kunnialla saaresta pois, vaikka sillalla laitavastainen meinasi olla toista mieltä. Olimme laittaneet etapiksi Mysingenin ja siellä tankkauksen. Ajelin niin näkö etäisyydellä, että näin kun Ami kääntyi Sorvistin tielle. Sitä kallistelimme aamupäivällä ajamallemme Jepua - Oravainen tielle, nyt käännyimme pohjoiseen,  Mirkan risteyksestä vasemmalle, hetkessä olimmekin kasitiellä. Mysingenillä tankkasimme ja joimme kahvit. Tällä reissulla ajo oli nautittavaa alusta loppuun, yli neljäsataa kilometriä kertyi Satasen ja Hondan mittareihin, molempiin. Jällen oli matkaseura huippua!

Reisjärven suunta 30.7 -17

MAANANTAI 21. ELOKUUTA 2017

Sykäräisissä rypsipellon vieressä.

Samasta kohdasta.

Mustaksi tuunatta alkuperäinen pleksi oli aika hyvän näköinen, mutta...

Ami ihailee Susisaaren maisemia.

Tässä on Kasin alkuperäinen saanut jo passituksen takalaukkuun.

Lähikuva muutoksesta. Kotona poistin kiinnikkeet. 

Kaunis sunnuntai aamu, odottelin Amin tuloa lähteäksemme pienelle retkelle. Hetken arvoimme suunntaa, Sitten päätimme kiertää Reisjärven! Matkaa teimme Kannus - Toholampi linjalla, kääntelimme Lampin kirkolta pohjapuolen tielle. Sehän on kesäisin täysiveristä maisematietä. Pysähdyimme ottamaan kuvia. Ilma oli niin mukavan lämmintä, että päätimme käydä kaupassa josko  löytyisi juomaa mukaan otettavaksi, edellytyksellä, jos sellainen aukinainen löytyisi. Sykäräisten Jarin valinta oli kiinni. Pieni koukkaus Finn Springin pihalle, sekin oli kiinni!  Oikaisimme pienen mutkan kautta Lestijärvelle menevälle tielle. Lestijärvellä ajelimme kylän kautta, mutta ei ollut täälläkään putiikit auki. Yli-Lestiltä käännyimme Reisjärven tielle, joka hetken kuluttua muuttui soratieksi. Uudet Mezlerit eivät pahemmin hätkähtäneet pinnan muuttumisesta, enkä minäkään. Ami katosi peileistä kuvaamaan jotain vanhaa talonrötisköä. Ajelin hiljalleen Reisjärvelle, pysähdyin Pitiputaalle johtavan tien risteykseen. Katselin kartasta, että Reisjärven kierto ei paljoa vaadi. Ami tuli, lähdimme toteuttamaan reissun teemaa, äkkiä se olikin hoidettu, olimme jälleen samassa risteyksessä. Amin mukaan Susisaaressa olisi kahvipaikka auki, niin myös oli. Iso kartanomainen talo muutettu ravintolaksi, ympärillä mökkejä vuokrattavaksi. Ami tarjosi päivän erikoisen, erikoisen iso olikin muhkeasta mansikka kakusta leikattu palanen, molemmille samanlaiset. Maistuivat hyvältä kahvin kanssa. Täältä sai myös muuta nestettä. En ollut pitänyt keulaan laittamasta alkuperäisestä pleksistä aikoinaan, enkä pitänyt nytkään, vaikka mustaksi tuunattuna oli  mukavan näköinen. Otin sen pois, nakkasin takalaukkuun! Kävimme Susisaaren tien päässä kääntymässä.  Laitoin Actionin käymään. Kun pääsin Sieviin johtavalle tielle, jossa saattoi nostaa nopeuden lähelle sataa, tajusin heti, että nyt oli jälleen moottoripyöräily sitä mitä sen pitää olla. Ei turhia huminoita pleksin yli, eikä pyörteitä. Alkoi ajojuhlat! Ami oli päättänyt käydä Kiiskilässä kuvaamassa vanhan talon, pysähdyin tienviereen, laitoin actionin pois päältä. Hiljalleen nautiskelin matkan teosta, nakupyörällä ajo tuntui tämän hetken tilanteessa juuri sopivalta. Voi olla, että ensikesänä toinen mieli..... Ami jo odotteli Kajaanitien t-risteyksessä. Tummimme tehdä pieniä Sievi kierroksia, täällähän teitä riittää. Ajelimme ristiin rastiin, oli vähän soraakin, eikä mitään helppo tien pätkä Markkulassa. Kieli keskellä suuta sai taiteilla todella pehmeällä ja liukkaalla alustalla. Pito oli nollissa, jos vähääkään hellitti vauhtia. Pari kolme kilometriä riitti tätä tienpätkää, nolla perään, olisi päivän punttisali treeni ollut siinä! Sille, joka salilla käy... Sievistä Rautioon, jossa jatkoimme kyläteiden perkkaamista. Täällä olikin päällysteet kunnossa. Sitten olikin siirtymien kotipuoleen, mukava reissu mukavassa seurassa loppui noin kello viisitoista!