Kolme neljästä, viisi viidestä

Varoitus: Nämä kuvat löytyvät lähes samassa muodossa tästä blogista monesta kohtaa!

Ksatanen Norpalla.
Ksatanen Korpelan padolla.
Kalson edustaa ilman Ksatasta.
Uistelijat Vaarassa.

Vuodenaikaan lämmin, aurinkoinen sunnuntai pisti Ksatasen kuskeineen tielle vähän puolenpäivän jälkeen. Olihan nyt pienen juhlan aika, viisi vuotta tuli täyteen toisapäivänä Ksatasen taloon tulosta. Kilometrejä on tullut aivan riittävästi tänä aikana, laulua mukaellen en niistä yhtäkään vaihtaisi pois. No nyt meni jo semtimentaaliselle puolelle. Kyllä sen Vetelin surrauskilometrin olis jättänyt ajamatta.

Norpalle suunnistin, aurinko paistoi, pyörä kulki kevyesti, Kälviän jälkeen aukaisin visiirin ja annoin tuulen suhista. Olettamus ettei ötököitä enään lentele? Norppa oli entisellään, nyt syksyisessä asussa, mutta aivan asiallisen näköinen...

Kannukseen menevän tien varressa näkyi maastureita ja vähän ränsistyneitä pakettiautoja ajettuna liittymistä metsän puolelle, silloin tällöin vilahti penkalla punatakkisia miehiä, sekä naisia torrakot käsissä. Luotin siihen, etteivät päästä hirveä tielle, ja pidin vauhdin lähes kahdeksassakympissä, tässä tätä kirjoitan.- Korpelan padolla kohisi vesi, sumu tuli sillalle asti, kameran linssikin sai osansa. Paljon joutuvat tuhlaamaan hyvää energiaa, mahtaa harmittaa? Eskolan kautta ajelin Kukonkylän risteykseen, Markkulan suunta kiinnosti, ja kun tie oli kuulalaakerisoraa, niin vilkku oikealle. Liejuinen savi on myrkkyä Ksatasen alla, mutta selvä lipsuva sora on helppoa ajaa, antaa mennä pienessä liunpoikasessa niin hyvä tulee. Markkulan kylällä alkoi asfaltti ja mutkat, jotka saavat Smöbondresin tien tuntumaan viivottimella vedetyltä. Mutta nämä mutkat ovat keskellä kylää, joten kolmosella ja tyhjällä käynnillä kun ajeli, pysyi tiellä eikä aiheuttanut pahennusta. Sievin Asemakylällä Ksatanen vilautti bensavaloa ja käänsin pienen kaupan pihalle, jossa tankit, mutta automaatti pois toiminnasta, ei hätää kauppa oli auki, ja bensaa lirisi pyörän tankkiin. Maksoin kassalla, hmm... jotenkin tutun oloinen jätkä rahasti? Ulkona katsoin tarkemmin missä kaupassa oli tullut asioitua, Er-Ka nimisessä. Erka? Erkki? Himangan Erkkihän se kassalla oli, eikä kumpikaan reagoinut mitään. Erkkihän lauleskeli aikoinaan saunakamarissa. En palanut enää sisälle, kun kypäräkin oli jo päässä. Rautioon menevä tie oli vasta päälystetty, kuten Grammo kertoi, ja hiekkakankaalle pohjattu tie on pohjaltaan niin tukeva, että siihen on hyvä laittaa asfaltti, se kestää, pinta yksi parhaista mitä olen täälläpäin ajellut. Laverdalla ajellessa tämä tie oli suosikkipätkä, ja niin nytkin. Himangalla kääntelin kasitielle, Lohtajan risteyksessä oikealle, hetkessä hujahdimme Ksatasen kanssa Ohtakariin tutulle pysäkille. Porukkaa oli jonkin verran liikkeellä tarkkailemassa syksyn kehittymistä, aurinko lämmitti mukavasti, eikä tuulikaan häirinnyt pahemmin, vaikka tuuli.

Pyöriäkin näin kuusi kappaletta tällä reissulla, harvinaista herkkua lokakuun puolivälissä.

Aina tähän aikaan on kysymysmerkki, jatkuuko ajokausi, jos jatkuu hyvä on.