Onko Jääjoki jäässä myös kesällä? Onko Ruuhilahden tanssilavaa enää?

Näistä lukemista alkoi tämän elokuun viimeisen viikonlopun ajelu.
Yht äkkinen vedentulo piti Ksatasen ja minut vielä vähän aikaa lähtövalmiina.
Ei kannattanut heti kastella vaatteita, jos vähääkään pitempää reissua mieli.
Kokkolan läpi ajelin,  vanha vesitorni on aina kuvaamisen väärtti.
Samoin tämä tipparellu.
Lentokentällä suoritin vaatesulkeiset, ensikertaa tänä kesänä lisää päälle.
Tätä paikkaa ihmettelin pari kuukautta sitten, nyt on saanut hökötys jo tunnistettavat muodot.
Vetelin raivaajapatsas tarkkailee ohran kypsymistä.
Kokeilin Olympuksen 26 kertaista zoomia.
Ennen Kivijärveä tie on suorahkoa, suomenselkää halkovaa, kohtuupintaista polkua.
Tuossa koivikossa Anselmi Kinnusen syntymäkoti on suurella varmuudella sijainut.
Tiironkylä on paikan nimi.
Kivijärvi pilkottaa kuusten takaa.
Tässä on Jääjoki!
Mitenkä tässä ajetaan, ohittaja  kuuttakymppiä, ohitettava kahdeksaa??

Juolahti taannoin mieleen, onko Jääjoki kesälläkin jäässä,  onko Ruuhilahden tanssilavaa enää olemassa?

Kun on sellainen kulkuneuvo, kuin Ksatanen, näin tärkeän  asian tarkistaminen ei lienee ylivoimainen tehtävä?

Elokuun viimeisenä sunnuntaina sonnustauduin ajokamppeisiin jo varhain aamulla. Lämpöä näytti olevan reilut kymmenen astetta, joten t-paita ajotakin alle riittäisi. 

Kun olin työntämässä Ksatasta ulos elosuojasta rämähti peltikattoon hurja saderyöppy. 

Tienpäällä tuollainen ei pahemmin haittaa, mutta hiljaa kasitielle ajaessa ehtisi vaatteitten pinta kastua kiusallisesti. 

Joten tauko paikalla. Kymmenisen minuuttia tuli vettä kaatamalla. Sade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. 

Kasitie oli märkä Marinkaisiin asti.  Ennen Kokkolaa alkoivat pilvet jo repeillä. 

Päätin ajaa kaupungin kautta,  katsastaisin, millaista jälkeä Venetsialaiset olivat jättäneet kaduille.  Siivouspartiot olivat ehtineet ennen, torilla näkyi juhlimisen jälkiä. 

Vesitorni on ollut aina paikallaan kun Kokkolassa olen käynyt, pienestä pitäen. 

Siitä piti ottaa kuva, tietenki Ksatanen halusi samaan kuvaan vanhuksen kanssa. 

Myös tipparellusta onnistuin nappaamaan ajokuvan.  Vaasantietä ajelin Kruunupyyhyn sieltä lentokentälle, jossa laittelin vaatetta lisää. Ilma tuntui sen verran kolealta.  Kentältä ajelin Kaustinen Pietarsaaren tielle, jota pitkin Alajärvelle menevälle, numero kuuskasille. Evijärvellä tankkasin. Veteliin ajelin oikotietä Särkikylän kautta. Täällä maisemat muistuttavat melkein Lapin maatalous aluetta, talot pienten kumpujen päällä, pellot karun näköisiä rinnepeltoja.  Vetelissä ajoin kirkonmäelle. Testasin uutta synttärilahjaksi saamaani Olympus digikameraa, ilma oli sumuista, joten zoomaus ei oikein onnistunut. 

Raivaajapatsas katselee jokilaaksoa kirkonmäeltä.  Paikka henkii vanhaa vankkaa uskoa maahan ja sen kasvuun. 

Olisiko nykyajan "raivaajapatsas" lakkikourassa eu-viraston edessä kököttävä muovinen nykyviljelijän näköispainos?

Mutta takaisin moottoripyörä matkailuun. Nyt alkoi tämä nurkissa kiertely hermostuttamaan, ja käänsin Ksatasen keulan kolmelletoista, Kyyjärveltä  koukkasin Kivijärvelle menevälle tielle. Pysäköin  Kivijärven puolella olevalle levikkeelle, kuviakin piti saada matkan höysteeksi. Samalla soi puhelin, Zanzei soitti synttärionnittelut, Zanzei, joka ei vielä viime joulun aikaan osanut tuskin paria sanaa Suomea. Nyt juttelimme pitkän tovin. Kielinero tämä Nepalilainen.  

Tiiron kylällä pysähdyin kuvaamaan pappa Anselmin syntymäkodin paikkaa.  Täältä ovat siis lähteneet Lohtojalle. Kun kuvasin Tiironkylän kylttiä paikalle sattui puhelias mummeli,  jonka kanssa vierähti tovi sukujuuria selvitellessä.  Pysähdyin vielä Kivijärven kirkolla, kävin hautausmaalla katselemassa josko esi-isien nimiä näkyisi, mutta hyvin tuoreita olivat vanhimmatkin kivien textit. 

Hiljalleen ajelin Kinnulaa kohti, Muholan jälkeen on asutusta tien molemmin puolin Kinnulaan asti,  hiekkainen harju on oiva talonperusta. 

Nyt oli aika toteuttaa reissun teemat, ajoin Kannus-Viitasaari tien yli, siitä vielä viitisen kilometriä soratietä, ja siinä oli Jääjoki. Eihän se missään jäässä ollut! 

No, palasin vähän nolona takaisin, Ruuhilahden tanssilava pitäisi ainakin löytää. 

Muistelin, ja uskon että ei paljoa muistelut petä, mistä lavalle käännyttiin. Ensimmäinen tie päättyi huviloiden pihalle. Toinen todennäköisempi vaihtoehto vei juuri oikeaan suuntaa, mutta pari betoniporsasta tukki tien! Ei näkynyt tanssilavaa, huvilat olivat vallanneet koko ranta-alueen.  Nyt piti saada vielä Ksatanen käännettyä kapealla hiekkatiellä takaisin, meinas tulla hiki. 

Hiki ei hellittänyt kun ajelin Kannusta kohti, lämpötila pyörän mittarissa oli kohonnut yllättäen hellelukemiin. En viitsinyt enää vähentää vaatetusta, ajelin hyvällä fiilingillä rannikkoa kohti. Alaviirteellä ilma kylmenkikin äkkiä, alkoi sade.  Kotona olin vähän yli kolmen iltapäivällä. 

Nyt on pakko kehaista Ksatasta, tällainen yli neljänsadan kilometrinen lenkki ei tunnu missään, pyörän kyyti on höyhenen pehmeää, kate suojaa hyvin, moottori ei melua, istuinergonomia on parempi kuin hyvässä tv-tuolissa, jos viluttaa, voi ohjata moottorin lämpöä kuskia lämmittämään, ja lämpökahvat ovat Kemppaista siteeratakseni "kova juttu". Tehoa pyörässä on tarpeeksi kaikkiin liikennetilanteisiin,  mutkiakin voi ajella ripeästi jos kuskin kantti kestää, mutta suorilla teillä pyörä on elementissään. 

Niin, otsikon kysymyksiin molempiin tuli  vastaus: Ei!

Vaarallinen risteys

Pyhäaamun järkkymätöntä rauhaa Ohtakarissa.
Vaara saa uuden mökin!
Vatunginjärvi lainehtii eu-tuen turvin?
Olisipa vielä niin nuori, että vois nauttia noiden tekemisestä.
Ksatanen sai varjonsa Sievin aukeilla.
Ja kuski aurinkolasit
Siltapysäköijä iski jälleen. Nivalan Pidisjärvi.
Aikoinaan Suomen vaarallisin risteys?
Taas tarttui komea aiv-torni kameran linssiin.
Roundupilla höystettyjä aiv-sänkiä näkyy yllättävän paljon. 
Mukavaa loivamutkaista tietä ennen Raudaskylää. Taivas on aika synkkä...
Siltapysäköinti parikymmentäkilometriä lähempänä merta.
Onkijat miehittivät joen etelärantaa satojen metrien matkalta.
Alavieskan Viri. Suosittu keikkapaikka silloin, kun mekin olimme suosittuja.

 Aina kun ylitimme Kajaanitien Nivalassa Puutio muisti muistuttaa ristyksen vaarallisuudesta. Oli lukenut jostakin tilastosta, että olisi ollut sillä hetkellä jopa Suomen vaarallisin risteys. 

Tuo kun juolahti mieleen, tuli ajatus, ovat varmaan tämän kesän aikana muuttaneet kuolemanloukun kiertoliittymäksi. Nythän ne ovat suurta huutoa, Himangalle aiotaa rakentaa ympyrä keskelle ei mitään. Miten olisi Kannustien liittymään rakentaminen? 

Nivala pitää tarkistaa heti!  Elokuisen sunnuntain aamu valkeni pilvisenä,  harmaana. Ksataselle juuri sopiva keli. Puoli yhdeksän aikaan tien päälle.Vattajan tiellä laitoin sota-ajoilta peräisin olevan kuusikymmentä kaksivuotta vanhan hirvitutkan päälle, ja herkkyyden maksimiin. Vaikka rakenne on jo vanhanaikainen ja muutenkin vanha, toimii se näissä oloissa, kun vauhdin säätelee sopivaksi. Ohtakarissa ei näkynyt mitään liikettä, ei sinne johtavalla tiellä eikä itse saaressa. Vatungin järvestä otin muutaman kuvan, projektin pitäisi muutaman vuoden kuluttua lainehtia täynnä vettä? Vanhaa tietä päästelin Marinkaisiin, Peitsolle ja Kälviälle. Kajaanitiellä asetin "vakionopeussäätimen" sataan seisemään. Kannuksessa tankkasin st ykkösellä. Edessä päin alkoivat  pilvet repeillä, ja Sievissä näyttäytyi aurinko ensimmäistä kertaa.  Ajossa oli meininkiä, pyörä suorastaan pyysi lisää kaasua, mitä siihen olisivat sanoneet tieliikenneviranomaiset? Tähän vedoten ajelin satasen vauhtia komeassa sunnuntai-aamussa Nivalaa kohti.  Laskeutuminen Kalajokilaaksoon on moottoripyöräilyä parhaimmillaan, muu liikenne olematonta, maisema korkealta mäeltä katsottuna avaran jylhää. Kuoppasillalle löin pyörän parkkiin, Pidisjärvi on yllättävän laajalle alueelle levittäytynyt joen "suvanto". Tästä ajelin hiljalleen mukavassa maisemassa kulkevaa Kajaanitietä, toivottavasti eivät levennyshalut iske tienpitäjiin. Kuuluisasta risteyksestä otin muutamat kuvat.  Vilkasta liikennettä oli nytkin ristiin rastiin. 

Komea aiv-torni horisontissa tuli ikuistetuksi. 

Olen huomioinut että useat viljelijät ovat ruiskuttaneet Roundupia heti toisen aiv-sadon sänkeen. Onko ohrapeltoja tulossa vielä lisää ensikesäksi? Haapavesi risteyksestä käännyin oikealle kalankuvan houkuttelemana.  Ja aivan oikein, Kalajoen sillan parkkipaikka oli aivan täynnä autoja. Pysäköin jälleen sillalle, kameraa Ksatasen kotelosta kaivaessani huomasin hiljaisia onkijoita istuskelevan pitkin joenrantaa silmänkantamattomiin. Parilla onkijalla näkyi piippukin savuavan leukaperissä, ja kevyt piipputupakin haju leijui sillalle asti. Touhu näytti niin kiireettömältä ja rauhalliselta että alkoi melkein haukotuttaa. Varmasti mukavaa terapiaa, jos ei kilpailuvietti sotke harmoniaa. 

Eteenpäin ajelin kääntyäkseni Vähäkankaan risteyksestä vasemmalle.  Siistiä hyvin hoidettua kylämaisemaa oli mukava päästellä alle kuudenkympin vauhtia. 

Ouluntielle vasemmalle, melkein heti oikealle, pohjapuolta ajelin Alavieskaa kohti. Ksatasella oli menohaluja, tuntui että tyhjälläkäynnillä laskettelimme alamäkeä. Alavieskan Virin talosta otin pari kuvaa. 

Rautioon hujahti matka hetkessä, emmekä sielläkään kauaa vanhenneet. 

Kasitiellä oli yllättävän vähän liikkujia, kaksi moottoripyörää toki tuli vastaan, saaden pyöräsaldoksi neljä tällä matkalla. Yksi nosti kättä, joten kaksikymmentä viisiprosenttia, on aika vähän? 

Toki itse nostin kaikille.  Rautiosta alkanut tihku ei sateeksi yltänyt, puolilta päivin olin kotona. Harmittanut olisi, jos en tälle lenkille olis lähtenyt. 

Jamaanveot, kahdenjoen kierros, ja maitokauppa.

Scootteri ja Tohtori jäivät kotimiehiksi.
Kyllä Suzuki on Grammon pyörämerkki. 
Tässä ratkesi veivikäyttöisen silppumyllyn toimitaperiaate.
Grammo huolehti retken evästyksestä.
Tässä koneessa 630 hp 300 r / min. Voimaa yhtä paljon kuin keskitason farmiluokan fullbull traktorissa. Mutta se sitkeys?
Yrjö ja....
Warre odottavat mattamattomina tien päälle pääsyä. Huom ekologinen pysäköintijarru!
Siltapysäköinnistä näyttää tulevan paha tapa. Kuva Alavieskasta.
Rauhallinen vähävetinen Kalajoki. Pyhäjoessa oli vettä enemmän!
Hiekkasärkkien ABC,llä oli muitakin liikenteessä.

Jamaanveot yhdistyksen torstairetken suunnitteli Grammo. Tavan mukaan lähtijä määrä alkoi supistua noin kymmenenminuuttia ennen lähtöä. Lopullinen, vähän mutta hyvää edusti 1/3 veljien määrästä. 

Systeemiltä starttasimme vähän jälkeen puoli kuuden pohjoista kohti. Grammo veti letkaa, minä pidin perää. Siinä välissä ei ollut ketään.  Ilma oli kirkas, hieman tuulinen, oliko jo pientä syksyn tuntua? Kalajoelta Oulaisia kohti, Merijärven läpi Pyhäjoen eteläpuolta muutama kilometri, Laulumaan sillalle pysäköimme, muutamat kuvat vetisestä joesta. 

Pohjapuolen tie on lähempänä joen rantaa, virran mutkittelu on luonut tielle sen mutkaprofiilin. 

Oulainen on elävä kaupunki, muuttunut paljon siitä kun siellä ensimmäisiä kertoja kävin. Kauppala oli silloin kuntamuoto. Maitokauppa löytyi Citymarketista, jäin pyörävahdiksi. 

Ajelimme joen yli Törmäkankaalle wanhojen koneiden maailmaan. Täällä evästimme Grammon toimiessa tarjoilijana. Eväät seuraavallekin veljien retkelle!

Vaikkei mistään näyttelystä ollut kyse, vanhoja koneita on paljon katseltavaksi. 

Muistan, kun meidän riihen nurkassa kökötti käsikäyttöinen silppumylly. Ihmettelin jo silloin miten tuo hökötys on voinut olikia silputa? Tylsät vetorullat joiden räikkää oli mukava rullata edestakaisin, eivät voi olikia katkoa? 

Salaisuutena olisi ehkä pysynytkin, ellemme olisi löytäneet samanlaista härveliä täältä.  

Siitä riihessä olevasta puuttui yksi olennainen osa. Suuri poikittainen puolapyörä, jossa giljotiinimainen terä leikkasi oljet poikki. Vetorullat syöttivät olkea tasaisesti leikkuriin. Pieni hiki ehkä veivaajalla.  Tuo iso rataskin oli tallessa, mutta en osanut sitä silloin yhdistää silppumyllyyn. 

Warre ja Yrjödatsun, sekä Toyota Gorona olivat seisemänkymmenluvun kansan-autoja. Nyt ne näyttivät pieniltä ja  avuttomilta kun vertaa nykyajan krimuramu autoihin.

Grammon reittiin kuului myös soratie osuus. Siitä jo mainitsi ennen paluumatkalle lähtöä. Hyvä.  En kysellyt enempää mistä tie menisi, sen verran, että Alavieska olisi suunta. 

