Nelostiestä on tehty laulukin, milloin kasista? 11. 6.2017

Tämä sunnuntai näytti sopivan kaikin puolin hyvän ajosuorituksen tekemiseen. En aikonut tehdä mitään Ohtakarin lenkkiä, sillä varustin repun kahvilla,  yhdellä kana-riisi aterialla. Vähän juomaakin mukaan, jugurtti kaiken kruunuksi! Action kypärään kiinni, tavanomaiset Sinisalot ja  uudet Daytonat jalkaan.

Tarpeellista ja vähän tarpeetontakin tavaraa lähdössä kyytinottoon.

F Kasi olikin lähtövalmiina, varuilta vielä sadevaatteet mukaan,  Systeemillä tankkaus ja ilmanpaineiden tarkistus. Lisäsin taakse parisataa grammaa.  Vanhaa tietä Marinkaisiin, kameran suuntaus oli vielä tehtävä. Ennen Karhia katsoin tulokset, viimeinen säätö näytti hyvältä. Biscobin kautta oikaisin Kahvitielle, josta kolmelletoista. En muista, että vuosikausiin olisi ajo ollut näin helppoaheti alusta alkaen.  Ehkä Oulun reissu aukaisi kuskin jumit, kai pyöränkin? Kaustisen St-ykkösellä liruuttelin kahdeksan litraa futuristisen näköisestä bensamittarista F Kasin tankkiin.

Hyvin syönneen näköinen tankkauspiste!

Halsualle käännyin, melkein heti löytyikin sopiva kahvipaikka! Palasin takaisin kolmelletoista.  Perhon Möttösestä suunta Kivijärveä kohti,  Pitäisi olla soraakin tiedossa. Ei ollut! Raikkaassa aamussa ajellessa oli aikaa katsella  sivuillekin. Täällähän oli mukavia maalais idyllejä.
Nyt maistuisi jo toinen kupillinen kahvia! Sopivaan tienhaaraan laitoin pyörän parkkiin, kahvipullo esille!

Kahvittelutuokiossa on aina hohtoa, kahvin maku luonnossa omaa luokkaansa.

Ennen Kivijärveä käynnistin Actionin. Pieni pysähdys Kivijärvi infon pysäkille.

 Loivia mutkia kallistelin Karstulan risteykseen, josta käännyinkin viitan osoittamaan suuntaa. Tiiroon kylän läpi tämä polku vie, Tiiroon kylällä myös iso Anselmi oli käppäillyt alle kymmen vuotiaana. Annoin kameran nauhoittaa jonkin matkaa vielä Karstulaan päin. Enhän minä Karstulaan aikonut, Viitasaarelle käännyin,  kun tulin Kyyjärvi - Viitasaari tielle. Huopanan kosken pysäkillä pidin ruokatauon. Olihan  nälkäkin ehtinyt muistutella olemassa olostaan. Tällainen pieni tauko ajon lomassa  tekee matkasta entistäkin nautittavamman.

Kunnon evästauko venähti lähes tunnin mittaiseksi!

Kiire ei ole, voi rauhassa miettiä seuraavia polkuja ja  vaikkapa vain olla. Laitoin kameran päälle, kun jatkoin matkaa. Perhostelijoita seisoi joessa vyötäröä myöten uppeluksissa! Itään päin virtaava joki alkoi potea jo vesipulaa, vaikka kevät tulvat olivat sitä hieman helpottaneet.  Nyt oli suunnitelmassa tehdä mukava lenkki mäkisessä maastossa. Mutta harmin paikka, talvi oli koetellut kaltoin tätäkin tietä, joissakin kohtaa saattoi hieman kääntää kapulaa mutkaan tai mäkeen. Onhan tällä pätkällä varoitus jyrkästä laskustakin. Takaisin Viitasaari tielle. Päätin antaa kameran tyhjentää akkunsa loppuun. Kestihän se melkein nelostielle. Nelosen liikenne ei ollut lähellekään kasin luokkaa! Viitasaari on vilkaan näköinen paikka, Kuusikymmentä vuotta kun kävin paikalla ensi kertaa. Paikka on muuttunut täysin niistä ajoista. Samoin seuraava taajama Pihtipudas. Täällähän on maailman kauneimmaksi rankattu huoltoasema. Ei pahan näköinen lainkaan! Pyhäsalmella oli vaskikellot komeassa muodostelmassa, näkyi asiakkaitakin oleva! En vieläkään pysähtynyt tankille, Kaustisilta tankkaamalla bensalla liikuimme F Kasin kanssa edelleen. Huomasin, että ajoon on tullut aivan uutta fiilinkiä, ehkä jalkatappien madallus teki ajo-asennosta sellaisen ettei väsymystä tule lainkaan!! Kärsämäellä tankkasin, en lähtenyt tavanomaiselle Nivalan tielle, vaan Haapajärven! Tämä on mukava pätkä, Tuulimyllyjä on ripoteltu pitkin metsiä, näyttää, että ripotellaan yhä lisää, sillä leveitä tienpätkiä on tehyt useita, jotka päättyvät ei mihinkään. Niiden päähän tulee mylly! Mutta ajo oli aivan mahtavaa, tätä nyt täytyy jankata loputtomasti, minkäs voit! Haapajärvellä ei suuria näyttänyt tapahtuvan, yllättävän hiljaista oli seutu! Samoin Nivalan laita!  Sieviin päin koukkasin liikenneympyrästä niin, että jalkatappi ja kengänpohja pyyhki asfalttia. Tulikohan tapit liian matalalle? Ei hätää, niissä on joustava kiinnitys! Osoituksena F Kasin väännöstä nousu Kalajokilaaksosta ylös kankaille ei laskenut nopeutta kuutosvaihteella ja tasakaasulla yhtään. Mittari pysyi kuin nakutettu sadassa kymmenessä. Tämä hyvä vääntö takaa sen, että pyörällä on helppo ajaa määrättyä nopeutta, sitä ei tarvitse jatkuvasti korjailla. Kolme litraa satasella on F Kasin kulutus tällaisella matkalla, mielestäni vähän. Aprikoimme Amin kanssa talvella, millaisen pyörän hankkisi, jos saisi valita yhden, jolla pitäisi kaikki pyörä ajot tehdä. Nyt tiedän minkä valitsisin! Hyväkin reissu päättyy joskus, niin tämäkin! Vähän päälle viisisataa kilometriä tuli mittariin, mitään ongelmaa ei olisi ollut jatkaa vaikka saman verran lisää. Palkkioksi F Kasille hommaan  Motonetistä uudet öljyt ja putsarin!