Tästä se taas liikahti sunnuntaiajelu käyntiin. Kesän tulon huomaa kaikesta.
Aamun rauhaa Ohtakarin raitilla.
Aamuaurinko klimaa vedestä.
Meri on erilaisen näköinen aamulla...
Tässä pysäkillä kaikki ylimääräinen vaatetus takalaukkuun!
Tuo lämpömittari kertoo miksi?
Juuttaan taistelun muistomerkki.
Ja taistelutannerta. Otsikko ei viittaa mitenkään lakipykäliin. Tänään oli ajelu, jolloin ajoin suurilla pykälillä. Kun näin tehdään ajetaan hiljaa, katsellaan ympärille, nautitaan kiireettömästä menosta, kesän tuoksuista, ja väkistenkin tulee pidettyä liian suurta vaihdetta päällä.
Kahdeksan jälkeen lähdin kurvailemaan, Peitsolla huomasin, että lompuuki kotona. Kälviän kautta koukkasin sitä hakemaan. Kasitiellä ei paljoa liikennettä ollut, kun Kajaanitieltä sille käänsin. Pikavisiitti pihalle, ja päätin käydä Ohtakarissa. Siellä oli jo lämmintä riittämiin. Vanhaatietä Kokkolaan, seitsemääsiltaa ajelin etelää kohti. Lämpötila nousi hellelukemiin nopeasti. Ennen Nyykaappia kaikki mahdollinen vaatetus takalaukkuun. Ensimmäistä kertaa poistin Sinisalosta sisäfuorin. Ei nämä operaatiot mitään auttaneet. Sama painostava paahde jatkui. Uuteenkaarlepyyhyn ovat saaneet kolmiot sivukaduille, pääkatua voi huristella teoriassa etuajo oikeutettuna, mutta vain teoriassa. Kolmiot eivät koske paikallista asujamistoa. Kun tämän tietää, selviää suuremmitta kolhuitta kylän läpi. Juuttaan taistelun muistomerkillä pysähdyin. Juuttaalla Von Döbeln yritti paikata tilastoissa esiintyvää "häpeää," Suomen sodassa kuoli tauteihin paljon enemmän, kuin taistelukentillä. Kuvien oton jälkeen jatkoin kasitielle, hieman oli haikea päättää, mihin päin lähdemme Ksatasen kanssa. Kumma kyllä käännyin pohjoista kohti, siis kotia. Syynä oli helle, se käänsi Ksatasen keulan vasemmalle. Isolla pykälällä ajelin nytkin, tosin kierrokset vastasivat normaalia. Toiveena tällaiseen helteeseen pieniä sade-ukkoskuuroja niin sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti