Ymmyräinen sunnuntai-ajelu

Emetinjärvi syksyn kohmeessa.
Kestävätkö talven ulkosalla?
Sopiva eväspaikka
Kahvi valmiina tarjolla.
Täällä luotetaan vielä kieltoon, mitään muuta estettä kiipeämiseen ei ole.
Ullavanjärven Toholammin puoleista päätä.
Ahaa.....
Kalajoessa oli kohtuullisesti vettä, ja Ylivieskassa kylmä.
Hiekkasärkillä meri lämmitti mukavasti.
Autiota hiekkarantaa syksyllä, mutta eipä siinä kesälläkään ihmiset parveile?

Kartanluku on jäänyt tänäkesänä sattuneesta syystä vähemmälle, eikä tämäkään reissu karttaa vaatinut. Tulipahan vain mieleen, mitä teitä pitäisi ajella saadakseen ympyrän aikaiseksi? ( ennenkin tällainen mietelmä iskenyt) Lohtojaa ei voi ympyrän keskelle sijoittaa, muuten tulisi puolesta matkasta vetinen savotta. Mutta kuvitellaan entinen emäpitäjä ympyrän kehälle.

Kokeilemaan. Aamulla näytti ja tuntui kylmältä. Mutta kello yksitoista oli jo seitsemän astetta lämmintä. Termospulloon kahvia, vanhoihin buranapurkkeihin sokerit ja kerma. Ovat todella hyviä ja tiiviitä.

Ksatanen liukasteli Sainsalontielle, on merkillisen liukkaita nämä pihatiet. Mutta asfaltilla liukkaus unohtui, vanhantien kautta kallistelin Marinkaisiin, kasia Kokkolaan. Jos nyt jo kääntyisi Kaustisia kohti? Emetinjärvellä pysähdyin, kylmän näköisestä vedestä muutamat kuvat. Kevyesti kulki pyörä, käyttelin nelosta ja viitosta, ettei aivan vaihtaminen unohtuisi, niiden väli on juuri sopiva, ettei tarvitse pienellä huudattaa, eikä isolla vedättää, voi käyttää jompaa kumpaa satasen molemmin puolin, joskus unohtuu nelonen pitemmäksikin aikaa päälle. No kyllähän se kiihtyy sillä ripeämmin. Kolmellatoista ei ole noita tärinäripoja keskellä eikä pyörätien vieressä, ne ovat hyvästä huolimatta tarkoituksesta alkaneet vähän kasilla hermostuttamaan, ainaki minua! Kaustisilla tuumailin pitäisikö koukata Smöböndersin kautta, ettei tule liian jyrkkä ympyrän kulma, mutta päättelin ajella Pulkkiseen josta Halsualle, jospa tämä tekisi kuviolle hyvää. Ajelu kyllä teki hyvää, kahvalämmittäjiä käytin mukavuuden maksimoimiseksi, kerrospukeutuminen takasi lämpimänä pysymisen, Schubertin kypärässä on kuin sisällä. Ksatasen moottori lämmitteli mukavasti, ja matka taittui kevyen tasaisesti, muuta liikennettä vähän, kaksi pyörää näin koko reissulla.

Halsuan risteyksessä oleva masto sopi kahvitauon paikaksi. Pieni yllätys oli kun pysähdyin ja riisuin kypärän päästä, täällähän on kylmä! Kuuma kahvi lämmitti mukavasti, mutta kauaa ei huvittanut värjötellä taukopaikassa, pyörän päälle äkkiä lämmittelemään! Halsualle ajoin turverekan perässä, onneksi oli tyhjä, ja pölistänyt loput pölyt jo taivaan tuuliin. Tuossa rekassa oli vakionopeuden säädin säädetty rajoitinta vasten, ja sitä ei höllätty kuin vähän Halsuan liikenneympyrässä, ei painanut Polson kuudenkympin rajoitus vähääkään, en hirvennyt seurata samaa vauhtia, mutta tietenkin kiilasin raon kiinni kahdeksankympin nopeudessa, hmm.... Halsualta Köyhänjoen kautta Kauhava Ylivieska tielle. Katselin haikeana paikkaa jossa keväällä tuli satakilometriä yhdellä istumalla täyteen, eipä tiennyt, ettei tänä kesänä mene kaikki kuin Strömsöössä. Ali-Haapalalla nafta 1.29 e. Olisi tehnyt mieli tankana, mutta ei Ksatanen kaikkea purematta niele.

Ja baana oli sileää, vasta laskettu asfaltti houkutteli kääntelemään kapulaa edes takaisin, laillisesti tietenki. Pysähdyin pienelle pysäkille josta näkyi Ullavanjärven pohjoispään rippeitä. Eu projekti näkyi olevan meneillään. Jo tässä vaiheessa arvelin, ettei tästä reissusta ympyrää tule. Toholammilta voisi ajaa Kannuksen kautta kotiin, mutta olimme Ksatasen kanssa toista mieltä, ajelimme Sieviin, sieltä Ylivieskaan, kulku maistui mahtavalta. Ylivieskassa muutama kuva kylmästä Kalajoesta, jossa vettä riitti. Pohjapuolta Alavieskaan josta jälleen takaisin omalle puolelle. Tuli mieleen, että missä tilaisuudessa sakemanni inssit ovat käyneet ottamassa mittoja meikäläisestä, ja soveltaneet niitä Ksatasen ergonomiaan, tuskin on monta istuinta, joissa voisin pitempään istua. Kalajoella haisi tuore parkki, Junnikkalan sahan omistajat sanoisivat sitä rahan hajuksi, niinhän se on. Hiekkasärkillä ajeli vielä muutama auto kuin kesää etsimässä, turhaan? Ei aivan turhaan, sillä lämpötila oli huomattavasti korkeampi kuin Ylivieskassa! Tuttua kasitietä ajelin hiljalleen kotia kohti, jossa parkkeerasin Ksatasen elosuojaan kello kuusitoista nolla nolla. Niin se ympyrä, kävi niinkin keskiajan tiedemiehille, "ei se ole pyöreä, vaan pannukakku".