Tälläkertaa ajelulle lähdimme Ksatasen kanssa hämärästä elosuojasta.
Tuumaustauko kasitiellä mikä olisi reissun suunta. 
Eteenpäin päätin lähteä, ja tankata Mysingin TB-llä puolikas tankki täyteen. 
Tässä jo Pensalan maisemia. Etelä-Pohjanmaan lakeudet ovat tähän vuoden aikaan vehmaita, viljat ovat tähkää tekemässä. Tässä kaurahalmetta.
Jepua - Oravainen vanhatie kiertelee rauhallisessa maalaismaisemassa.
Tästä kohtaa olen ottanut usein aivan samanlaisia kuvia. Tuo on vain mielestäni niin sopusuhtaisen näköistä miljöötä. 
On tullut nähtyä isojakin EU-navetoita. Mutta että tuplana?!
Vaikka kahdessa kuvassa kaura oli pääosassa, ohra on se viljakasvi jota tänäkesänä viljellään joka puolella ja paljon.
Kyröjoki virtailee hiljalleen merta kohti. Näillä seuduilla huokuu maalaisperinne, vankkaa ja vakaata.
Vehnäpellon näkeminen on aina sykähdyttävä kokemus. Sodan jälkeiset nisuttomat vuodet panevat vieläkin kunnioittamaan tällaista vainiota.
Ennen Seinäjokea vehnäpellot olivat tien molemmin puolin. Tarkkaan kun katsoo, näkee Lakeuden ristin horisontissa.
Reissun yksi teema oli kerätä Petralle autonkuvia...
Tällaiseksi on Alahärmän torni muodostunut. Käyttötarkoitus vieläkin epäselvä?
Kasitiellä Pekkaniskan kohdalla pysähdys ja tietenkin pilvistä kuvia....Ksatanen oli viettänyt yönsä elosuojassa. Sieltä starttasin sen jo ennen yhdeksää kosteaan kesä-aamuun.
Ajosuunnasta ei taaskaan mitään tietoa, kasitielle ainakin. Kokkolaa kohti kääntelin pyörän, ja laiskaa kahdeksaakymppiä alkoi tämä retki.
Ilma oli kosteaa, lämmintä, näkyi että yöllä oli paikoin satanut pajonkin.
Kokkolassa pitäisi olla Farmari maatalousnäyttely, taisivat olla vielä nukkumassa kaikki, hiljainen kaupunki ei edes heränyt kun Ksatasta vähän kaasuttelin eteläisellä ohikulkutiellä. Kevyesti alkoi matka taittua Vaasantietä. Kruunupyyn jälkeen alkoi tulla autoja jonoina vastaan. Tällaisia jonoja kannattaa katsella tavallista tarkemmin. Aina löytyy hätäisiä, jotka poukkaavat ohitukseen mitä merkillisimmissä paikoissa. Usein vielä mäennyppylän takaa. Onneksi Ksatanenkin on niin kapea, että pientareelle ajamalla välttää lähikontaktin. Nukahtaa ei saa hetkeksikään.
Pysähdyin tuumittelemaan käännynkö Evijärven suuntaan, tai ajanko suoraa.
Muistin, että Petralla on "autokuvien keräämiskuume" joten päätin poiketa Tervajoella ja Seinäjoella katsastamassa tarjontaa. Jepuan mutkatietä Oravaisten tien risteykseen, josta etelään kohti.
Lakeus oli parhaimmillaan, pysähtelin kuvaamaan jopa pelkkiä kaurapeltoja, tai ohravainioita. Ovathan ne elämää ylläpitäviä alueita, on ollut aikoja, ettei tällaisia vainioita ole ollut, silloin on nälkä kolkutellut useimpien mökkien ja talojen ovia.
En tiedä, tajutaanko mitä tapahtuisi, jos nuo vainiot yhtä äkkiä katoaisivat.
"Pastorinmäestä" otin jälleen muutaman kuvan.
"Tupla-EU-navetta" nosti hiukset kauhusta pystyyn kypärän sisällä, jaksavatko yrittäjät loppuun asti?
Oravainen oli kesähorroksessa, ei mitään liikettä kylällä. Samanlainen rauha vallitsi Vöyrillä. Kallistelin hyvää vauhtia Isoakyröä kohti. Äkkiä tulikin T-risteys ja Kyröjoki eteen. Vettä oli yllättävän paljon. Keski-Pohjanmaalla ja pitkin matkaa tännekin pistää silmään ohrapeltojen runsaus. Mutta täällä näkyi jo kaurahalmeita, sekä vehnää jonka viljely loppui Lohtajalla viisi-ja kuusikymmenlukujen "pikkujääkauteen".
Muistan silloin kun pakkaset tulivat, ohravainiot kuurettuivat elokuisina öinä. Muutama säkki kevyitä kaunoja tuli koko sadoksi.
Se ehkä jätti jonkinlaisen kunnioituksen hyvin kasvavia viljavainioita kohtaan.
Tervajoella otin autoista kuvia Petralle vietäväksi.
Seinäjokea kohti oli mahtava huristella, ilma lähes täydellistä ajoa ajatellen. Tällaisessa ajossa tulee tunne, ettei ole mihinkään kiire, tämä hetki riittää.
Pyöriä tuli muutaman vastaan, rauhallista vauhtia ajelivat muutkin.
Seinäjoella jälleen autokuvia kameran muistiin. Lapuan ja Seinäjoen väli ei ole yhtä "loistokasta" kun Seinäjoen ja Isokyrön välinen tieosuus. Jotenkin puskaisemman oloisia ovat maisemat. Kauhavalla jatkuu sama "retuisuus" vaikka isoja aukeita on Lapuanjoen molemmin puolin.
Härmät on liitetty Kauhavaan, mutta teollisuushallit ovat yhtä siistejä kuin ennenkin. Lillbackan torni on saanut lasisen peitteen. Mikähän tuon tornin tarkoitus on?
Jepposta joen yli mutkatielle. Otin videoclipin tästä mukavasti kaarteilevasta pätkästä.
Kasitiellä oli tavanomainen sunnuntailiikenne. Kahvaa pystyi kääntelemään satasen molemmin puolin. Muutama ohituskin. Luulin, että Kokkola olisi liikenneruuhkien täyttämä. Hiljaista oli, ei mitään tietoa Farmareista.
Pekkaniskan kohdalla pysähdyin , taivas edessäpäin oli lupaavan musta. Kuvia pilvistä.
Ei sitä vettä tullut kuin nimeksi Marinkaisten jälkeen.
Tässä oli retki, jonka tekisi vaikka heti uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti