Viides päivä.

Aamu länsi-rannikolla valkeni kauniina, yön sade oli puhdistanut ilmaa, pakkasimme varusteet hätäilemättä, ja käänsimme suunnan etelään. (Tjaerborg 17.7 klo 9.37)

Jälleen lähellä Ribeä sijaitsevalla huolto-asemalla, Evästimme tässä. Tämä oli harvinaisen iso huoltamo Tanskan mittapuun mukaan, ABC luokan asemia emme nähneet Juuttien maalla.

(Ribe 17.7 klo 11.30)

Kaakkois-Tanska muistuttaa sitä mielikuvaa, joka minullakin tästä maasta on. Laakea kuin pannukakku. Tiet ovat asfaltoituja viimeistä metriä myöten. (Brons 17.7 klo 12,00)
Mitähän tuo lehmä mainostaa, liittyy kai autoiluun? (Brons 17.7 12.07)
Tanskalainen majatalo, kutsuvat niitä Krooksi. (Brons 17.7 klo 12.07)
Maissipeltoja alkaa olla yhä enemmän. (Bredebro 17.7 klo 12.24)
Vaikka liikennettä oli, se ei pahemmin häirinnyt, toivottavasti emme mekään sitä. (Bredebro 17.7 klo 12.24)
Kyltit kertovat että tulemme Saksanmaalle. Tullissa nukuttiin. (Saksan raja 17.7 klo 13.15)
Tuo ei ole meidän pihalta, vaikka Volkkarin kylki kuvassa. Emme omista tuulimyllyjä. ( Saksan raja 17.7 klo 13.15)
Tässä "Atlannin valli" korkea maavalli suojaa syysmyrskyiltä, vaikka meri on kaukana horisontissa. (Schobull 17.7 klo 14.04)
Hyvällä mielikuvituksella voisi nähdä jopa veden pilkoittavan taivaanrannalla. (Schobull 17.7 klo 14.04)
Ehkä se meri joskus nousee tänne asti? Montako takajalkaa tuolla pässillä on? (Schobull 17.7 klo 14.05)
Tutun näköisiä aiv-torneja täälläkin, jos oikein ymmärrän on friisiläis-holstenilaisten lehmien juuret täältä ja Pohjois- Hollannista. (Schobull 17.7 klo 14.04)
Sakujen huoltoaseman pihalta ei löydy nakkipapereita, eikä mäyräkoirien nahkoja. (Silbersted 17.7 klo 15.10)
Tässä oiva evästyspaikka. Tammien suojassa oli vilpoisa aterioida. (Twedt 17.7 klo 16.05)
Kenkien tuuletusta. (Twedt 17.7 klo 16.05)
Saksalainen pikkukaupunki. Läpiajot ovat helppoja, liikenne viimeisen päälle sääntöjä noudattavaa. (Suderbraup 17.7 klo 16.43)
Kappelnin satamassa menettää euro merkityksensä. (Kappeln 17.7 klo 17.16)
Eurot ovat täällä vaihdettu Svan luokan purjehtijoihin, ja niitä on paljon! (Kappeln 17.7 klo 17.16)
Yritimme ynnätä paljonko tuossa on rahaa kiinni, ei onnistunut. (Kappeln 17.7 klo 17.18)
Meripartiolaiset saapuivat kahdella mahonkiveneellä purjehdusreissulta, kyllä touhasivat kovasti. (Kappeln 17.7 klo 17.16)
Tavallinen perhepaatti rantautuu. (Kappeln 17.7 klo 17.20)
Anssua mietityttää epätasainen tulonjakauma? (Kappeln 17.7 klo 17.20)
Tässä uteliaita Fynin lautalle pyrkijöitä. (Frynshavn 17.7 klo 20.39)
Tässä lautalta poistujia. (Frynshavn 17.7 klo 20.39)
Siihen seinään sidottiin Ksatanen. (Fynin lautta 17.7 klo 21.00)
Anssullekin kelpasi vanan suoruus. (Fynin lautta 17.7 klo 21.09)
Kyllä se Fyn siellä häämöttää. (Fynin lautta 17.7 klo 21.10)
Faaborgin pikkukaupungin taloja ja autoja. (Faaborg 17.7 klo 21.54)

Tällaisella leiripaikalla vietimme viidennen yön.

Aamulla venyimme tielle tavanomaisen laiskasti, tällä reissulla aamut olivat luvattoman velttoja.

Ajelimme takaisin Ribeä kohti. Pysähdyimme jo eilen tutuksi tulleella huoltoasemalla, keittelimme kahvit siinä nurmikolla. Päivästä alkoi tulla lämmin. Pari muutakin pyörää pysäköi samaan paikkaan, nyökkäys asteelle jäi kontaktit Hollannista ajaneisiin motoristeihin.

Kahvit virkistivät kummasti, ja lähdimme ajelemaan Saksan rajaa kohti. Tämä nyt oli sitä oikeaa Tanskaa, tasaista kuin pannukakku, vihreää, tammikujia, maissipeltoja, isoja sikaloita tien varrella, autoja oli paljon sunnuntai-ajelulla, mutta rauhallista tahtia liikenne eteni. Sopiva levähdyspaikka sattui juuri ruoka-ajaksi tienvarteen, sinne koukkasimme. Nopeasti paikka täyttyi asuntovaunuista, ja autoista, mutta sopuisaa porukkaa ovat täälläpäin, hyväntuulista höpinää kuului ympäriltä. No, kai se puhetta oli, vaikka Kemppainen kutsuu tanskan kieltä puheviaksi...

Tonderin pikkukaupungissa pysähdyin ottamaan muutamat kuvat, Anssu ajeli horisonttiin. Saksan rajalla odotteli tullin pihalla. Mitään tullattavaa meillä ei ollut, emmekä tiedä, kuka sen toimen olisi hoitanut, näkyi aika hiljaiselta raja-asema.

Eivät maisemat mitenkään muuttuneet, valtakunnan vaihdon seurauksena. Ehkä enemmän oli "metsä" taipaleita. Sitten Anssu koukkasi oikealle, parin pikkukylän läpi ajettuamme tulimme suurelle kansallispuisto alueelle, Nordhfriesland on osa tätä aluetta, iso halli täynnä vuokrattavia polkupyöriä, pieniä retkeilyryhmiä liikkeellä. Pyörien sopivuutta testasivat tarkasti. Päätimme, että meille riittää konepyörät, ja kävelimme korkean vallin päälle. Sen toisella puolen levittäytyi Atlantin, tai Pohjanmeren ranta horisonttiin. Alue oli ojitettu, ihmettelimme vallin tarkoitusta, syysmyrskyillä kun nousuvesi korkeimmillaan kai koetellaan vallin kestävyyttä. Nyt ei vettä näkynyt, ihmisiä pyöräili horisonttia kohti, ja isoja lammaslaumoja liikui kedolla. Sitä ihmettelen että jos suolavesi huuhtelee usein laidunmaata, onko siitä haittaa eläimille?

Näihin kysymyksiin täytyy hakea vastaukset kunhan kerkiän.

Aikamme katseltua jatkoimme matkaa etelää kohti.

Teimme suunnitelman, että Husumin kaupungista otamme suunnan itää kohti, ajelemme Jyllannin niemimaan itäpuolelle, sehän ei aikaa paljoa vie. Tie Husumista Kapelniin oli mukavaa, rauhallista saksalaisittain maalaismaisemassa kulkevaa tietä. Muutaman kilometrin välein oli pieniä kyliä, joiden läpi tie kulki. Pari kertaa psähdyimme ihmettelemään tätä rauhallista elämän menoa. Kapelnissa ajoimme huvivenesatamaan, siellä kyllä selvisi missä päin maailmaa raha liikkuu, missä ei.

Veneitä oli paljon, ja suurin osa Svan luokan purjehtijoita.

Ei kumma kyllä muistuttanut Ohtakaria lainkaan, ja poikkesi siinäkin mielessä, että veneitä tuli ja meni koko ajan, ei niitä liotella satama altaassa viikkokausia.

Taivalla alkoi näkyä sellaisia pilviä, että laitoin muovit päälle, perusteena, on mukava olla kuivilla vaatteilla sateen jälkeen. Kalvopuku pitää veden, mutta kerää sitä mukaansa aika lailla. Lähdimme ajelemaan pohjoista kohti, sade alkoi heti, lämmintä, ukkoskuuromaista vedentuloa jatkui Tanskaan asti. Saksan raja ylitettiin huomaamatta, Anssu oli kuulemma huomannut...Täällä Tanska ei ole tasaista, mukavia mäkiä päästelimme niin pitkälle, että huomasimme olevamme melkein saaressa, ja tien loppuvan kohta mereen. Eipäs hätää, nyt olikin jo ruoka-aika, leiri pystyyn nuudelit pataan, söimme hyvällä tahdilla päivän toisen aterian. Palasimme muutaman kilometriä takaisin päin, päätimme, että nyt ajetaan herroiksi lautalla Fynin saarelle takaisin.

Lauttasatama olikin melkein heti edessämme, lautta tulossa toiselta rannalta, moottoripyörät ohjataan täällä ensimmäisiksi, ja jäimme odottelemaan lautan saapumista. Seinään köytettiin Bemarit, ajattelin ettei tällaisella välillä kannattaisi, mutta kyllä Vähä-Belttikin keinutteli ei nyt pahasti, mutta eihän vara pyörää kaada. Katselimme komentosillan vierestä kun vanaa alkoi tulla lautan perää, eikä pahemmin mutkitellut vaikka rattimies istui jalat pöydällä Tanskalaista Gottonia lukien.

Jonkin verran tökkäsi keula kun painui laituria vasten. Ensimmäisten joukossa hyökkäsimme ulos, Fynin saaren leppoisaan tunnelmaan. Päätimme etsiä nyt hyvässä ajoin yöpaikan, se löytyikin helposti, tilaa löytyi teltalle, eikä tehnyt edes ahdasta. Iltatoimet kahveineen ja taas unten maille.

Kuudes päivä

Tanskalaisten eläkeläisten kesänviettotapoja, teltta pystyyn leirintäalueelle, ja taloksi. (Faaborg cambing 18.7 klo 9.29)
Anssu virittelee musiikkilaitteiston kuntoon ennen koetusta.... (Korinth 18.7 klo 10.19)
Bemaristi lähdössä kokeilemaan männän nousua Gislevin pääkadulla! (Korinth 18.7 klo 10.30)
Huomasiko rajoituksen? (Korinth 18.7 klo 10.30)
Siisti tammikuja johti vanhan linnan puistoon. (Egeskov 18.7 klo 10.53)
Egeskovin linna oli komea nähtävyys. (Egeskov 18.7 klo 10.53)
Nyborgin satamasta löytyi mainio evästyspaikka. (Nyborg 18.7 klo 11.44)
Syystäkin ylpeä Bemarikuski. (Nyborg 18.7 klo 11.44)
Nyborgin kirkko. (Nyborg 18.7 klo 11.45)
Kävimme täydentämässä eväsvarastoja kaupungilla. (Nyborg 18.7 klo 12.44)
Hiljaisia olivat kadut. (Nyborg 18.7 klo 12.55)
Luova tauko ennen Sjellanin läpi ajoa. (Iso-Beltin sillankorva 18.7 klo 13.22)
Nyt jo Ruotsin puolella. (Malmö 18.7 klo 15.10)
Pieni tulipalon poikanen kuivassa ruohikossa, ei ollut valpas Lomman palokunta! (Lomma 18.7 klo 15.40)
Anssu seuraa huolestuneena Volkkarin puskurin lähestymistä. (Lomma 18.7 klo 15.40)
Vetternin rantaniityillä pidimme iltakahvit. (Hästholmen 18.7 klo 20.29)
Syvä ja sininen oli Vettern. (Hästholmen 18.7 klo 20.29)
Näitä peltoja on viljelty jo tuhat kaksisataa luvulta, luostari on ollut tilan omistaja. (Hästholmen 18.7 klo 20.37)
Vehnäpelto on arvokkaan näköinen. (Vadstena 18.7 klo 21.09)
Vadstenan taajama. (Vadstena 18.7 klo 21.11)
Nuoriso leikki leijoilla. (Motala 18.7 klo 21.56)
Tässä mökissä ei unta tarvinnut odotella. (Arboga 19.7 klo 8.29)

Hyvin maistui uni Fynin saarella, eläkeläiset eivät häirinneet, eivätkä muutamat lapsiperheetkään vaikeuttaneet unen saantia. Aamulla virkeinä ajelimme mukavissa maisemissa, tämä on ehkä sitä tyypillisintä Tanskaa, pieniä kyliä, viljavia peltoja ja kumpuilevaa! maastoa. Pokkesimme katsomaan tarkemmin vanhaa linnaa, joka oli huolellisesti hoidetun puistikon keskellä. Parkkipaikkoja oli kuin ison marketin pihalla, no, olihan puutarhakin yli kaksikymmentä hehtaaria! arvattavasti suosittu turistikohde.

Vehmaita maisemia pitkin matka joutui, Nyborgin satamakaupungissa ostimme juomaa, ja näkkileipää! Satama-alueelta löysimme sopivan leiripaikan. Trangia pöhisemään. Veneitä lipui ohi purjein ja ilman purjeita, ulapalla seilasi kaikenlaista purtta.

Pian olimme E kahdellakymmenellä, iso-Beltin siltojen tornit alkoivat häämöttää edessä. Nyt ei ollut ruuhkaa, saimme jäljellä olevat Tanskan kruunut vaihdettua sillanylitys oikeuteen. Hiljalleen ajelimme leppoisassa tuulessa Själlanin saarelle, moottoritietä huruuttelimme Juutinrauman siltojen lippukopeille, vielä löysin taskunpohjalta Juuttien rahaa niin paljon, että pääsimme ajamaan tunneliin ja korkealle sillalle. Ruotsin puolella pysähdys, pian hujahdimme moottoritielle muun liikenteen sekaan. Malmön esikaupungissa ajelimme merenrannalla olevalle nurmikolle, jälleen Trangia sai keitellä veden kiehuvaksi, poltti samalla pienen alan nurmikkoakin.

Reittisuunnitelma oli selvä, moottoritietä Jönköpingiin, ja siitä Vetternin itä-rantaa ylös, Motala seuraava etappi. Ajo sujui jouhevasti, Jönköpingin ohitimme kuuden jälkeen. Ödeshögistä poikkesimme rantatielle, Hästholmenissa joimme iltakahvit komealla näköala paikalla. Toistatuhatta vuotta vanhat pellot levittäytyivät järven rantaan, vanha luostarikirkko niiden keskellä.

Matka jatkui Motalaa kohti, Motalan nimi oli painunut mieleen vanhan radion asema-asteikosta, oli toki muitakin, Varsova, Luxenburg, Falun, Hilversum, mutta nyt olimme Motalassa. Katselimme jo leiripaikkoja sillä silmällä, ilta alkoi hämärtyä, täynnä näyttivät olevan.

Jatkoimme matkaa, Örebrossa kiersimme keskustan kautta, ajatus elää herroiksi yksi yö hotellissa! Mutta kun ei alkanut löytyä, käänsimme tien päälle. Ajetaan kunnes toisin tuumataan. Arbogassa Anssu poikkesi kylille, ajelimme summassa katuja pitkin, ja siinä oli leirintä-alueen merkki! Parit mutkat, ja portti, mutta kiinni. Hyvää tuuria tai mitä, tarkistuskierroksella oleva ukkeli aukaisi portin, näytti vapaan kämpän, ilmoitti hinnan joka oli todella halpa. Maksu piti suorittaa kruunuina, onneksi oli taskun pohjalla vielä Ruotsin kruunuja, jäihän se muutamaa kruunua vaille, kuitenkin kaupat tuli. Pääsimme nopeasti yöpuulle, koska pakkauksiin ei tarvinnut koskea, uni tuli jälleen heti.