Moottoripyöräilyä, kennelliittoa, ja lentopalloa.

Hämärästä elosuojasta lähti Ksatanen taipaleelle. Menomatkalta ei kuvia, koska pysähdyin vain kerran tankkaamaan Mysingin TB,llä.
Hämärään halliin pääsi Ksatanen oikomaan jäseniään tiukan repäisyn jälkeen. (kuva otettu seuraavana aamuna)
Tuttu paikka Tampereelta. Näsijärven vedet kuohuu Tammerkoskessa kohti Pyhäjärveä. Näinhän koulussa jo opetettiin.
Belkkareitten joukkue taisi ottaa tappion Suomelle raskaasti?

Hotelliin oli majoittunut myös muutaman maan lentopallojoukkueet.
Orituvalla oli vilskettä. Pyöriä liikkellä paljon.
Vaatteitten kuivatus tauko. Tässä otin vuorin pois takista. Lämpöä yli kolmekymmentä astetta.
Sulo Vilenin huoltamon kopio. Ei liittymää mailla halmeilla.
Mitäänsanomaton kuva jostain kanavasta, ja nostosillasta. Lähemmäksi ei saanut pysäköidä.
Batterytauko ja taas kuivatellaan vaatteita.
Suomenselän karuus näkyy kuvassa. Heinätkin mätänee pellolle.
Lievästi laiton pysäköiminen Peräseinäjoella.

 Peräseinäjoen kirkko.

Täälläkin olimme joskus keikalla
Kauhavalla komea ohravainio, en malttanut olla kuvaamatta.

Kennelliiton koulutuspäivät sattuivat somasti elokuiseen viikonloppuun.  Paikkana oli Tampere.  Olisivat saaneet olla kauempanakin, sillä päätin lähteä Ksatasella taipaleelle. 

Aamulla seitsemän maissa käynnistelin pyörän hämärästä elosuojasta. Kaikki merkit viittasivat, että päivästä tulee kuuma. Mysigenillä tankkasin, kahdeksitoista pitäisi olla perillä, mutta päätin  että yksitoista olisi sopivampi saapumisaika.  Liikennettä ei ollut haitaksi asti, ajelin Jepua kautta Seinäjoelle, Jalasjärven kautta Parkanoon. Vähitellen alkoi tie täyttyä kanssamatkustajista. Mutta vauhtia pystyi pitämään mukavasti. 

Ohituskaistoja on tällä välillä runsaasti. Tein muutaman kokeen, ajelemalla sigman tarkan mittauksen mukaan muutaman auton perässä pitkiä matkoja noin yhdeksääkymppiä. Mutta kun ohituskaista alkoi, painoivat kaikki klossin melkein pohjaan, vaikkei ohitettavia ollut. Jos aikoi ohittaa piti nopeus nostaa reilusti sakkorajan puolelle. Ja kun kaista loppui, alettiin taas körötellä noin yhdeksääkymppiä, merkillistä. 

Olin, kuin olinkin Tampereella yhdeltätoista, keskinopeus noin kahdeksankymmentä viisikilometriä tunnissa. Pysähdellä ei tuohon nopeuteen saa kovin useasti. Nyt en kertaakaan, paitsi tietenki liikenteen sitä vaatiessa. 

Ajelin pyörän Cumuluksen parkkihallin hämärään. 

Samassa hotellissa oli lentopallon mm-karsintoihin osallistuvia joukkueita. Melekosia hongankolistajia. 

Sunnuntai iltapäivällä starttasin hyvinlevänneen Ksatasen liikenteeseen. Oriveden kautta kulki reitti. Orituvalla tankkaus. Pyöriä oli liikkeellä lukemanton määrä, ja kaikilla nousi käsi. Vaikka ilma oli helteistä ajofiilis ja ajokeli oli mitä parhain. Sen huomasi myös kanssapyöräilijöistä. 

Päätin, että paluumatkalla en hätäile. 

Helle alkoi vaatia viilennystä, pysähdyin pienelle metsätielle, otin takin fuorin pois, kuivattelin läpimärkää vaatetta pleksin päällä hyvän aikaa, ennenkuin laiton takalaukkuun.  Kahdeksaakymppiä nautiskelin Ruovettä kohti.  Vaikka ollaan järvisuomen alueella, on tämä osuus metsäisten kankaitten hallitsemaa. Ei edes Ruovedellä paljoa vettä näkynyt tien varsilla. Jano alkoi vaatia pysähtymistä johonkin juottopaikkaan. Huomasinkin oikealla Seon huoltamon, ja päätin kääntyä sinne. Mutta en löytänyt liittymää. Pettyneenä ajelin eteenpäin, kunnes näin pienen tien erkanevan valtatiestä. Käännyin sinne, ja sehän palasi palan matkaa takaisin Seon pihalle. Eikös Sulo Vilenin huoltamo ollut samanlaisessa liittymämotissa. Batteryä löytyi, jopa kahta laatua. Ostin kotiin tuliaisia. En hennonut kysyä myyjältä, miten kauppa käy?

Ajelin melkein Virroille ennenkuin vajensin ensimmäisen purkillisen energiajuomaa. Energia pulaa ei ollut, mutta jano lähti. Katselin  kartasta, Peräseinäjoen reitin sopivan tälle matkalle.  Virroilta parikymmentä kilometriä Poriin päin kääntyikin tie aiottuun suuntaan.  Tämä on Suomenselkää, ja sen huomaa. Karua seutua, otin kuvan kitukasvuisesta heinäpellosta, johon heinät olivat jääneet sateen jäljeltä mätänemään. Hieman outo tunne tuli mieleen. 

Mutta ajo maistui, tiekin muuttui loivamutkaiseksi, muutama auto ajeli vastaan, olipa samaankin suuntaan menijöitä. Peräseinäjoella pysähdyin kuvaamaan taloa, jossa aikoinaan kävimme pari kertaa keikalla. Kirkostakin piti saada kuva, ja se edellytti parkkeeraamista pikkusen laittomaan paikkaan. Onneksi pollareita ei näkynyt. Moottoripyöräilijöitä oli sakeasti liikenteessä, mutta vielä enemmän parkeissa huoltamojen pihoilla.  Nesteellä pesin visiirin. 

Hyvää kyytiä laskettelin Seinäjoelle, Lapualle, Kauhavan lakeudella otin reissun viimeiset kuvat heilimöivästä ohrapellosta. Liinamaan risteyksestä mutkatielle, ja videoklippi pätkästä mutkia.  

Vaikka takana oli jo kilometrejä mukavasti, tuntui ajofiilinki vain paranevan. 

Rauhallista vauhtia ajelin kasitielle, eikä sielläkään kiire iskenyt.  Kotona olin joskus puoli yhdeksän kieppeillä. Matkahan loppui pahasti kesken, no ei makiaa mahan täydeltä.