Lähdimme ajelemaan, mutta kauaa en perässä pysynyt, kun huomasin aurinkolasien jääneen Törmähovin pihalle. U-käännös ja hakemaan. Grammo jatkoi matkaa tietenki, tietämättä, etten ollut perässä. 

Lasit löytyivät, ja lähdin ajelemaan samaa reittiä takaisin. Mutta en tavoittanut edellämenijään, en tosin yrittänytkään.  Katselin ajelehtiessani Kalajoen suuntaan, mihin Grammo olisi voinut kääntyä. Yksi kyltti pisti silmään, Kytökorventie.  Mutta ajattelin että ajellaan Alavieskaan, ja siellä uudet suunnitelmat peliin. Kalajoen sillalle parkkeerasin, olin lähettänyt viestin, että ajelen Alavieskaan. Grammolta tuli hetkenkuluttua myös tiedote, "Ajelin Someronkylän kautta,olen Alavieskan kirkon vieressä, ajelen pohjapuolta Kalajoelle." Kytökorven tielle oli sittenkin kääntynyt!    Me Ksatasen kanssa ajelimme eteläpuolta, Särkkien ABC,lle parkkeerasin.  Ei kestänyt kauaa kun mutkien kautta kierrellyt Suzuki pölähti Ksatasen viereen. 

Siinä summasimme reissua pitemmän aikaa ja totesimme tällaisen ajelun olevan mitä parhainta ajankulua, mukavia teitä, kiireetöntä menoa, ja vielä paljon katseltavaa päätepisteessä. 

Mahtaa harmittaa poisjääneitä???

jepuan loivia mutkia

http://www.youtube.com/watch?v=_khdgR72uFY

Moottoripyöräilyä, kennelliittoa, ja lentopalloa.

Hämärästä elosuojasta lähti Ksatanen taipaleelle. Menomatkalta ei kuvia, koska pysähdyin vain kerran tankkaamaan Mysingin TB,llä.
Hämärään halliin pääsi Ksatanen oikomaan jäseniään tiukan repäisyn jälkeen. (kuva otettu seuraavana aamuna)
Tuttu paikka Tampereelta. Näsijärven vedet kuohuu Tammerkoskessa kohti Pyhäjärveä. Näinhän koulussa jo opetettiin.
Belkkareitten joukkue taisi ottaa tappion Suomelle raskaasti?

Hotelliin oli majoittunut myös muutaman maan lentopallojoukkueet.
Orituvalla oli vilskettä. Pyöriä liikkellä paljon.
Vaatteitten kuivatus tauko. Tässä otin vuorin pois takista. Lämpöä yli kolmekymmentä astetta.
Sulo Vilenin huoltamon kopio. Ei liittymää mailla halmeilla.
Mitäänsanomaton kuva jostain kanavasta, ja nostosillasta. Lähemmäksi ei saanut pysäköidä.
Batterytauko ja taas kuivatellaan vaatteita.
Suomenselän karuus näkyy kuvassa. Heinätkin mätänee pellolle.
Lievästi laiton pysäköiminen Peräseinäjoella.

 Peräseinäjoen kirkko.

Täälläkin olimme joskus keikalla
Kauhavalla komea ohravainio, en malttanut olla kuvaamatta.

Kennelliiton koulutuspäivät sattuivat somasti elokuiseen viikonloppuun.  Paikkana oli Tampere.  Olisivat saaneet olla kauempanakin, sillä päätin lähteä Ksatasella taipaleelle. 

Aamulla seitsemän maissa käynnistelin pyörän hämärästä elosuojasta. Kaikki merkit viittasivat, että päivästä tulee kuuma. Mysigenillä tankkasin, kahdeksitoista pitäisi olla perillä, mutta päätin  että yksitoista olisi sopivampi saapumisaika.  Liikennettä ei ollut haitaksi asti, ajelin Jepua kautta Seinäjoelle, Jalasjärven kautta Parkanoon. Vähitellen alkoi tie täyttyä kanssamatkustajista. Mutta vauhtia pystyi pitämään mukavasti. 

Ohituskaistoja on tällä välillä runsaasti. Tein muutaman kokeen, ajelemalla sigman tarkan mittauksen mukaan muutaman auton perässä pitkiä matkoja noin yhdeksääkymppiä. Mutta kun ohituskaista alkoi, painoivat kaikki klossin melkein pohjaan, vaikkei ohitettavia ollut. Jos aikoi ohittaa piti nopeus nostaa reilusti sakkorajan puolelle. Ja kun kaista loppui, alettiin taas körötellä noin yhdeksääkymppiä, merkillistä. 

Olin, kuin olinkin Tampereella yhdeltätoista, keskinopeus noin kahdeksankymmentä viisikilometriä tunnissa. Pysähdellä ei tuohon nopeuteen saa kovin useasti. Nyt en kertaakaan, paitsi tietenki liikenteen sitä vaatiessa. 

Ajelin pyörän Cumuluksen parkkihallin hämärään. 

Samassa hotellissa oli lentopallon mm-karsintoihin osallistuvia joukkueita. Melekosia hongankolistajia. 

Sunnuntai iltapäivällä starttasin hyvinlevänneen Ksatasen liikenteeseen. Oriveden kautta kulki reitti. Orituvalla tankkaus. Pyöriä oli liikkeellä lukemanton määrä, ja kaikilla nousi käsi. Vaikka ilma oli helteistä ajofiilis ja ajokeli oli mitä parhain. Sen huomasi myös kanssapyöräilijöistä. 

Päätin, että paluumatkalla en hätäile. 

Helle alkoi vaatia viilennystä, pysähdyin pienelle metsätielle, otin takin fuorin pois, kuivattelin läpimärkää vaatetta pleksin päällä hyvän aikaa, ennenkuin laiton takalaukkuun.  Kahdeksaakymppiä nautiskelin Ruovettä kohti.  Vaikka ollaan järvisuomen alueella, on tämä osuus metsäisten kankaitten hallitsemaa. Ei edes Ruovedellä paljoa vettä näkynyt tien varsilla. Jano alkoi vaatia pysähtymistä johonkin juottopaikkaan. Huomasinkin oikealla Seon huoltamon, ja päätin kääntyä sinne. Mutta en löytänyt liittymää. Pettyneenä ajelin eteenpäin, kunnes näin pienen tien erkanevan valtatiestä. Käännyin sinne, ja sehän palasi palan matkaa takaisin Seon pihalle. Eikös Sulo Vilenin huoltamo ollut samanlaisessa liittymämotissa. Batteryä löytyi, jopa kahta laatua. Ostin kotiin tuliaisia. En hennonut kysyä myyjältä, miten kauppa käy?

Ajelin melkein Virroille ennenkuin vajensin ensimmäisen purkillisen energiajuomaa. Energia pulaa ei ollut, mutta jano lähti. Katselin  kartasta, Peräseinäjoen reitin sopivan tälle matkalle.  Virroilta parikymmentä kilometriä Poriin päin kääntyikin tie aiottuun suuntaan.  Tämä on Suomenselkää, ja sen huomaa. Karua seutua, otin kuvan kitukasvuisesta heinäpellosta, johon heinät olivat jääneet sateen jäljeltä mätänemään. Hieman outo tunne tuli mieleen. 

Mutta ajo maistui, tiekin muuttui loivamutkaiseksi, muutama auto ajeli vastaan, olipa samaankin suuntaan menijöitä. Peräseinäjoella pysähdyin kuvaamaan taloa, jossa aikoinaan kävimme pari kertaa keikalla. Kirkostakin piti saada kuva, ja se edellytti parkkeeraamista pikkusen laittomaan paikkaan. Onneksi pollareita ei näkynyt. Moottoripyöräilijöitä oli sakeasti liikenteessä, mutta vielä enemmän parkeissa huoltamojen pihoilla.  Nesteellä pesin visiirin. 

Hyvää kyytiä laskettelin Seinäjoelle, Lapualle, Kauhavan lakeudella otin reissun viimeiset kuvat heilimöivästä ohrapellosta. Liinamaan risteyksestä mutkatielle, ja videoklippi pätkästä mutkia.  

Vaikka takana oli jo kilometrejä mukavasti, tuntui ajofiilinki vain paranevan. 

Rauhallista vauhtia ajelin kasitielle, eikä sielläkään kiire iskenyt.  Kotona olin joskus puoli yhdeksän kieppeillä. Matkahan loppui pahasti kesken, no ei makiaa mahan täydeltä.