No mutta eipäs pitänyt paikkansa.
Huomasin jo viime kesänä, että kun oikein kuumaksi ajaa pyörän, niin takakumin reunaan ilmestyy öljyläikkä.
Tänäkeväänä tuo läikkä oli jo huolestuttavan iso.
Puskaradion kautta haalin tietoon, että ison laakerin stefa olisi finaalissa.
Huh!!! Nyt tuli asiaa ooluun.
Mutta rohkea rokan syö, katselin vähän netistä millainen tuo kuuluisa stefa laakereineen on. Ja Vaaran Ismo lähetti seuraavana päivänä uuden kalliin näköisen rinkulan, joka ei, yllätys.. yllätys ollut edes kallis. Lypsykoneen osana hinta olis ollut kymmenkertainen.
Joskus stefan vaihto vaatii suuren purkutyön. Ei nyt.
Harmi, että tohkeissani en huomannut ottaa kameraan mukaan sessioon.
Takaratas irti. Jarrulevy irti. Stefa kruuvimeisselillä irti. Sijaitsi jarrulevyn alla. Uusi stefa paikalleen. Ja muut rompeet purkamisjärjestyksessä. Puolitoista tuntia meni, siitäkin suurin osa osien putsailuun, ja muuten vain pällistelyyn. Että näin monimutkainen tarina tässä.
4 kommenttia:
Varmaan kärsi K-satku sympatioita noita renkaansotkijoita kohtaan... Siitäkös tuo öljäys tais johtua. Tulee niin-ikään ilmaiseks noissa ketjutinpyörissä tuo ominaisuus..
No tulihan se sieltä! Ihimettelinki, mitäs se nyt tuommosta menee tekehen? Tuosta huomiosta tariuan nisukahavit kettinkikäyttyä väiaikasesti harrastavalle.
Liotinpesun tarvihtee takaratas ja vanne joka pesun yhteyesä. Mutta ei ruostu alumiininen takahaarukka tai ketjusuoja. Eikä imeydy vesi niin herkästi kenkänahkoihin.
Puhuu kuin Trumppakuski....
Lähetä kommentti