Kaamos ohi!

Pyhän Stefanuksen päivänä 26.12.2011 otettu kuva Ohtakarista. Aivan totta, ei mikään syksyltä plokattu otos!

Pari kuukautta tässä on kärvistelty edellisestä bloggauksesta, nyt on päivä kääntynyt pitenemään, talvi toisin ei ole vielä tullut, mutta kun tulee, menee myös kiireesti, koska kevät painaa kolmen kuukauden päästä kovasti päälle. Hyvä.

Kolme neljästä, viisi viidestä

Varoitus: Nämä kuvat löytyvät lähes samassa muodossa tästä blogista monesta kohtaa!

Ksatanen Norpalla.
Ksatanen Korpelan padolla.
Kalson edustaa ilman Ksatasta.
Uistelijat Vaarassa.

Vuodenaikaan lämmin, aurinkoinen sunnuntai pisti Ksatasen kuskeineen tielle vähän puolenpäivän jälkeen. Olihan nyt pienen juhlan aika, viisi vuotta tuli täyteen toisapäivänä Ksatasen taloon tulosta. Kilometrejä on tullut aivan riittävästi tänä aikana, laulua mukaellen en niistä yhtäkään vaihtaisi pois. No nyt meni jo semtimentaaliselle puolelle. Kyllä sen Vetelin surrauskilometrin olis jättänyt ajamatta.

Norpalle suunnistin, aurinko paistoi, pyörä kulki kevyesti, Kälviän jälkeen aukaisin visiirin ja annoin tuulen suhista. Olettamus ettei ötököitä enään lentele? Norppa oli entisellään, nyt syksyisessä asussa, mutta aivan asiallisen näköinen...

Kannukseen menevän tien varressa näkyi maastureita ja vähän ränsistyneitä pakettiautoja ajettuna liittymistä metsän puolelle, silloin tällöin vilahti penkalla punatakkisia miehiä, sekä naisia torrakot käsissä. Luotin siihen, etteivät päästä hirveä tielle, ja pidin vauhdin lähes kahdeksassakympissä, tässä tätä kirjoitan.- Korpelan padolla kohisi vesi, sumu tuli sillalle asti, kameran linssikin sai osansa. Paljon joutuvat tuhlaamaan hyvää energiaa, mahtaa harmittaa? Eskolan kautta ajelin Kukonkylän risteykseen, Markkulan suunta kiinnosti, ja kun tie oli kuulalaakerisoraa, niin vilkku oikealle. Liejuinen savi on myrkkyä Ksatasen alla, mutta selvä lipsuva sora on helppoa ajaa, antaa mennä pienessä liunpoikasessa niin hyvä tulee. Markkulan kylällä alkoi asfaltti ja mutkat, jotka saavat Smöbondresin tien tuntumaan viivottimella vedetyltä. Mutta nämä mutkat ovat keskellä kylää, joten kolmosella ja tyhjällä käynnillä kun ajeli, pysyi tiellä eikä aiheuttanut pahennusta. Sievin Asemakylällä Ksatanen vilautti bensavaloa ja käänsin pienen kaupan pihalle, jossa tankit, mutta automaatti pois toiminnasta, ei hätää kauppa oli auki, ja bensaa lirisi pyörän tankkiin. Maksoin kassalla, hmm... jotenkin tutun oloinen jätkä rahasti? Ulkona katsoin tarkemmin missä kaupassa oli tullut asioitua, Er-Ka nimisessä. Erka? Erkki? Himangan Erkkihän se kassalla oli, eikä kumpikaan reagoinut mitään. Erkkihän lauleskeli aikoinaan saunakamarissa. En palanut enää sisälle, kun kypäräkin oli jo päässä. Rautioon menevä tie oli vasta päälystetty, kuten Grammo kertoi, ja hiekkakankaalle pohjattu tie on pohjaltaan niin tukeva, että siihen on hyvä laittaa asfaltti, se kestää, pinta yksi parhaista mitä olen täälläpäin ajellut. Laverdalla ajellessa tämä tie oli suosikkipätkä, ja niin nytkin. Himangalla kääntelin kasitielle, Lohtajan risteyksessä oikealle, hetkessä hujahdimme Ksatasen kanssa Ohtakariin tutulle pysäkille. Porukkaa oli jonkin verran liikkeellä tarkkailemassa syksyn kehittymistä, aurinko lämmitti mukavasti, eikä tuulikaan häirinnyt pahemmin, vaikka tuuli.

Pyöriäkin näin kuusi kappaletta tällä reissulla, harvinaista herkkua lokakuun puolivälissä.

Aina tähän aikaan on kysymysmerkki, jatkuuko ajokausi, jos jatkuu hyvä on.

Ymmyräinen sunnuntai-ajelu

Emetinjärvi syksyn kohmeessa.
Kestävätkö talven ulkosalla?
Sopiva eväspaikka
Kahvi valmiina tarjolla.
Täällä luotetaan vielä kieltoon, mitään muuta estettä kiipeämiseen ei ole.
Ullavanjärven Toholammin puoleista päätä.
Ahaa.....
Kalajoessa oli kohtuullisesti vettä, ja Ylivieskassa kylmä.
Hiekkasärkillä meri lämmitti mukavasti.
Autiota hiekkarantaa syksyllä, mutta eipä siinä kesälläkään ihmiset parveile?

Kartanluku on jäänyt tänäkesänä sattuneesta syystä vähemmälle, eikä tämäkään reissu karttaa vaatinut. Tulipahan vain mieleen, mitä teitä pitäisi ajella saadakseen ympyrän aikaiseksi? ( ennenkin tällainen mietelmä iskenyt) Lohtojaa ei voi ympyrän keskelle sijoittaa, muuten tulisi puolesta matkasta vetinen savotta. Mutta kuvitellaan entinen emäpitäjä ympyrän kehälle.

Kokeilemaan. Aamulla näytti ja tuntui kylmältä. Mutta kello yksitoista oli jo seitsemän astetta lämmintä. Termospulloon kahvia, vanhoihin buranapurkkeihin sokerit ja kerma. Ovat todella hyviä ja tiiviitä.

Ksatanen liukasteli Sainsalontielle, on merkillisen liukkaita nämä pihatiet. Mutta asfaltilla liukkaus unohtui, vanhantien kautta kallistelin Marinkaisiin, kasia Kokkolaan. Jos nyt jo kääntyisi Kaustisia kohti? Emetinjärvellä pysähdyin, kylmän näköisestä vedestä muutamat kuvat. Kevyesti kulki pyörä, käyttelin nelosta ja viitosta, ettei aivan vaihtaminen unohtuisi, niiden väli on juuri sopiva, ettei tarvitse pienellä huudattaa, eikä isolla vedättää, voi käyttää jompaa kumpaa satasen molemmin puolin, joskus unohtuu nelonen pitemmäksikin aikaa päälle. No kyllähän se kiihtyy sillä ripeämmin. Kolmellatoista ei ole noita tärinäripoja keskellä eikä pyörätien vieressä, ne ovat hyvästä huolimatta tarkoituksesta alkaneet vähän kasilla hermostuttamaan, ainaki minua! Kaustisilla tuumailin pitäisikö koukata Smöböndersin kautta, ettei tule liian jyrkkä ympyrän kulma, mutta päättelin ajella Pulkkiseen josta Halsualle, jospa tämä tekisi kuviolle hyvää. Ajelu kyllä teki hyvää, kahvalämmittäjiä käytin mukavuuden maksimoimiseksi, kerrospukeutuminen takasi lämpimänä pysymisen, Schubertin kypärässä on kuin sisällä. Ksatasen moottori lämmitteli mukavasti, ja matka taittui kevyen tasaisesti, muuta liikennettä vähän, kaksi pyörää näin koko reissulla.

Halsuan risteyksessä oleva masto sopi kahvitauon paikaksi. Pieni yllätys oli kun pysähdyin ja riisuin kypärän päästä, täällähän on kylmä! Kuuma kahvi lämmitti mukavasti, mutta kauaa ei huvittanut värjötellä taukopaikassa, pyörän päälle äkkiä lämmittelemään! Halsualle ajoin turverekan perässä, onneksi oli tyhjä, ja pölistänyt loput pölyt jo taivaan tuuliin. Tuossa rekassa oli vakionopeuden säädin säädetty rajoitinta vasten, ja sitä ei höllätty kuin vähän Halsuan liikenneympyrässä, ei painanut Polson kuudenkympin rajoitus vähääkään, en hirvennyt seurata samaa vauhtia, mutta tietenkin kiilasin raon kiinni kahdeksankympin nopeudessa, hmm.... Halsualta Köyhänjoen kautta Kauhava Ylivieska tielle. Katselin haikeana paikkaa jossa keväällä tuli satakilometriä yhdellä istumalla täyteen, eipä tiennyt, ettei tänä kesänä mene kaikki kuin Strömsöössä. Ali-Haapalalla nafta 1.29 e. Olisi tehnyt mieli tankana, mutta ei Ksatanen kaikkea purematta niele.

Ja baana oli sileää, vasta laskettu asfaltti houkutteli kääntelemään kapulaa edes takaisin, laillisesti tietenki. Pysähdyin pienelle pysäkille josta näkyi Ullavanjärven pohjoispään rippeitä. Eu projekti näkyi olevan meneillään. Jo tässä vaiheessa arvelin, ettei tästä reissusta ympyrää tule. Toholammilta voisi ajaa Kannuksen kautta kotiin, mutta olimme Ksatasen kanssa toista mieltä, ajelimme Sieviin, sieltä Ylivieskaan, kulku maistui mahtavalta. Ylivieskassa muutama kuva kylmästä Kalajoesta, jossa vettä riitti. Pohjapuolta Alavieskaan josta jälleen takaisin omalle puolelle. Tuli mieleen, että missä tilaisuudessa sakemanni inssit ovat käyneet ottamassa mittoja meikäläisestä, ja soveltaneet niitä Ksatasen ergonomiaan, tuskin on monta istuinta, joissa voisin pitempään istua. Kalajoella haisi tuore parkki, Junnikkalan sahan omistajat sanoisivat sitä rahan hajuksi, niinhän se on. Hiekkasärkillä ajeli vielä muutama auto kuin kesää etsimässä, turhaan? Ei aivan turhaan, sillä lämpötila oli huomattavasti korkeampi kuin Ylivieskassa! Tuttua kasitietä ajelin hiljalleen kotia kohti, jossa parkkeerasin Ksatasen elosuojaan kello kuusitoista nolla nolla. Niin se ympyrä, kävi niinkin keskiajan tiedemiehille, "ei se ole pyöreä, vaan pannukakku".

Ei pysähdy junat Sievin asemalle, ei.
Anssulla stereoiden kanssa ongelmia?
Laskutelineet alhaalla.
Hidasajoa.
Kommunikaatiovälineet kuntoon.

Tarja lohkaisi eilen, että voitaisiin ajella sunnuntaina? Niimpä tietenki, miksipäs ei? Ja lokakuun toisena kello yksitoista oli Jamaanveoista noin kuusikymmentä kuusi prosenttia koolla Systeemin pihalla. Reittiä siinä pähkäiltiin, ja sovittiin, että Sievin Asemakylä olisi sopiva välietappi.

Mielikatumasta päätin katsella vähän ilmanpaineita Ksatasen kumeista. Kiloa huusi lisää eteen ja taakse? Ja olin vasta viime syksynä tarkistanut?

Tielle lähdimme järjestyksessä, Tarja Suzuki, Grammo Suzuki, Ksatanen ja minä, Anssu ja Bmw. Suzuki parivaljakko ajeli Raution kautta ja Bemarit Kannuksen suuntaa. Ihmettelin kun Ksatanen huiteli kuin kiskoilla, piti väkisinkin kääntää kaasua pienemmälle, vauhti tuntui niin hyvältä ja vakaalta. Ilmanpaineiden hiipuminen vähitellen on niitä ihmeitä joita ei tule tajunneeksi. Hakee vikaa kelistä, ajofiilingistä, ohjausgeometriasta, niinkuin se nyt olisi muuttunut jne... Kesän vastoinkäymiset pyyhkiytyivät pois tällä Lohtajan ja Sievin välillä. Melkein harmitti pysähtyä Sievin aseman pihalle, ajohalut aivan pilvissä. Grammo ja Tarja tulivat Asemakylän kautta melkein heti kun olimme saaneet pyörät parkkiin. Ihmettelimme puskittuvaa aseman seutua, eihän siitä ole kauaa kun junat kolhivat toisiaan näillä paikoin, silloin oli vielä elämää asemalla. Emme kauaa asiaa murehtineet, sovittiin että Sykäräisten tuttu kahvila olisi seuraava pysähdyspaikka. Ajelin keulilla, muutaman kilometrin päästä huomasin vasemmalle jäävän palaneet talonrauniot. Hyvin oli palanut visuun, eivät olleet kai pahemmin yrittäneet sammuttaa loppuja. Tämä oli sama talo, jonka paloa katselin keväällä. Juuri täällä huomasin flektin pyörivän joutavia. Siitä alkoi remonttikierre, joka pilasi kevään ja kesän ajot. Nyt en kauaa tätä murehtinut, Ksatasen kyyti haihdutti murheet. Vanhankirkon kiekan kiersimme ennen kuin kurvasimme Toholammin tielle. Vaikka tuuli oli kova, Ksatanen kulki kuin juna. Katselin peilistä takana tulevia kolmea pyörää, nopeasti on Tarja sopeutunut normaaliin ajorytmiin, keltaiset liivit erottuivat hyvin Anssun kirkkaan valon takaa. Grammo piti perää. Sykäräisiin ajelimme pohjapuolta, vauhti oli leppoisaa, ehti katsella syksyistä viljelysmaisemaa, joka valmistautui jo talventuloon, ja tietenkin ensikevään heräämiseen. Tarja tarjosi koko porukalle pullakahvit, näin sitä tultiin täysvaltaisiksi Jamaanveolaisiksi!

Taivas ehti jo pilvistyä sadetta enteileväksi, päätimme suunnistaa rannikkoa kohti, vaikka jokaisella ajohaluja olisi ollut pitempäänkin retkeen. Nyt pidin minä perää, ja vielä kun pysähdyin Kannuksen pankkiautomaatilla riskeeraamaan tunnuslukuja asiattomien käytettäviksi, jäin porukasta pysyvästi.

Parikertaa käänsin kapulaa hieman enemmän kuin tavallista josko alkaisi porukkaa näkymään, mutta hölläsin sitten melkein kruisailu nopeuteen. Turhaan olisin hätäillyt olivat menneet aivan eri reittiä kuin se mitä ajelin. Suorassa pysähdyin ja ostin kukkia, kolmaskymmenesneljäs hääpäivä sai tämän toimenpiteen aikaan. Siihen suoriksen pihalle Anssukin ehti sitten vielä kertomaan että olivat ajaneet Lestijoen eteläpuolta Himangalle asti.

Tässä nyt oli sellainen reissu, jonka voin hyvällä omallatunnolla nostaa ajokauden ykköseksi. Jos jää viimeiseksi tälle kaudelle, jää erittäin hyvä mieli, mutta voihan ajoja tulla vielä lisää. Kiitokset hyvästä matkaseurasta, Tarja Grammo, Anssu.

Sateiden jälkeen pieni sunnuntai-ajelu

Joko Ksatanen tähyilee ensivuoteen? Toivottavasti kilometririkkaampi kuin tämä lopuilleen kääntyvä ajokausi.
Jatkuvat sateet ovat saaneet pellot surkeaan kuntoon.
Öykki olisi tarpeen tässäkin tilanteessa.

Kirpeältä tuntuva ilma yllätti kostean viikon jälkeen sunnuntai aamuna. Ksatanen oli heti valmiina tien päälle. Ajuri tarvitsi jopa kotiväen potkua liikkeelle pääsyksi. Kuvastaa koko kesän fiilinkiä.

Mutta kun tuhatkuutioinen moottori hyrisee tyytyväisenä, ja maisema vaihtuu, haihtuu fiilingin pohtiminen ajonautinnoksi. Kasitietä hiljalleen Kajaanitien risteykseen, siitä Kälviän, Kannuksen, Märsylän ja Torvenkylän kautta takaisin kasille ja kotiin. Lyhyt, ytimekäs pyrähdys. Mutta katsottavaa ja ihmeteltävää oli. Sateet olivat pehmittäneet pellot paikka paikoin pahan näköisiksi. Oli syviä puimurin ja traktorin renkaiden uria, jopa lainehtivaa tulvajärveä. Mitä tehnee ensikesän sadolle, tämän kesän onneksi jo pääosin korjattu.

Samalla mietein mitä ensi kesänä moottoripyörä rintamalla? Otto on laittanut Suzukin myyntiin, Anssu ajelee työmatkat Bemarilla, mitä tehnee ajofiilingille? Matista ei ole kuulunut mitään, ei Guzziukosta. Sen paremmin Grammon ja Tarjan reissuista pyörien päällä?

Ja omat fiilingit kaksijakoisia, mitä tästä eteenpäin?

Ajaessa kun tällaisia pohtii, löytyy myös usein vastaukset.

Ajofiilinki ei ole kadonut mihinkään! Mutta pyörän pitää olla kunnossa! Ksatanen on tällä hetkellä täydessä iskussa, kuitenkin jonkinlainen luottamus meni tämän kesän räpeltämisen myötä. Onneksi talvi on aikaa trimmata kulkuneuvo entistä ehompaan kuntoon. Yksi tärkeä asia jäi myös tältä kesältä suorittamatta. Emme tehneet Anssun kanssa minkäänlaista pitempää reissua. Se pitää korjata ensikesänä korkojen kanssa!!!

Pihtiputaalle ja takaisin

Ksatanen hengähtää jossain Reisjärven ja Pihtiputaan välimaastossa.
Perillä, paikalla jossa pidetään joka kesäiset Rio... eikun keihäskarnevaalit
Niin lujaa pitää ajaa, ettei kunnon kuvaan ehdi.
Karua, karua on Suomenselkä tässäkin kohtaa.
Mutta Toholammilla vilja heilimöi ja taivas pilvistyi.

Pihtipudas, ei mikään turha paikka. Siellä vaikutti kauan aikaa herra nimeltään Matti Viro, Matin tuntevat parhaiten hieman varttuneemmat mp-harrastajat, itsekin lukeudun tuohon katekoriaan "hieman" varttuneemmat. Viroa en tainnut livenä nähdä, mutta juttuja olen kuullut hänestä senkin edestä. Pannonialla ajeli keski-euroopassa kymmenet reissut, puhui useita kieliä, ja kun halusi piristää itseään ajon kestäessä ratkaisi matemaattisia yhtälöitä unkariksi ja saksaksi yhtä aikaa. Söi enimmäkseen veteen liotettuja kaurahiutaleita, ja vähän rusinoita. Nukkui päivät, kun tarkeni paremmin levätä, ja ajoi öisin.

Joten luksusta oli matkata Ksatasen katteen suojassa mukavassa elokuun aamussa Keski-Suomea kohti. Kerran pysähdyin vähentämään vaatetta. Perillä olin yhdeksän maissa. Toko kesti iltapäivään, kolmen maissa starttasin Ksatasen kotimatkalle. Ajelin nelostietä etelään päin, kunnes näin houkuttelevan tienviitan Kivijärvi - Kinnula. Oho, tuossapa tie, jota en ole koskaan ajellut. Todellinen harvinaisuus näin lähellä kotia. Tie olikin mielenkiintoisen mäkinen ja jopa hyvä pintainen. Pysähdyin kuvaustauolle karun metsäaukean viereen. Jälleen huomioin vedenjakajan olevan köyhän näköistä maaperältään. Mutta tiellä oli liikennettä, muutama pyöräkin surahti siitä ohi, ennen kuin laitoin Ksatasen matkalle. Muikeasti kuljetti tuhatkuutioinen matkalaista, mäet olivat mukavan jyrkkiä lasketella, liian äkkiä tuli t-risteys josta vasemmalle Viitasaari ja oikealle Kannus. Tällä kertaa valitsin Kannuksen suunnan. Kinnulassa tankkasin, Lestijärvellä väistelin Halsuan risteyksessä vastaantulijaa joka päättikin kääntyä vasemmalle Reisjärven tielle. No mutta ainahan autot päälle tulis, jos ei niitä väistelis.

Lestijärven ja Toholammin välinen tie on mukavaa alamäkeä kun ajelee rannikkoa kohti, sen melkein tuntee pyörän kulussa, kun tietää että alas mennään. Kumma ettei ylöspäin menossa huomaa päinvastaista vaikutusta? Sykäräisissä poikkesin pohjapuolelle, ohra alkaa olla puintikunnossa, olihan sitä jo puitukin. Sateet vain kiusana, kuten nytkin alkoi ripotella hiljalleen. Väliviirteellä tuli jo melkein kaatamalla. Kyllä lämpimässä sateessa on mukava ajella. Kasitiellä niinpaljon liikennettä, ettei nopeus yli kahdeksankympin noussut.

Ksatasella ajelu on halpaa terapiaa, vaikkei olisi sen tarpeessakaan.

Sunnuntain 14 elokuuta ajelukuvia

Testiajoa ja pullakahveja, Jamaanveot liikenteessä

Tästä puolilämpimästä moottorista alkoi testaus Systeemillä. (kuvassa näkyy varotusvalon päällä oleva teippi!)
Seuraava testipaikka Peitson kylmä-asema.
Nyt olemme jo Kannuksen St ykkösellä.
Tuo lukema tulee tutuksi Ksatasella ajellessa.
Tässä todellinen veden lämpötila.
Korpelan voimalaitoksella turbiini / generaattori huilivuorossa.
Näin vaatimattomia johtimia pitkin on energiaa siirtynyt Keski-Pohjanmaalle jo kohta kahdeksankymmentä vuotta.
Vuodenaikaan nähden yllättävän paljon vettä Lestinjoessa.
Heleena menossa keittämään kahvit matkalaisille.

Jamaanveojen tiistai-ajelu lähti käyntiin Systeemiltä puoli kuuden aikoihin. Tosin oli sovittu käynnistys Peitson huoltamolta, mutta Otto perui osanottonsa, ja epäilimme etteivät Grammo ja Tarja ole alttiita lähtemään tienpäälle. Mutta kuitenkin päätimme olla sovittuun aikaan Peitson kohdalla, Anssu ja minä.

Kesän sähläys poiki myös teeman tälle ajelulle, kalibroidaan Ksatasen uusi lämpömittari! Väline siihen oli Anssulla, lämpökamera.

Alkumittaus Systeemillä ok. Peitsolla jo kuuma moottori ok. Peitsolta hurautimme Kannuksen St,lle, mittaus ok. Tämä testi päättyi tähän, Ksatanen sai puhtaat paperit. Nyt keskityimme siihen, mistä löytää kahvipaikan, eikä sitä kauaa tarvinnut miettiä. Sitä ennen pysähdyimme Korpelan voimalaitoksella, kiertelimme tiilistä tehtyä turbiinihuonetta kuin kissa kuumaa puuroa, ovet eivät meille auenneet. Mutta kuvia saimme. Joessa oli yllättävän paljon vettä. Heleenalle ja Jarille ajelimme nisukahvien toivossa, eikä tarvinnut pettyä. Perunapuimurikin odotteli jo malttamattomana urakan alkamista. Täältä jatkoimme Riuttasten kautta Eskolaan, hiljalleen siirryimme Raution tielle, jo alkoi palata vanha fiilinki Ksatasen ohjaustankoa pitelevän mieleen. Raution jälkeen tein vielä kovahkon testin wanhalle (anteeksi) Ksataselle, mutta lämpömittari pysytteli järkähtämättä juuri siinä missä pitikin. Kasitietä suhistelimme mukavaa vauhtia Lohtajalle, Anssu kääntyi Systeemiltä kotiinsa, ja me Ksatasen kanssa jatkoimme vielä toistakilometriä kasia, sata metriä Koivistonperän tietä, viisisataaseitsemänkymmentä metriä Sainsalon tietä, elosuojassa vielä viimeinen silmäys lämpömittariin, testi oli ohi. Sellon kielien viritysjärjestys selvisi tällä matkalla, c-g-d-a. Ksatanen toimi kuin ajatus, niinkuin olisi toiminut koko kesän, jos sillä olisi ajanut. Mutta se on toinen juttu, ja joskus ajokauden loputtua teen sen toisen jutun. Kiitokset Heleenalle ja Jarille vieraanvaraisuudesta, Anssulle testiavusta ja hyvästä matkaseurasta!

Ottaapa siittä selevän

Karrikoiden, "mustaa teippiä varoitusvalon päälle" ja tielle!

Tielle taas

Jooooopa joooooooo.....