Yritin maanitella Herrasmiesräyhäpyöräilijöitäkin mukaan. Ami lupasi lähteä ainakin alkumatkalle! En ottanut varavaatteita, enkä trangiaa mukaan. Sadevaate pussin köytin mustekaloilla istumen taakse. Uusi kokeilu oli Reppu! Tietenkin Act. oli ensimmästä kertaa MZ-ajon varuste.
Puoli kahdeksalta tasan saapui Ami sovittuun kellonlyömään pihalle. Kertoi jatkavansa Haapajärveltä Haapavedelle. No se sopii! Ajelimme mukavassa säässä Kannuksen, Sievin, jossa tankkaus ja Nivalan vanhan tien kautta Haapajärven näyttelypaikalle. Emme siellä vanhenneet kovin kauaa. Myllylän liikkeen edessä pysähdyimme, ja toivotimme turvallisia matkoja. Ami kääntyi vasemmalle, minä oikealle. (Ei mikään poliittinen kannanotto.) Reisjärvelle menevällä tiellä otin ensimmäisen kahvitauon!
Tässä laajasin myös actionin ensimmäistä kertaa. Epävarmuus mihin kamera suuntautuu kypärän katolla, on joka kerta mielessä. Nytkin ajoin vain pienen matkan ja tarkistin suuntauksen.
Reisjärveltä käännyin Lestijärvelle menevälle tielle, sieltä Kinnulaan, Kivijärvelle. Ennen Karstulaa otin pienen pätkän videota tarkistus mielessä. Nyt näytti hyvältä.
Kun sammutin kameran, ja lähdin ajamaan yllätti päivän ensimmäinen ja viimeinen rankkasade kuuro F Kasin ja minut totaalisesti. Olisi ollut mukava painaa kamera käyntiin, mutta vettä tuli niin sakeasti, etten aikonutkaan pysähtyä, ajaessa sateesta nauttii eniten. Se oli lyhyt mutta rankka kuuro, melkein heti paistoi aurinko jälleen kuumasti. Tällainen ajokeli on parasta mitä tiedän.
Nälkäkin siinä sadekuuron jälkeen yllätti, kun löytyi sopiva pysäkki kahden veden välissä oli ratkaisu helppo, nyt syömään. Tällainen retkielämä on minun makuun, saa itse määrätä mihin pysähtyy milloin pysähtyy, tai pysähtyykö lainkaan.....
Nyt oli aika vähentää vaatetta. Lämpöä riittävästi.
Karstulasta olikin mukavaa tuttua tietä Multialle asti. Muistin pienen metsätien pätkän, jossa evästin muutama vuosi sitten, kun olin Satasella MZ-kokoontumisessa. Samalle tienpätkälle, käänsin, oli aika vähentää vaatetta! Multialta olikin lyhyt heitto Keurulle, en edes viitsinyt etsiä Nuivanniemen leirintä aluetta, vaan ajoin sinne suoraan. Karttamuisti parempi kuin navigaattori!!
Tällaisia tuliaisia vein ajoihin. Nyt myös tutustuin Viestien toimittaja Kalleen, hieno mies, joka Keijon kanssa huolehtii ajajia yhdistävän MZ-Viestin synnystä!
Maaginen tunnelma iski heiti vastaan, kun ajoin portista sisään. MZ-ttejä juuri niitä, joita oli ollut jo seitsemäntoista vuotta sitten, kun ensimmäisiin ajoihin menimme Orivedelle. Osoitus pyörien ajattomuudesta. Ajattomia tuntuivat olevan myös ajajat. Monesti olen pohtinut, miten tämä porukka on näin yhtenäistä ja ystävällistä, onko taika MZtissä, jollaisen lähes jokainen omistaa, vaikka oma MZ, on telakalla, se pitää yhteyden tähän joukkoon. Tiesin, että vierailusta tulee lyhyt, koska en aio yöpyä. Mutta kun tuli mieleen lähteä, siirtyi se yhä uudelleen taka-alalle.
Suzuki Savage oli F Kasin kanssa "hieman" sivummalla.
Lämpimässä säässä starttasin paluumatkalle, Mitään ajatusta reitistä ei ollut. Kaikki vaihtoehdot olivat tuttuja, mutta se ei mikään haitta. Päätin katsastaa Seinäjoen uuden ohitustien! Keula kohti Poria ja Virtoja. Tällainen pitkä matka ei aiheuta minkään laista kiirettä, eihän se mitään auttaisi. Leppoisaa ajelua, pysähdyksiä silloin tällöin, yksi pakollinen, tankkaus Haapamäellä.
Mukava taukopaikka ennen Virtoja.
En kääntynyt Kitusen Kievariin, tankissa oli melkein piripintaan bensaa, omat eväät mukana, nyt oli ajon aika. Peräseinäjoelle kääntyvä tienhaara tulikin yllättävän nopeasti. Parin auton perässä käännyin sinne. Autot ohitin heti kiihdytyksessä, pitihän kerran reissussa kokeilla F Kasin voimavarojakin. Niitä löytyi mukavasti. Peräseinäjoen jälkeen tuli kahvi mieleen. Mitäs muuta kuin pysähdyt linja-auto pysäkille, pullo esille ja nauttimaan. Farmari näyttelyn kylttejä esiintyi harvakseltaan kun lähestyin Seinäjokea. Mutta Seinäjoki jäi näkemättä, uusi ohitustie todella ohittaa kaupungin. Nopeasti se kyllä käy. Ihmettelin, eikö tällä F Kasilla ajaminen väsytä lainkaan, no hyvä, kun ei väsytä. Vakiopaikalla söin iltapäivä aterian. Kanariisiä ja nollaprosenttista kaljaa. Kahvit päälle. Ei ollut vieläkään kiire..... Laitoin Nokialaisen sille ohjaustankoon varattuun telineeseen, navi päälle kohteeksi Sainsalontie. Heh.... ettei eksy!
Ruoka miehen tiellä pitää ja bensa pyörän. Tässä iltapäivä ateria Alahärmässä.
Kasitiellä oli tavanomaista vilinää ja vilskettä, muutaman ohituksenkin tein, kuitenkin vauhti oli rauhallista, ajosta nauttimista täysillä. Kotona olin vähän ennen seitsemää. Muutama kilometri vajaa seitsemänsataa tuli päivän saldoksi. Aivan samanlaiset fiilikset ovat palanneet, mitä silloin, kun ajelimme Anssun kanssa MZ kokoontumisiin ja jopa ulkomaille. Kilometrit odottavat!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti