Tästä puolilämpimästä moottorista alkoi testaus Systeemillä. (kuvassa näkyy varotusvalon päällä oleva teippi!)
Seuraava testipaikka Peitson kylmä-asema.
Nyt olemme jo Kannuksen St ykkösellä.
Tuo lukema tulee tutuksi Ksatasella ajellessa.
Tässä todellinen veden lämpötila.
Korpelan voimalaitoksella turbiini / generaattori huilivuorossa.
Näin vaatimattomia johtimia pitkin on energiaa siirtynyt Keski-Pohjanmaalle jo kohta kahdeksankymmentä vuotta.
Vuodenaikaan nähden yllättävän paljon vettä Lestinjoessa.
Heleena menossa keittämään kahvit matkalaisille.Jamaanveojen tiistai-ajelu lähti käyntiin Systeemiltä puoli kuuden aikoihin. Tosin oli sovittu käynnistys Peitson huoltamolta, mutta Otto perui osanottonsa, ja epäilimme etteivät Grammo ja Tarja ole alttiita lähtemään tienpäälle. Mutta kuitenkin päätimme olla sovittuun aikaan Peitson kohdalla, Anssu ja minä.
Kesän sähläys poiki myös teeman tälle ajelulle, kalibroidaan Ksatasen uusi lämpömittari! Väline siihen oli Anssulla, lämpökamera.
Alkumittaus Systeemillä ok. Peitsolla jo kuuma moottori ok. Peitsolta hurautimme Kannuksen St,lle, mittaus ok. Tämä testi päättyi tähän, Ksatanen sai puhtaat paperit. Nyt keskityimme siihen, mistä löytää kahvipaikan, eikä sitä kauaa tarvinnut miettiä. Sitä ennen pysähdyimme Korpelan voimalaitoksella, kiertelimme tiilistä tehtyä turbiinihuonetta kuin kissa kuumaa puuroa, ovet eivät meille auenneet. Mutta kuvia saimme. Joessa oli yllättävän paljon vettä. Heleenalle ja Jarille ajelimme nisukahvien toivossa, eikä tarvinnut pettyä. Perunapuimurikin odotteli jo malttamattomana urakan alkamista. Täältä jatkoimme Riuttasten kautta Eskolaan, hiljalleen siirryimme Raution tielle, jo alkoi palata vanha fiilinki Ksatasen ohjaustankoa pitelevän mieleen. Raution jälkeen tein vielä kovahkon testin wanhalle (anteeksi) Ksataselle, mutta lämpömittari pysytteli järkähtämättä juuri siinä missä pitikin. Kasitietä suhistelimme mukavaa vauhtia Lohtajalle, Anssu kääntyi Systeemiltä kotiinsa, ja me Ksatasen kanssa jatkoimme vielä toistakilometriä kasia, sata metriä Koivistonperän tietä, viisisataaseitsemänkymmentä metriä Sainsalon tietä, elosuojassa vielä viimeinen silmäys lämpömittariin, testi oli ohi. Sellon kielien viritysjärjestys selvisi tällä matkalla, c-g-d-a. Ksatanen toimi kuin ajatus, niinkuin olisi toiminut koko kesän, jos sillä olisi ajanut. Mutta se on toinen juttu, ja joskus ajokauden loputtua teen sen toisen jutun. Kiitokset Heleenalle ja Jarille vieraanvaraisuudesta, Anssulle testiavusta ja hyvästä matkaseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti