Scootteri ja Tohtori jäivät kotimiehiksi.
Kyllä Suzuki on Grammon pyörämerkki. 
Tässä ratkesi veivikäyttöisen silppumyllyn toimitaperiaate.
Grammo huolehti retken evästyksestä.
Tässä koneessa 630 hp 300 r / min. Voimaa yhtä paljon kuin keskitason farmiluokan fullbull traktorissa. Mutta se sitkeys?
Yrjö ja....
Warre odottavat mattamattomina tien päälle pääsyä. Huom ekologinen pysäköintijarru!
Siltapysäköinnistä näyttää tulevan paha tapa. Kuva Alavieskasta.
Rauhallinen vähävetinen Kalajoki. Pyhäjoessa oli vettä enemmän!
Hiekkasärkkien ABC,llä oli muitakin liikenteessä.Jamaanveot yhdistyksen torstairetken suunnitteli Grammo. Tavan mukaan lähtijä määrä alkoi supistua noin kymmenenminuuttia ennen lähtöä. Lopullinen, vähän mutta hyvää edusti 1/3 veljien määrästä.
Systeemiltä starttasimme vähän jälkeen puoli kuuden pohjoista kohti. Grammo veti letkaa, minä pidin perää. Siinä välissä ei ollut ketään. Ilma oli kirkas, hieman tuulinen, oliko jo pientä syksyn tuntua? Kalajoelta Oulaisia kohti, Merijärven läpi Pyhäjoen eteläpuolta muutama kilometri, Laulumaan sillalle pysäköimme, muutamat kuvat vetisestä joesta.
Pohjapuolen tie on lähempänä joen rantaa, virran mutkittelu on luonut tielle sen mutkaprofiilin.
Oulainen on elävä kaupunki, muuttunut paljon siitä kun siellä ensimmäisiä kertoja kävin. Kauppala oli silloin kuntamuoto. Maitokauppa löytyi Citymarketista, jäin pyörävahdiksi.
Ajelimme joen yli Törmäkankaalle wanhojen koneiden maailmaan. Täällä evästimme Grammon toimiessa tarjoilijana. Eväät seuraavallekin veljien retkelle!
Vaikkei mistään näyttelystä ollut kyse, vanhoja koneita on paljon katseltavaksi.
Muistan, kun meidän riihen nurkassa kökötti käsikäyttöinen silppumylly. Ihmettelin jo silloin miten tuo hökötys on voinut olikia silputa? Tylsät vetorullat joiden räikkää oli mukava rullata edestakaisin, eivät voi olikia katkoa?
Salaisuutena olisi ehkä pysynytkin, ellemme olisi löytäneet samanlaista härveliä täältä.
Siitä riihessä olevasta puuttui yksi olennainen osa. Suuri poikittainen puolapyörä, jossa giljotiinimainen terä leikkasi oljet poikki. Vetorullat syöttivät olkea tasaisesti leikkuriin. Pieni hiki ehkä veivaajalla. Tuo iso rataskin oli tallessa, mutta en osanut sitä silloin yhdistää silppumyllyyn.
Warre ja Yrjödatsun, sekä Toyota Gorona olivat seisemänkymmenluvun kansan-autoja. Nyt ne näyttivät pieniltä ja avuttomilta kun vertaa nykyajan krimuramu autoihin.
Grammon reittiin kuului myös soratie osuus. Siitä jo mainitsi ennen paluumatkalle lähtöä. Hyvä. En kysellyt enempää mistä tie menisi, sen verran, että Alavieska olisi suunta.
Lähdimme ajelemaan, mutta kauaa en perässä pysynyt, kun huomasin aurinkolasien jääneen Törmähovin pihalle. U-käännös ja hakemaan. Grammo jatkoi matkaa tietenki, tietämättä, etten ollut perässä.
Lasit löytyivät, ja lähdin ajelemaan samaa reittiä takaisin. Mutta en tavoittanut edellämenijään, en tosin yrittänytkään. Katselin ajelehtiessani Kalajoen suuntaan, mihin Grammo olisi voinut kääntyä. Yksi kyltti pisti silmään, Kytökorventie. Mutta ajattelin että ajellaan Alavieskaan, ja siellä uudet suunnitelmat peliin. Kalajoen sillalle parkkeerasin, olin lähettänyt viestin, että ajelen Alavieskaan. Grammolta tuli hetkenkuluttua myös tiedote, "Ajelin Someronkylän kautta,olen Alavieskan kirkon vieressä, ajelen pohjapuolta Kalajoelle." Kytökorven tielle oli sittenkin kääntynyt! Me Ksatasen kanssa ajelimme eteläpuolta, Särkkien ABC,lle parkkeerasin. Ei kestänyt kauaa kun mutkien kautta kierrellyt Suzuki pölähti Ksatasen viereen.
Siinä summasimme reissua pitemmän aikaa ja totesimme tällaisen ajelun olevan mitä parhainta ajankulua, mukavia teitä, kiireetöntä menoa, ja vielä paljon katseltavaa päätepisteessä.
Mahtaa harmittaa poisjääneitä???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti