F Kasi kadotti vilkkunsa, pitkätvalot ja tyytyttimen! Kylvönajan kun seisoi sateessa, teki tällaisen protestin. Soitto EMC, lle perjantaille klo 16.15 aika testeriin. Ami lupasi tulla mukaan, noin tunnin takamatkalla. Leppoisa ilma suosi Oulun reissua, kamat päälle, koirat häkkiin, ajatuksissani kokeilin vilkkua, pelasihan se! Samoin pitkätvalot jne.... Soitin Emssille mitä tehdään. Kun reissun päälle menossa, eikö testata? Heille sopi. Ajelin ruuhkaista kasitietä pohjoiseen, onneksi varasin aikaa, sillä keskinopeus jäi tuonne seitsemänkympin tienoille. Mutta ei hätiä, viisitoista minuuttia jäikin kassaan. Kassaan joita tarvittiin heti. Ajatuksissa ajoin emc,n tienhaaran ohi. Sitten olinkin lähiökatujen labyrintissa. Yritin huutaa apua Nokia Hereltä, mitenkäs huudat, kun teline ja kuulokkeet kotona! Aina vain kadut pienenivät. Kääntelin sisäpihoilla u-käännöksiä, koko ajan tuntui, että asukkaat olivat valmiina heittelemään tyhjillä ja täysilläkin olut tölkeillä, porras tralleilla, haravilla ja muilla taloustavaroilla. Onneksi en kuullut manaamisia joita hölmistyneet asukkaat heittivät perään. Vihdoin normaali tie edessä. Olin nähnyt kohteen hyvinkin läheltä, mutta niin kaukaa. Nyt päätin soitolla varmistaa, että varmasti osun perille. Niin onnistuin vihdoin tavoitteessa, toki myöhässä. Ami odotti jo pihalla. Pyörä testiin, eihän siitä mitään vikaa löytynyt.
Sitten ei muuta tehtävää, kuin ajella kotiin.... Mutta! Taukokartanolla Ami söi, minä kuolasin kahvikupin takaa, pyörät tankattiin, ajettiin satametriä Ouluun päin takaisin....
Siikajoen pohjapuolelta käännyimme kohtalaisen pinnan omaavalle nelinumeroiselle. Siinähän oli muutama loiva mutkakin, vaikka joki jo näin lähellä merta oli oikaissut uomansa, niin, että tiekin olisi voinut olla suorempi. Mikäs sen mukavampaa. Vanhalle tielle tulimme vähän liiankin äkkiä, vaikka olihan sekin siistiä polveilevaa vanhaa kasia. Entisen Pattijoen pitäjän läpi huristelimme hieman viilenevässä iltapäivässä, Raahe ohitettiin nopeusrajoitusten suosittelemaan vauhtia. Autoja oli paljon vähemmän kuin Ouluun mennessä, ei kuitenkaan aivan tyhjää tietä tarvinnut ajella. Pyhäjoella koukkasin keulapaikalle, lämpö putosi Oulun runsaasta paristakymmenestä neljääntoista. Ei haitannut, viilensi sopivasti helteistä oloa. Kotona olimme seisemän jälkeen, Ami lähti saunaan, minä laittamaan koiria ulos! Oikein mukava reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti