Yllättävän helposti saatiin porukka kokoon, kaikille sopi maanantai ajelu. Systeemille kokoontuminen, Anssu tulisi mukaan Toholammilta. Tarja oli kiivennyt Garmmon kyytiin, Suzukin akku oli luovuttanut virtansa johonkin joutavaan. Olin luvannut vetää porukkaa etappi ykköseen, Sykäräisten kahvilaan. Lämpöä oli täksi kevääksi suhteutettuna runsaanlaisesti, Mukavasti myötä aurinko lämmitti selkää. Toki tiesin, että myötäaurinko on tulomatkalla vastassa pahimmoitten. Ami poikkesi Anssun kautta, eivätkä muutkaan näkyneet taustapeilissä, syynä ei ainakaan vetäjän liiankova vauhti. Pohjapuolta ajelin ylhäisessä yksinäisyydessä. Kiireetöntä menoa, vieläkään eivät peltotyöt olleet päässeet kunnolla vauhtiin. Tie oli tyhjä. Arvelin, kun etappi on sovittu, porukka ennemmin tai myöhemmin kokoontuu yhteen. En ehtinyt kunnolla kypärää riisua, kun jo alkoi kuulua tuttua konepyörien käyntiääntä. Yksi oli ylitse muiden, Ducati kuivine kytkimineen. Oton viivästys johtui löystyneestä ohjaustangon tärinän vaimentimesta. Ihailimme hetken Oton komeaa pleksi viritelmää, vihdoin kävelimme tuttuun kahvilaan, siellä mukavassa tunnelmassa joimme munkkikahvit, tai muut joivat, minä pelkän kahvin! Anssu siirtyi vetovuoroon, pudotin itseni, kuin kurki kurki aurassa viimeiseksi. Kanalan kautta Halsualle saimme ajaa erittäin hyvää tietä pitkin. Halsualla pysähdyimme Nesteen pihalle, siinä porukka jakaantui, Otto ja Grammo lähtivät Kaustisen kautta Kokkolaa kohti, Anssu, Ami ja minä Köyhänjoen kautta Rahkoseen. Pysähdyimme Autiolla Alihaapalan kentällä. Heti on rakennuskin alkanut rappeutua, masentavaa edelleen. Anssu pyhkäisi Toholampia kohti, Amin kanssa Ullavan tielle. Nyt se aurinko sitten paistoi suoraan vastaan. Kälviällä ei paljoa liikettä näkynyt, joten jatkoimme kajaanitietä kasitielle. Rannikolla ei enää ilma ollutkaan niin leppoisaa kuin oli tähän asti koko matkan. Ami hurautti Systeemin kautta vanhalle tielle, minä käänsin kotiin. Hulppea reissu, ajo jäi entistä enemmän päälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti