Ei pysähdy junat Sievin asemalle, ei.
Anssulla stereoiden kanssa ongelmia?
Laskutelineet alhaalla.
Hidasajoa.
Kommunikaatiovälineet kuntoon.

Tarja lohkaisi eilen, että voitaisiin ajella sunnuntaina? Niimpä tietenki, miksipäs ei? Ja lokakuun toisena kello yksitoista oli Jamaanveoista noin kuusikymmentä kuusi prosenttia koolla Systeemin pihalla. Reittiä siinä pähkäiltiin, ja sovittiin, että Sievin Asemakylä olisi sopiva välietappi.

Mielikatumasta päätin katsella vähän ilmanpaineita Ksatasen kumeista. Kiloa huusi lisää eteen ja taakse? Ja olin vasta viime syksynä tarkistanut?

Tielle lähdimme järjestyksessä, Tarja Suzuki, Grammo Suzuki, Ksatanen ja minä, Anssu ja Bmw. Suzuki parivaljakko ajeli Raution kautta ja Bemarit Kannuksen suuntaa. Ihmettelin kun Ksatanen huiteli kuin kiskoilla, piti väkisinkin kääntää kaasua pienemmälle, vauhti tuntui niin hyvältä ja vakaalta. Ilmanpaineiden hiipuminen vähitellen on niitä ihmeitä joita ei tule tajunneeksi. Hakee vikaa kelistä, ajofiilingistä, ohjausgeometriasta, niinkuin se nyt olisi muuttunut jne... Kesän vastoinkäymiset pyyhkiytyivät pois tällä Lohtajan ja Sievin välillä. Melkein harmitti pysähtyä Sievin aseman pihalle, ajohalut aivan pilvissä. Grammo ja Tarja tulivat Asemakylän kautta melkein heti kun olimme saaneet pyörät parkkiin. Ihmettelimme puskittuvaa aseman seutua, eihän siitä ole kauaa kun junat kolhivat toisiaan näillä paikoin, silloin oli vielä elämää asemalla. Emme kauaa asiaa murehtineet, sovittiin että Sykäräisten tuttu kahvila olisi seuraava pysähdyspaikka. Ajelin keulilla, muutaman kilometrin päästä huomasin vasemmalle jäävän palaneet talonrauniot. Hyvin oli palanut visuun, eivät olleet kai pahemmin yrittäneet sammuttaa loppuja. Tämä oli sama talo, jonka paloa katselin keväällä. Juuri täällä huomasin flektin pyörivän joutavia. Siitä alkoi remonttikierre, joka pilasi kevään ja kesän ajot. Nyt en kauaa tätä murehtinut, Ksatasen kyyti haihdutti murheet. Vanhankirkon kiekan kiersimme ennen kuin kurvasimme Toholammin tielle. Vaikka tuuli oli kova, Ksatanen kulki kuin juna. Katselin peilistä takana tulevia kolmea pyörää, nopeasti on Tarja sopeutunut normaaliin ajorytmiin, keltaiset liivit erottuivat hyvin Anssun kirkkaan valon takaa. Grammo piti perää. Sykäräisiin ajelimme pohjapuolta, vauhti oli leppoisaa, ehti katsella syksyistä viljelysmaisemaa, joka valmistautui jo talventuloon, ja tietenkin ensikevään heräämiseen. Tarja tarjosi koko porukalle pullakahvit, näin sitä tultiin täysvaltaisiksi Jamaanveolaisiksi!

Taivas ehti jo pilvistyä sadetta enteileväksi, päätimme suunnistaa rannikkoa kohti, vaikka jokaisella ajohaluja olisi ollut pitempäänkin retkeen. Nyt pidin minä perää, ja vielä kun pysähdyin Kannuksen pankkiautomaatilla riskeeraamaan tunnuslukuja asiattomien käytettäviksi, jäin porukasta pysyvästi.

Parikertaa käänsin kapulaa hieman enemmän kuin tavallista josko alkaisi porukkaa näkymään, mutta hölläsin sitten melkein kruisailu nopeuteen. Turhaan olisin hätäillyt olivat menneet aivan eri reittiä kuin se mitä ajelin. Suorassa pysähdyin ja ostin kukkia, kolmaskymmenesneljäs hääpäivä sai tämän toimenpiteen aikaan. Siihen suoriksen pihalle Anssukin ehti sitten vielä kertomaan että olivat ajaneet Lestijoen eteläpuolta Himangalle asti.

Tässä nyt oli sellainen reissu, jonka voin hyvällä omallatunnolla nostaa ajokauden ykköseksi. Jos jää viimeiseksi tälle kaudelle, jää erittäin hyvä mieli, mutta voihan ajoja tulla vielä lisää. Kiitokset hyvästä matkaseurasta, Tarja Grammo, Anssu.