Vappuajelulla

Pekkaniska nostaa. Ksatasella komeat kulissit.
Kertrusbron salmi välkehti sulana. Vajaa viikon aikana tapahtunut paljon.
Mikä ihmeen Merjärv?
Ja mikä se tämä sitten on?
Käytöstä poistettu....
Kulahtanutta maalaisidylliä ennen Norppaa. 
Myös Norpanjärvi lainehti vapaana. 
Norpan idyllistä Korpelan hornankattilaan. 
Veden tulo oli komeaa ja rajua, piti ottaa toinenkin kuva.  Nyt tulikin haastetta Ohtakarille, nämä kolme vakiopaikkaa olivat kääntäneet jo kesävaihteen päälle. 
Ei pettänyt Ohtakarikaan, pieni jääviiva näkyi horisontissa, muuten vedet vapaina. 

Vappuajelulle syöksähdin Ksatasen selässä puolikymmenen aikaan. Ilma oli kirpeää, tuuli läns etelästä, ja navakkaa.  Rauhallisesti ajelin Kokkolaa kohti, Ksatanen hyrräsi tasaista yhdeksääkymppiä. Pekkaniskan kohdalla muutamat kuvat. Ja suunta ensimmäiselle etapille. Alun seisemästä lämpöasteesta oli päästy jo kahteentoista kun Kokkola ohitettiin vilkkaasti. Vaasantietä huristelin melkein Kruunupyyhyn.  Käännyin kuitenkin Öijaan menevälle mutkatielle, sieltä Kertrusbron pysäkille.  Meri oli sula, vähäistä jäähilettä rannan lähellä. Kuvia todisteeksi. Ja matkaan.  Mukavasti maistui tie Ksataselle,  käännyin Alajärven tielle ensimmäisestä sopivasta paikasta.  Sitä pitkin huristelin viitisentoista kilometriä, jyrkkä vasen ja edessä oli parikymmentä kilometriä melkein viivasuoraa tietä, joka alkaa P-saari Alajärvi tiestä ja loppuu Kokkola - Jyväskylä tiehen. Mutkia ei siis tällä välillä ole kun nimeksi, mutta ihmeellisiä paikan nimiä kylläkin, Kivjärv? Merjärv? Olihan myös omituinen peltirakennelma jonka merkityksestä en saanut selvää. Rehutehtaan alku? Yksi sivuvaunupyörä papatti vastaan. Kaustisilta käännyin Ylivieskan tielle, tältä polulta vuorostaan Kälviälle menevälle, jolta vielä Kannukseen päätyvälle.  Ennen Norppaa muutamat kuvat vanhasta hylätystä maatilasta.  Norppakin oli sula. Täällä oli tuulikin nyt leppoisaa.  Olin ajellut Ullavasta asti vaatimatonta Uralin vauhtia, ja syytäkin, routakohoumia oli paljon Norpan tiellä. Samaa hiljaista kyytiä lähdin jatkamaan  Kannusta kohti.  Vähitellen tie parani ja myös vauhti.  Kannuksessa ei ollut paljoa liikennettä, rauhallisesti ajelin Toholampia kohti,  vasemmalle Korpelan padolle. Täällä oli tunnelmaa! Vesi olisi halunut tulla yhtäaikaa kerralla padon takaa,  eihän se onnistu pienistä tulvaluukuista. Mutta yritys oli hyvä.  Kamera ja Ksatanen meinasivat kastua.  

Padolta laskettelin Kannukseen pohjapuolta. Väliviirteen kautta kasitielle, jota pitkin valuimme muun liikenteen mukana Lohtajan risteykseen, siitä Ohtakariin. Olin hieman epäilevällä kannalla jäiden lähdöstä viimeisen etapin suhteen. Mutta sininen meri yllätti myös Ohtakarin ympäristössä.  Jäitä toki oli ulapalla,  mutta kaukana.  Tämän matkan tarkoitus oli käydä näillä neljällä vakiopaikalla,  ajatus toteutui, matkaa kertyi 247 km aikaa kului nelisen tuntia.  Ajoilma oli sopiva, ei liian kuuma eikä kylmä. Navakka tuuli ei häirinnyt vappuajelua.